Abyss Sea Life.

This thing called life

Is made out of choices

Choices with voices inside your head

This path or that way

Continuous focus is needed

In search of the right pathway

Diving in, I hold my breath
As I try to ease my mind
Daily stress, progress to mess
I desire a place to unwind
Peace of mind, serenity
A place with no urgency, no strife
Now I'm escaping
A busy life

Distracting thoughts, worries, no
Mood unaffected
This brief, yet beautiful moment
Nothing will not defeat
Wet sand beneath my feet
Ocean waves here to greet

Me and my love
A stroll on the beach
Embrace this moment
Cause like the footprints fade away,
disappear

This moment will do the same
But I do not worry, my friend
Forever is what we have
The sun will shine on us again

Lyrics by Matias Ekman

Photos by Keijo

Syitä miksi rakastan kirppiksiä.

Mun kirppiksellä työskentely jäi surullisen lyhyeen. Haluaisin edelleen kyllä työskennellä kirppiksellä, kun tää koronaepidemia/pandemia on ohi. Että vink vink, Tampereen kirppikset, täällä olis yks erittäin motivoitunut työntekijä, joka rakastaa kirppiksiä! ;)

Tässä mää soittelemassa kaikki Treen kirppikset läpi pandemian jälkeen.

Nyt listaan syitä miksi rakastan kirppiksiä. Muutenkin kuin ihanien vaatelöytöjen lisäksi, joita niitäkin laitan myöhemmin!

Vanhat tavarat ja esineet. Tämä puhelin on IHANA. Tunsin itseni Hyacinth Bucketiksi (ja nyt mää kuulen päässäni Hyacinthin turhautuneen toruvan äänen, joka sanoo: "It's BOUQUET!"), kun nostin tuon kauniin luurin käteeni. En tiedä tekiskö tällä kauheesti mitään nykypäivän maailmassa, mutta olis tää aika hieno sisustusesine.

En usko, että tämä on tuolla enää, mutta bongasin Kirpputori Silinteristä ja hinta näkyy kuvassa, 60 euroa.

Mahtavat levylöydöt. Jostain syystä mulla ei ole omistuksessa tätä kyseistä levykäistä vaikka olin ysärin lopulla vannoutunut Spaissari-fani. Muistan kyllä omistaneeni violetin napapaidan, jossa oli tän levyn kansikuva. Mihinhän sekin on joutunut...

Anyways, tämä löytyi Bonuskirppikseltä 2 eurolla. Nyt on kaikki Spice Girlsien albumit!

Aapuuva. Tätä en napannut itselleni mukaan, mutta tästä räjähti semmoset nostalgiaväreet ettei koskaan. Eivät kyllä välttämättä olleet kovin mukavia väreitä ne... Nää tällaiset kokoelmalevyt on jotenkin niin cringejä. Meilläkin oli näitä tälläsiä jonkin verran, voi kauhistus.

En ole varma oliko tämä myynnissä, mutta hauska bongaus kuitenkin. Tämä paatos Kirpputori Tilkkutäkissä.

VANHAT KIRJOITUSKONEET. Tää tietty menis samaan kategoriaan kuin vanhat esineet, mutta mää rakastan näitä yli kaiken, joten tämä ansaitsi oman kohtansa. Mää haaveilen tosissani tällaisesta kauniista vanhasta kirjoituskoneesta sisustusesineenä, mutta myös toimivana sellaisena. Olisko vähän mahtava jonain vieraskirjan tapaisena. Vierailijat voisivat jättää oman terveisensä meille hauskalla tavalla, josta varmasti vieraatkin nauttisivat.

Bongaus Orikirppikseltä, 20 euroa.

Äiti on innostunut vanhoista karttapalloista. Hakusessa olis hällä semmonen, missä lukis vielä Neuvostoliitto yms. ja mielellään suomeksi. Siitä tuleepi varmaan lapsuus mieleen äitemuorilla.

Hintaa en muista, mutta tämä oli Silinterissä.

Kauniit vanhat purnukat, joissa lukee tekstiä. Varsinkin nää olis ollut hauskat, koska mieheni on Ruotsissa syntynyt ja puhuu ruotsia yhtä sujuvasti kuin suomea.

Bongaus Silinteristä, muistaakseni 6 euroa kipale.

Vintagevaatteet ja -kengät. Vaikka mulla ei olis varaa ostaa vintagejuttuja itelleni, sellaisia on aina ihana hypistellä ja ihailla. Nämä upeudet olivat UPEE Second Handissa muistaakseni Forget-Me-Notin pisteellä ja hintaa oli 60 euroa. Aivan ihanat ja olis kaiketi olleet vielä mun kokoa. Raskain sydämin jätin nuo taakseni (sekä muutaman muunkin jutun).

NÄÄ KAIKKI. Noi Aarikan Riemuraita-peltipurkit on supersöpöjä, edessä kaunis emalimuki JA TOI PEPPI-SALKKU. Hintoja en muista enää, mutta Tarinan bongauksia jälleen. Meinasin ostaa ton Peppi-salkun, kunnes tajusin, että mulla ei kyl oikeasti ole sille mitään muuta käyttöä kuin silmänilona. Lopulta työkaverini nappasi sen 5-vuotiaalle pikkusiskolleen ja uskon, että hällä on paljon enempi käyttöä sille.

Marimekko-bongaukset. Aina yhtä ihania, vaikken pystyisikään ostamaan itse. Tässä Jokapojassa oli aika spessu väriyhdistelmä. Tosi raikas! Vieläkin metsästän itselleni sitä kohtuuhintaista mustavalkoista Jokapoikaa...

Myyjien omat käsityöt, mm. ylijäämäkankaista tehdyt hiusdonitsit. Nina tekee kauniita ja uniikkeja donitseja ylijäämäkankaista. Näitä Marimekon donitseja on ollut Tarinassa tosi paljon, joten en tiedä ovatko ne ylijäämää, mutta aivan ihania joka tapauksessa. Oon ostanut Ninan donitseja ainakin 5, joista yks on mustaharmaalla Unikko-kuosilla. Ne on ihan lemppareita!

Donitsien hinnat alkaen 2,90 €. Lisätietoa www.wanharouwa.fi!

Uniikit jos-et-nyt-osta-niin-et-löydä-enää-mistään löydöt. Ja sellainen on juuri tämä matto! Porukat bongas tämän mahtavuuden Facebookin Marketplacesta KYMPILLÄ. Tämä toimittaa meillä olkkarin maton virkaa. Ehdoton kotimme kruunu!

Tämä oli sydänpysähdyksiä aiheuttava rekki. Liikaa ihanaa vintagee ja Marimekkoa.

Yksi asia mitä olin odottanut tekeväni heti kun päästään muuttamaan ja asettumaan Tampereelle, on kiertää kunnolla Tampereen kirppiksiä useammin. Nyt en sitä pääse tekemään, koska lähes kaikki Tampereen kirppikset ovat menneet kiinni koronan vuoksi. Ja jos joku kirppis vielä on auki, niin kaikki myyjät ovat kaikonneet ja ihan ymmärrettävistä syistä. Toki mää voisin laittaa Zadaan, Marketplacen, Torin jne. laulamaan, mutta ei se ole sama kuin kierrellä ja tehdä löytöjä paikan päällä. Plus tuntuu, että hinnat ovat esim. vaatteissa paljon kovemmat kuin mitä kirppiksillä.

Heti kun saadaan kämppää ihmisasumuksen näköiseksi flunssiltamme ja ties miltä viruksilta (ei oo koronaa (ainakaan toivottavasti)) niin meikälikka laittaa vaatetta Zadaahan (vai onkse Zadaaseen) ja tavaraa Marketplaceen. Pysykää kuulolla!

Remember me under the sun.

Tiistai 31.12.2019 klo 14.20. Vuoden ja vuosikymmenen viimeinen auringonlasku.

Tunsin oloni todella epätodelliseksi, kun katselin viime vuosikymmenen viimeistä auringonlaskua. Toki seuraavan kerran näkisimme auringon heti seuraavana päivänä, mutta se valaisisi kokonaan uutta vuosikymmentä. Tämä oli siksi merkittävä hetki ja en olisi kyä antanut itselleni anteeksi, jos olisin unohtanut ikuistaa tämän.

Tässä oli myös jotain symbolista. Koin, että aurinko vei mennessään menneen vuosikymmenen huolet ja murheet. Kaikki työhuolet, kaikki talon myymiseen liittyvät vaikeudet, kaikki stressi. Muutos, tervetuloa elämääni. Vaikka toisitkin elämääni uusia stressejä ja huolia, uskon selviäväni niistä samoin kuin aikaisemminkin olen selvinnyt.

Meidän 2020 alkoi itse asiassa tosi hyvin monilla hyvillä uutisilla ja muutoksilla, mutta se on tuonut myös paljon todella odottamattomia haasteita meille ja kaikille ihmisille koronan ja luonnonkatastrofien muodossa.

Me eletään todella jännittäviä aikoja. Mä ennakoinkin ennen vuoden vaihtumista, että tämä voi olla todella merkittävä vuosi, ja tämä onkin ollut tähän asti. On vasta maaliskuu ja on tapahtunut jo todella paljon. Mutta minä uskon vahvasti, että me selviämme yhtä odottamattomalla tavalla kuin millä nämä kaikki ovat alkaneet.

Heippa koti 2014-2020.

Voi kuulkaas. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon etten edes tiedä mistä aloittaisin.

Vuoden vaihteen paikkeilla sain töitä. Enkä ihan mitä tahansa töitä. Mä sain töitä KIRPPIKSELTÄ, jossa on huiput työkaverit ja paljon ihania asiakkaita. Olen voinut tehdä itsekin löytöjä sieltä yhä helpommin (toisinaan tämä on myös kirous) ja sinne saa tulla myös koiria. Voiko parempaa työympäristöä ollakaan?

Tässä asiakkaan ihanan Freija-koiro.

Tästä vähän ajan päästä suoranainen ihme tapahtui: me saatiin vihdoin meidän talo myytyä! 3 vuoden stressaava valmiustila on nyt ohi. Paljon on koettu tänä aikana ja on vuodatettu hikeä, verta ja kyyneliä. Enkä edes liioittele.

Silti, vaikka 3 vuotta oli tosi pitkä aika, jotenkin kaikki tämä tuntuu niin yhtäkkiseltä enkä oikeastaan vieläkään täysin tajua kaikkea tätä. Olo on ollut helpottunut ja olen kihissyt innosta.

Sitten elämä tuli ja iski realiteetit oikein nyrkillä naamaan.

Kesken muuttorumban minä tulin pahasti kipeäksi. Tohtori Googlen mukaan tämä saattaa olla RS-virusta, tosin nyt on koronan lisäksi 100 muutakin virusta liikenteessä. Olen siis vieläkin kipeä, yskin ja köhin ja niiskutan. En voinut olla luovuttamassa avaimia uusille omistajille, kuten olisin halunnut. Sain kuitenkin sanottua talolle kunnon heipat räkäitkujen kera ja käytyä viimeisen kerran kunnon puulämmitteisessä saunassa. Saatoinpa tulla vielä pahemmin kipeäksi saunottelusta, mutta oli sen arvoista.

Hieman ärsyttävä tilanne, mutta ei kovin paha kuitenkaan. Viikonlopun sain sairastaa rauhassa uudessa kodissa. Vai sainko?

Realiteetit palasivat ja iskivät naaman sijasta mahaan. Ja pari kertaa päähän. Ja selkään.

Tuli asia, joka vaikuttaa tälläkin hetkellä kaikkien elämiin: COVID-19, tutummin koronavirus. Suunnilleen kaikki paikat ovat nyt suljettuja, riskiryhmäläiset (kuten minä, kiitos 1-tyypin diabeteksen) eivät saisi mennä minnekään eikä myöskään kukaan saisi vierailla mun luona enkä minä saa nähdä mun isovanhempia. Pienikin flunssa tietää välitöntä kotikaranteenia, jotkut eivät ota tosissaan koko tilannetta ja kaikkialta on vessapaperi loppu.

Mä olen introvertti, mutta rajani erakoitumiseen ovat minullakin. Vielä ei ole alkanut pää hajota, mutta prospektit eivät näytä kovin hyviltä just nyt.

Mä olin suunnitellut näkeväni kavereita, serkkuja ja isovanhempiani taas enemmän kunhan pääsisin Tampereelle. Kävisin äidin kanssa uimahallissa, kirppiskierroksilla ja syömässä välittämättä bussiaikatauluista tai siitä, koska mies pääsee töistä. Odotin myös pääseväni lähemmäs työpaikkaa, saavani nukkua pidempään ja mennä kätevästi tuosta ihan kodin vierestä bussilla töihin.

Nyt kun vihdoin pääsin Tampereelle, en voi tehdä näistä kohta mitään. Jouduin jo lopettamaan toistaiseksi työt riskiryhmään kuulumisen vuoksi, en ole nähnyt juuri ketään ja olen hädin tuskin jaksanut purkaa laatikoita ja asettaa tavaroita paikoilleen. Kirppikset ja kahvilat menivät tällä viikolla yksi kerrallaan kiinni ja latasin just ennen kaikkea tätä kuukausikortin bussikorttiini ihan turhaan.

Voisin niin helposti seota nyt.

Pakko se on todeta kuitenkin, että mä ehdottomasti kannatan riskiryhmäläisenä sitä, että korona otetaan vakavasti. Vaikka tämä tilanne ottaa ihan kunnolla päähän, haluan kunnioittaa suosituksia sekä määräyksiä mitä meille on annettu ja toivon samaa muiltakin. Mieluummin ollaan liian varovaisia kuin liian huolettomia! Vain siten voidaan saada tämä homma kuriin.

Me ihan oikeesti voidaan päihittää tämä epidemia olemalla kotona ja löhöömällä sohvalla. Ei mokata tätä, eihän?

Palaan vielä lopuksi näihin odotettuihin muutoksiin.

Sitä voi olla vaikea uskoa, koska olen hokenut haluavani Tampereelle niin kauan jo, mutta mulla tulee ikävä vanhaa kotia. Minä koin ja me koimme siellä paljon niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki paha saa nyt luvan väistyä ja jäädä taakse, mutta niitä hyviä asioita jäämme sitäkin enemmän kaipaamaan.

Lopullinen lähtö olikin hyvin raskasta. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon itkisin yhtä pientä avainta luovuttaessa. Se oli kuin suoraan Frendien viimeisestä jaksosta.

Kaikista nykyisistä ja mahdollisista tulevista vaikeuksista huolimatta mä uskallan taas toivoa ja unelmoida vähän enemmän. Älkää tekään menettäkö toivoanne ja unelmianne, varsinkaan nyt!

Ja hei, mikään ei estä mua ottamasta asukuvia pihalla. Ulkoiluahan ei ole (vielä) kielletty!