MURRAY GOLD - FOUR KNOCKS
Tämä sävellys soi Doctor Whossa 4. kauden viimeisessä jaksossa. 10. Tohtori luulee selvinneensä hengissä aikaherrojen ja Mestarin tulitaistelusta. Kunnes kuulee vienot 4 koputusta, jotka eräs vanha rouva sanoi olevan hänen kuolemantuomionsa. Heti kun kuuluu ne kohtalokkaat neljä koputusta, Tohtorin ilme muuttuu sydäntäsärkeväksi. Hän tietää, että tulevaa loppua ei voi estää.
Tämä kappale on jotain niin kaunista ja liikuttavaa, että itken joka kerta kun kuuntelen tätä. Aluksi ihan vain, koska surin vielä 10. Tohtorin kauden loppua. Sarja ei tietenkään loppunut siihen ja Tohtori vaihtui, mutta silti. Ja tämä kappale soi myöhemmin uudestaan myös 11. Tohtorin kuoleman koittaessa.
Nykyään kun kuuntelen tätä, liikutun ihan muistakin syistä. Tämä on erittäin kaunis sävellys. Hyvin herkkä, yksityiskohtainen, pehmeä. Jos en tietäisi tämän sävellyksen alkuperää, liikuttuisin silti aika varmasti. Tämä olisi myös mahtava osata soittaa. Mutta kun en osaa, niin sen kunniaksi joku saa luvan opetella tämän ja soittaa, jos ja kun yhtäkkiä poistun keskuudestanne. Matias osaa tätä hieman soittaa, mutta en voi pyytää moista omalta veljeltä.
Menipä tämä nyt kovin suruisaksi. Minkäs sille voi, kun aihekin on surullinen.
There's one moment in this piece, the little tune, that is, musically, where everything else before it has been heading. It's simple and sincere. It's just a flower poking through the snow. I can't even watch this scene. - Murray Gold
I couldn't have said it better.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti