Elengi.

= nice, cozy, delicious, fun, beautiful, gentle, comfortable.

Tällä hetkellä parhautta on...

♥ että kesä on ollut täällä jo viikon.

♥ lämmin ilma kun sataa.

♥ pienestä nuhanenäisyydestä ja yleisestä epähehkeästä olosta huolimatta osaan näyttää ihan järkevältä.

Siinä vaiheessa, kun otsatukka tarvii sipaista sivulle, on se liian pitkä. Pitäisköhän tehdä asialle jotain?

♥ hiukset tottelee.

♥ autolla roadtrippailu.

♥ kulkuneuvoista puheen ollen MUN PYÖRÄ ON TAAS KUNNOSSA! heti kun mun pikkuflunssan äityminen kuolemaflunssaksi-vaara on ohi niin mää lähen kruisaileen.

♥ lempparisuklaan löytäminen.

♥ liehuvat helmat eli maximekot ja -hameet.

♥ Netflix ja How I Met Your Mother.

Siinä höpönassumme Marshall yrittää keksiä tekemistä. Edes mää en oo ollut noin epätoivoinen...

♥ uudet Creativen deep bass-kuulokkeet. otin vihdoin itteeni niskasta kiinni ja kävin reklamoimassa rikkimenneet kuulokkeeni ja sain vain euron kalliimmat, mutta paljon paremmat tilalle.

♥ tieto siitä, että kohta saan lisää ihania äänimaailmoja kuunneltavakseni.

♥ levykaupoissa kiertely.

♥ Spotify. sitä ei voi hehkuttaa liikaa, vaikka siihen onkin kaikenmaailman päivityksiä tehty.

♥ uudet Seppälän bikinit.

♥ sosiaalisissa medioissa kiertävät haasteet. vaikken itse ole tullut haastetuksi (se ei haittaa, koska en välttämättä olisi jaksanut toteuttaa), niin niitä on aika hauska seurailla. osallistuin mää sentään yhteen "haasteeseen", ja se oli Doctor Who Silence Day 2014. siitäkin on jo kuukausi!

♥ kun saa asioita tehdyksi.

♥ oudot unet.

♥ söpsöt hyvänhuomenentoivotukset.

♥ söpsöt hyvänyöntoivotukset.

♥ melkein kymmenen vuotta nuoremman kaimatytön opettaminen tavoille eli kuinka oppia päteväksi Hiddlestoneriksi & Whovianiksi päivässä sekä Sherlockologyn alkeet. (voi ei, mitä oonkaan mennyt tekemään... :'D)

♥ vaikka olinkin aluksi skeptinen, niin Michael Jacksonin haudan takaa julkaistut kipaleet. Love Never Felt So Good, Slave to the Rhythm, Xscape, Blue Gangsta, Chicago, Loving You... ♥

♥ Suomen menestys MM-kisoissa ja se, että Tami kerrankin veti asiatamineet yllensä.

Enpä olis uskonut laittavani Tamin kuvaa blogiini, mutta kun VIOLETTI.

♥ ystävältä lainaksi saatu kirja Suljettu Maa, joka kertoo Pohjois-Koreasta.

♥ se, että pystyy netin kautta tilaamaan pizzat.

♥ kaverit, joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin ollaan jääty vaikka viime näkemisestä olisi kulunut hirrrveesti aikaa.

Ihana Jonskutin ♥

♥ Instagram. en voi sanoa olevani koukussa, mutta tykkään siitä oikeesti, hashtageineen päivineen.

♥ kihlasormus.

♥ mun häämekko, jonka postimies Pate tuo mulle jo ens viikolla! kyllä, tässä asiassa tykkään olla liiankin ajoissa.

♥ häiden suunnittelu ja odottaminen.

♥ kesän suunnitelmat: Ruotsin reissu, pakollinen Yyteri-reissu, ehkä jazzkadulla pyörimistä, konvat, Teiskossa hengailut... mitä näitä nyt on.

♥ Keijo.

Mää näköjään oon vahingossa sortunut siihen, mitä kaikki muut bloggaajat tuntuu inhoavan, eli mun blogin kuvat koostuu lähinnä instagram-otoksista. Noh, koska mun digipokkari on mennyt rikki enkä oo muutenkaan kovin innokas valokuvaaja, niin saatte nyt luvan tottua siihen! Tsorppa.

Why don't you figure my heart out?

The 1975 - Heart Out

Hejsan hopsan! Mää tässä epätoivosesti parantelen tapojani blogin kanssa ja kirjottelen, vaikka ei oo ees mitään tärkeetä asiaa. Anteeksi kuvien puute, koska niitä ei vaan ole. Tiputtelen tän ja viime kuun instakuvatukset myöhemmin, koska kirjotan nyt vammapää-iPadilla.

Tää on ollut ihan hassu maanantai, joka alkoi huonosti. Nukuin huonosti heräillen tunnin välein, meikkivoide oli ihan lopussa ja kun lähdin kotio Keijolta mun puhelin jäi sinne. Kaiken kukkuraksi naistenvaivoja edeltävät mood swingsit olivat erittäin läsnä ja mulla oli tiedossa menoja tälle päivälle, joten ei naurattanut sitten yhtään ajatus siitä, että joutuisin kitumaan tulevan päivän ilman puhelinta ja järkevältä ja mahdollisimman ei-punaiselta näyttävää naamaa.

Kotona oli vastassa iloinen koira, joka ei onnistunut piristämään mua yhtään. Menin takaisin nukkumaan pariksi tunniksi ja näköjään se kannatti, koska mää paitsi piristyin myös päivä lähti ihan uuteen nousuun.

Keijo hoiti mun puhelimen takasin mun haltuuni taksikuskikaverinsa avustuksella. Matias oli aamulla lähtenyt viemään äitiä kuntoutukseen Kankaanpäähän ja oli paluumatkalla kipassut Kiikoisten ABC:llä ja toi mulle suklaapupun. Kyllä noi mun tärkeimmät miehet osaa piristää. ♥ Me lähdettiin hakemaan mun luuria Keijon työmaalta ja samalla lähdettiin hoitamaan asioita. Pääsin pitkästä aikaa hyvällä fiiliksellä kiertelemään kivoja kauppoja, kuten Elokuvadivari ja Levykauppa X. Päivä oli ihanan lämmin, suorastaan kuuma ja teki mieli juosta järveen virkistymään, ja oli ihanaa viilettää keveissä vaatteissa balleriinat jalassa. Myöhemmin mentiin vielä Sailan kanssa kenttäilemään ja jo valmiiksi mukavan päivän kruunasi kunnon ukkosmyteri. Raekuuro ei ollut kiva, but oh well.

On muuten ihan outoo, miten tänään koettiin koko kesän säävaihtelut yhden päivän aikana. Ihan The Day After Tomorrow-meininkiä, etten sanois.

Kattelin tänään myös Star Trek: Into Darknessia. En voi sanoa, että tykkäsin, koska jaksoin keskittyä puoleenväliin asti ja loput leffasta meni puolivaloilla. Mää en vaan päässyt juoneen sisälle eikä hahmot olleet niin mielenkiintosia (lue: Marvel/Doctor Who-tasoa). Paitsi Benedict Cumberbatchin Khan. Sen takia mää ton leffan halusinkin nähdä. Ai niin, ja Simon Peggin hahmo oli hauska.

Lauantaina oli muuten vuoden eka kesämekkopäivä. Mää luulen, että mun tarvii ostaa tänä kesänä ainakin yks uus maximekko. Ne vaan on niin ihania, siitä ei pääse mihinkään. ♥

Nyt lahnailen nojatuolissa ja ootan Frasierin uusinnan alkamista. How lame. Silmiä särkee ja väsyttää. Jos olisin järkevä, niin menisin nukkumaan, mutta kun en oo niin en vielä.

Ps. Mää saan huomenna uuden serkkupojan. Boy are we gonna spoil him or what? ♥

Slow it down.

Heippa. Aattelin vaan näin kello kahdelta yöllä kertoa teille, että Graciaksen toka single on kaikessa yksinkertaisuudessaan AH JA VOI KYLLÄ MITEN IHANA. En malta kohta odottaa tulevaa albumia!

Jacksonin Michaelkin julkaisi uusia biisejä haudan takaa. Palaan asiaan myöhemmin seuraavassa Musical Frissons-postauksessa...

Jos etsitte uusia kivoja tv-sarjoja ohjelmantäytteeksi, niin same old same old Doctor Whon, How I Met Your Motherin ja Sherlockin lisäksi SUOSITTELEN OIKEIN LÄMPIMÄSTI seuraavia: Suits ja Alphas. Ihan mahtavuuden mahtavuutta! Välttäkää kuitenkin Torchwoodia. Ihan sama vaikka siinä kuinka olis Captain Jack Harkness hurmailemassa kaikkia eläviä olentoja ja että se on Doctor Whon spinoff. Siis ei. Ei vaan ei.

Eilen tuli vuosi siitä, kun sain tietää yo-tulokset. Paljon mitään oo tehnyt silläkään MMMM-rivillä, mutta lämmittäähän se tieto, että pärjäsin niinkin hienosti. Laiha lohtu, mutta kuitenkin. Onneks on ihanat ystävät, ihanempi perhe ja ihanin mies olemassa. ♥

Kiitos hei ja in case I don't see ya, good morning, good evening and good night.

Musical Frissons: A little something something.

Aurinko ei paista ja vettä sataa, taitaa tulla Empulta blogitekstiä. - vanha sanonta.

First things first, HURTS ON TÄNÄ VUONNA PORI JAZZEILLA! ♥ Ainoo vaan, ettei me päästä sinne, koska no money no funny ja me myös lähdetään samana päivänä Ruotsiin sukuloimaan. Mää nyt lohduttaudun sillä ajatuksella, että Hurts tekee saman tempun kuin vuosi sitten, että ensin kesällä keikkailee Ruisrockissa ja syksyllä tulee toistamiseen konsertoimaan. Onneks oon sentään nähnyt ne livenä, muuten tää sattuis vielä enemmän, varsinkin kun oon aina halunnut Pori Jazzeille. (Pitäis muuten pitkästä aikaa taas kuunnella Adamin sulosointuja ja Theon suloääntä...)

Ed Sheeranin I See Fire on aivan liian ihana. Mää en oo vielä nähnyt Hobitti kakkosta, jossa kyseinen biisi esiintyy, mutta haluaisin nähdä nyt kun oon päässyt jyvälle Tolkienin taruista. Eikä tän biisin ihanuus ainakaan auta yhtään. ♥ Bongasin myös eräänä aamuna autoradiota kuunnellessa toisen Sheeranin hieman svengaavamman biisin, Sing, johon tykästyin myös.

Ihanan Graciaksen uusi albumi Elengi julkaistaan perjantaina 30. päivä. Jo sitä oltiin odoteltukin! Levels on kohta jo puhkikulutettu ja harmittelen mielessäni, ettei Let Myself Go ole ko. albumilla kuten ei myöskään High Mountain. High Mountain tosin taisi olla elokuvan Korso soundtrackilla, joten mitä luultavammin sen ei ollut tarkoituskaan olla Elengillä. Oh well, 30. päivää odotellessa!

Let Myself Go aiheuttaa mussa kuitenkin jonkinsortin nostalgisromantillisia fiiliksiä. Kuuntelin sen meinaan ekan kerran lukiossa hypärillä syksyllä 2012. Upataas se tähän alle vielä for old time's sake.

Oonko muuten kertonut, kuinka paljon fanitan Cocoan ja Graciaksen/Noah Kinin yhteistyöllä tehtyjä musavideoita? ♥

Legendaarinen John Legendhan tunnetusti taitaa suloiset ja kauniit biisit ja ihanaakin ihanammat lyriksit. Tää biisi (vaikka onkin kai jollain tasoo hittibiisi) hipoo kyllä jo täydellisyyttä. ♥ Jos olisin ällösiirappinen romantikko, sanoisin, että tää on meiän biisi ja haluan tän ehdottomasti meidän "häävalssiksi", mutta kun en oo, niin en sano.

Mää oon koko tän postauksen raapustamisen ajan kuunnellut Keijon suosituksesta/muistutuksesta bändiä The 1975. Vaikka sen nimi onkin 1975, niin musiikki ei kuitenkaan oo 70-luvulta vaan ihan 2010-luvulta. Chocolate onkin eka biisi, jonka oon heiltä kuullut ja tykkäsin kyllä, mut en näköjään heti niin paljoa, koska unohdin ko. biisin heti. Tänään otin ko. biisin ja koko albumin The 1975 uudelleenkuunteluun ja tykkään tosi paljon! Meneviä soundeja ja svengaavaa menoa, ja mahtuu mukaan myös kaunis balladi.

Siitä lähtien, kun Noah Kinin Now You See julkaistiin, oon kuunnellut sitä varmaan joka ikinen päivä. Luulis, että olisin jo lujaa vauhtia kyllästynyt, mutta eheei sinnepäinkään. Asiaa auttaa myös se, että rakas lillebror Matias osas olla ihana ja sen tuloksena Keijon luota tullessani mun pöydällä odotteli vallan muikee yllätys.

Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin musiikkihan "kuulostaa" vielä paremmalta fyysiseltä levyltä kuunneltaessa. Siksi en todellakaan ehdi vielä pitkään aikaan kyllästyä tähän mahtavuuteen. Arvaatte varmaan jo, että mikä alkaa soida heti, kun lyön sterkkojen nappulat on-asentoon?

Tajusin just, etten oo analysoinut teille yksittäisiä biisejä vaan ylistänyt koko albumia kokonaisuudessaan. Sen verran haluan ainakin sanoa, että aivan kuten 9fngrsissä tässäkin on voimakkaita tunnelatausbiisejä, kuten You Never Asked, jonka oon kyllä puhkikuluttanut, koska sattui olemaan single (hups) ja Dusk, jonka lopun yksinpuhelusta tykkään ihan mielettömästi, samoin "Oh you wait and you'll see that this ain't just make believe". Alusta asti kestosuosikeiksi nousseet My Road ja Calm edustavat levyn riipaisevia pieleenmennyt ihmissuhde-biisejä. Äkänen uhoamisteemalla kulkeva RBLS on aivan mahtava kuin myös kantaaottava Shooting Stars. Menneitä muisteleva itseanalyysi Still Noah palautti mun uskon nykyhiphoppiin biittinsä ja lyriksiensä puolesta.

Parasta koko levyssä on mahtavan äänimaailman lisäksi Noahin varma ja sujuva flow kuin myös se, että Noah ei ole (onneksi) muiden nykyräppäreiden tavoin turvautunut mainoskikkailuun pyytämällä tunnettuja suomalaisia naisartisteja fiittaamaan vaan muutamassa biisissä backing vocalseina toimii Suad Khalifa, jonka kaunis ääni kruunaa mm. My Roadin, Shooting Starsin ja Duskin.

"Even though they said that I was too young to be doing this sh*t, in reality I'm just too young to be this good at doing this sh*t." INDEED.

Because I'm happy.

Moikka ihanat kärsivälliset lukijani ♥ Edellisestä kerrasta on taas kohta kuukausi, joten skippaan kaikki selittelylätinät. Se olis taas vanhan toistoa ja vaikka mää muuten livenä oikeessa elämässä kerron asioitani moneen kertaan, niin täällä blogissani en halua tehdä niin so I'll just cut to the chase.

Mää en tiedä mistä aloittaa, joten aloitan alusta.

Perjantai 11. päivä oli masentavan sateinen ja harmaa päivä, ja manailin mielessäni, että mun tuurilla seuraava päivä, joka oli mun ja Keijon kuukausipäivä, olisi samanlainen. Luulin väärin, eli sain herätä kauniin aurinkoiseen, joskin tuuliseen päivään.

Valmistauduin ja laittauduin kaikessa rauhassa omassa huoneessani musiikin soidessa. Kello 13 maissa Keijo haki mut. Meillä ei ollut niinkään tarkkaa suunnitelmaa tai aikataulua vaan mentiin millon mihinkin ihan omaa tahtia. Me ajeltiin ensin Pyynikin näkötornille. Portaissakulku oli (onneks) jostain syystä kielletty, niin mentiin hissillä ylös.

Pyynikin näkötornilla on nykyään (en tiedä onko ollut jo kauan) mahdollista seinäkiipeillä vaijerin ja turvavarustuksien varassa. Me päästiin todistamaan ja elämään mukana erään uhkarohkean naisen koitosta.

Omien sanojensa mukaan alku oli kamalinta, mutta kun oli päässyt ns. kynnyksen yli alaskapuaminen oli hauskaa, jopa ihanaa. Että siitä vaan muutkin yllytyshullut kokeilemaan! ;) Mää ja Keijo ei tohon uskaltauduttu, me jätetään noi hommat mieluummin muille.

Tuuli tykkäs kiusata mun vaivalla laittamiani hiuksia.

Näiden kuvien jälkeen unohdin kameran olemassaolon lähes kokonaan, joten sori, joudutte tyytymään mun läpätyksiin.

Me oltais haluttu käydä näkötornin kuuluisassa kahvilassa, mutta moni muukin oli päättänyt käyttää aurinkoisen lauantain hyödyksi ja lähteä Pyynikille munkkikahveelle, eli jonoa oli. Nälkä ei onneksi vielä kurninut vatsassa, joten lähdettiin vaeltelemaan Pyynikin metsiin. Välillä istuttiin hetkeksi kallionkielekkeelle penkille, mutta kylmä tuuli pakotti vetämään takin vetoketjun kiinni ja jatkamaan matkaa. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti, kylmästä hiukset sekoittavasta viimasta huolimatta.

Leppoisan Pyynikki-kävelyn jälkeen päätettiin ajaa Tallipihalle kattomaan, josko siellä olis paikat auki. Istuskeltiin hetki kahvilassa ja jaettiin ihana gluteeniton mutakakunpalanen. Kultasuklaapuoti oli onneksi myös auki ja ostettiin sieltä kaikkia ihania suklaapaloja.

Nälkä alkoi kalvaa vähitellen sisuskaluja, mutta me haluttiin vielä käydä Elokuvadivarissa ennen syömään menoa. Se taas ei ollutkaan enää auki, joten tyydyttiin ihailemaan kaikenmaailman nörttisarjakuvaleffafanikamaa lasin takaa. Sitten ruoankuvat silmissä suunnattiin Kehräsaarta kohti.

Mää oon käynyt kerran aiemmin Stefan's Steakhousessa ja silloinkin olin Keijon plus kahden ärsyttävän pikkuveljen, Matiaksen ja Sebun kanssa. Just kidding, kyllä me tykätään teistä, jopa Sebusta. Ruoka oli silloin ja tälläkin kertaa aivan loistavaa. Niistäkään mulla ei nyt ole kuvia, koska mää oon sen sortin tyttö, että ruoka on jo kerennyt hyvää vauhtia matkaamaan mahalaukkuun ennen kun ees muistan kameran olemassaoloa.

Alkuruoaksi molemmat söi etanoita valkosipuli-yrttivoin ja parmesanin kera ja etanat oli pienien sämpylöiden, briossien, sisällä. Mää maistoin ekan kerran valkosipulietanoita Helsingissä Fransmannissa Coriolanuksen jälkeen, ja tykkäsin tosi paljon. Pääruoan suhteen päädyttiin varmaan valintaan ja me molemmat syötiin black angus-härkää, kuitenkin eri lisukkeilla ja kastikkeilla. Mää söin omani ankanrasvassa paistetuilla perunoilla. Mahaan jäi vielä tilaa jälkiruoalle ja mää kaipasin jotain raikasta annosta, joten päädyin ottamaan jogurttijäätelöä raikkaiden marjojen ja hedelmien kanssa ja Keijo söi suklaakakkua, joka on kuulemma parasta mitä se on ikinä syönyt. Ja nyt harmittaa etten ottanut annoksista kuvia. Mää en sitten ikinä opi.

Ruoka ja palvelu olivat tälläkin kertaa ensiluokkaista ja meille jäi hyvä mieli ja täydet vatsat. Suosittelen siis lämpimästi Stefan's Steakhousea, jos haluat edes kerran vuodessa syödä luksukkaasti mukavassa ilmapiirissä!

Tyytyväisinä ja iloisina onnistuneesta päivästä käveltiin käsi kädessä Kehräsaaren siltaa. Tuuli puhalteli ja liplatteleva vesi kimalsi auringonvalossa. Sitten Keijo sanoi: "Tää on ollut kyllä mukava päivä. Mitäs jos mentäis päivän päätteeks kihloihin?"

Mun ei tarvinnut miettiä vastausta kovinkaan kauaa.

Viimeksi kun kirjoitin oli 9. huhtikuuta. Puhuin siinä tulevan lauantain eli 12. huhtikuuta olevan spesiaalipäivä. En olis kyllä mitenkään voinut aavistaa, että siitä tuli ihan sananmukaisesti sellainen. ♥