lauantai 29. syyskuuta 2018

On syssy.


Syksy on nyt erittäin läsnä. Ensimmäistä kertaa ikinä mää olen pelkästään iloinen siitä.


Mää oon aina tykännyt syksyn estetiikasta: ruskan sävyistä, kirpsakasta säästä, kynttilöiden polttamisesta pimeässä syysillassa, melankolisesta musiikista ja ennen kaikkea syksyn vaatemuodista.


Mutta kuten blogiani pidempään lukeneet tietää niin joka vuosi, kun luonto alkaa kuolla ympäriltä mäkin alan kuolla sisältä, vähä vähältä. Kuulostipas tuo dramaattiselta, mutta se on totta. Sitä mukaa kun lehdet tippuu puun oksilta, tuuli kylmenee ja alkaa sataa, mää olen huolissani tulevasta synkkyydestä ja väsymyksestä, jota myös kaamosmasennukseksi kutsutaan.


Mutta tiettekös mitä, ihmiset? Nyt ei ahista yhtään, päinvastoin!


Vakavasti sanoen niin mua on stressannut ja väsyttänyt koko tän vuoden, joten oloni ei eroa aiemmasta tämän enempää. Nyt oon jopa siinä pisteessä, että pimeys ja kylmyys on tervetullutta. Voin luvan kanssa kääriytyä peittoon ja vajota sohvan pohjalle katsomaan Netflixiä, kuuntelemaan musiikkia tai kirjoittamaan blogia. Väsymys saattaa lisääntyä entisestään (oh boy), muttaaaaa onneksi on kofeiini.


Kesät ovat yleensä olleet mun aktiivisinta kirjoittamisaikaa ja niin oli myös tänä kesänä. En uskalla luvata mitään edes itelleni, mutta jos tämä tasainen olo jatkuu niin saattaa olla myös nyt tänä syksynä luvassa aktiivisempaa tahtia. Kuvia ainakin oon ottanut ihan sikana, mutta vähän on hakusessa, että mitä kirjoitan niiden yhteyteen. Aina voin kuunnella musakkia ja etsiä lyriikoista parhaat palaset!


Tähän väliin fiilistelyä tästä kuvasta. Ihan täydelliset vaahteranlehdet.


In other news, BROOKLYN NINE-NINE SEASON 4 FINALLY CAME TO NETFLIX! I watched the last 4 eps today and, well... I AM SHOOKETH. FURIOUS. #DONE. Why do they always have to make a finale that makes me want to chug a whole wine bottle in one sitting? #justfanwomanlife #iknow #ishouldgetalife #tellmehow


Mää tykkään itekin tästä kuvasta. Vaahteranlehdet näkyy kivasti takana ja parhaat löytämäni lehdet edustettuna. Syksy on niin nättiä.


Viime vuonna en päässyt kuvailemaan ruskamaisemia Arboretumiin. Olis ihana tänä vuonna ehtiä sinne kuvaamaan ja inspiroitumaan.


Oon oikeesti ehkä ekaa kertaa alkanut kunnolla harkita oikean kameran ostoa ja opetella käyttämään sellaista. Olis kiva harjoitella ensin kaverin kameralla ja opetella perusasetukset. Oon alkanut vanhemmiten arvostamaan ja vaalimaan laatua, ja haluaisin aloittaa parempilaatuisista kuvista. Kyllä iPhonellakin saa ihan riittävän hyviä for now, mutta joku päivä vielä minä hankin kunnon kameran.

Also haluaisin pystyä pitämään Pokemon Go:ta päällä Tukholmassa tmv. matkakohteessa, jossa aina kävellään paljon, koska mää haluan tietty myös kuvata kaiken mahdollisen ja joudun koko ajan vaihtelemaan sovellusten välillä. Säästäisin puhelimen muistia ja akkua rutkasti!


Näitä kuvia katellessa tajuan taas, että dang, my hair is hella long. Se jotenki unohtuu, koska muuten mun hiukset on tosi ohuet ja ellen käytä volyymishampoota niin mun tukka on päätä myöten ja semmosta ohutta lirua, ja letillä tukka näyttää rotanhännältä. Nää näyttää kyl muuten tosi kivalta edelleen ja näitä on kiva laittaa erilaisille kampauksille (tosin ei näytä miltään ilman kunnon tupeerausta, joka aiheuttaa sitten lisää tukan katkeilua ja -lähtöä selvitellessä), mut oon haaveillut viime aikoina, että vähän lyhentäisin näitä. En vaan tiedä kuinka paljon napsaututtaisin ja sit pelkään, että kadun sitä tai että lyhyempi lookki ei sovi.

Onneksi tukka on kasvava luonnonvara.


Meiän pihastakin löytyy mielenkiintoisia kuvauskohteita.


Absolutely feeling this look. Roses mixed with sporty street look. My aesthetics.


Viimeisenä haluaisin heittää kysymyksen TEILLE, blogini arvoisille lukijoille: Mitä haluaisitte lukea mun blogista? Lisää asujuttuja tai vaate/muotijuttuja ylipäätään, lyhyitä postauksia yhdestä päivästä, haasteita, listoja? Heitä kommenttia kommenttiboksiin tämän postauksen alle, Insta DM:ään tai Facebook-sivulle!


Kiitos, kun Just Sää luet mun blogiani. 



Ps. Vaihdoin lennosta myös banneria. Edellinen alkoi olla kovin kesäinen. Uusikin saattaapi olla, mutta se on sentäs otettu elokuun lopulla ja mulla on pitkää hihaa ja punttia päällä, jotennnnn win-win?

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Yyteri.


Meiän Yyterin loma oli sanoinkuvaamaton.

Rento, romanttinen, toiminnantäyteinen ja juuri meidännäköinen. Ennen kaikkea se oli juuri mitä tarvitsimme tän kaiken stressin keskelle. Täydellinen tapa nollata hetkeksi. Ja mikä parasta, lämpötila oli koko ajan yli 20 astetta!


Ja matka alkakoon!


Matka meni totutusti hyvän musiikin pauhatessa ja kauniiden aurinkoisten maisemien vilistäessä silmien edestä.


Ja aina pakollinen autoselehvie.

1. päivä


Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Meleko nättiä, meleko nättiä.


Illallisella kylmiä alkupaloja. Muikut oli best ja varsinkin kun kerrankin sain syyä niitä! Ruuan jälkeen alko vähän ramasta, joten oli pakko ottaa pienet nokoset.


Päikkäreiden jälkeen heräsimme tähän näkyyn. Päätettiin lähteä rannalle hetkeksi fiilistelemään. Harmiksemme ei ehditty päivänvalolla käymään, mutta onneksi oli päiviä jäljellä! Ei päästy myöskään kylpylään asti ekana päivänä, mutta kuten sanottua: onneksi oli päiviä jäljellä. Ja ymmärrettävästi kuvia ei ole kylpylän puolelta ollenkaan. 


Rantaravintola Helmi näytti makeelta pimeässä.

2. päivä


Aamiaisnäkymä ravintolasta. Kyllä kelepas viettää seuraavat 5 aamiaishetkeä näissä maisemissa!


Nyt on! Päästiin vielä päivänvalolla ihailemaan merta ja hengittämään raitista meri-ilmaa.


Tuoreet uinninjälkeiset kiharat best.



Keijo the Photobomber!





Tää mies. 4 vuotta on mennyt ihan hujauksessa. ♥



I love you. ♥




"Sun's getting real low..."


Photoshoot is go.


Keijo keksi hyviä uusia kuvakulmia.


Kengät lähti jalasta ja jalat tunnusteli merivettä. Oli oikein miellyttävää.


Jos pitäisi nimetä tämä kuva, se olisi "Vapaus".


Libre-sensorikin oli lomamoodissa!


Ranta oli täynnä simpukoita, osa oli pinkkejä ja jopa mustiakin löytyi! Nappasin muutamia muistoksi.







Meri + mies = merimies.


Ääääää mitä värejääääää. Miks taivas osaa olla joka kerta niin uniikki auringonlaskun aikaan?


Keijo halusi pitkästä aikaa uutta profiilikuvaa about kaikkialle. Tässä yksi ehdokkaista.


Photographer taking a photograph of a photographer of taking a photo. Photoception.



3. päivä


Uninen Ems höpisee part. 1:
Ems: "Tiekkö mikä on kivaa täällä ollessa?"
Kepa: "No?"
Ems: "No ensinnäkin se, ettei tartte murehtia ruoanlaitosta tai muutenkaan ruoasta, muuta kuin sen syömisestä."


Uninen höpinä jatkuu: 
"Toiseksi saa nukkua suht pitkään ja sit saa ottaa ihan rauhassa päikkäreitä, jos päikkärityttää. Täällä myös nukkuu tosi hyvin ja rennosti, koska ollaan lomalla ja poissa kotoota. Se, että sää nukut stressaantuneesti, on se kotona nukkumisen ydin."


Kuvien vähyys tältä päivältä johtuu siitä, että me käytiin aamupäivällä lihaskuntotesteissä ja ei saatu ees kovin huonoja tuloksia! Jäi tosi hyvä fiilis siitä. Iltapäivällä mentiin venyttelemään ja rentoutumaan, ja illalla käveltiin lähimarkettiin ja takasin. Siinä tuli yhteensä 5 km lenkki. Meleko liikunnantäyteinen päivä siis!

4. päivä

Vaikka se lihaskunto ja kävelylenkki kivaa olikin, niin tänä päivänä se kostautui ja pahasti. Mun jalat oli lonkasta kantapäihin asti aivan älyttömän kipeet. Oli varsin ihanaa kävellä seuraavana päivänä tai tehdä ylipäätään mitään kun ihan kaikki sattui.


Arvaa mikä paikka? Vastaus löytyy seuraavan kuvan alta.


Kyllä, arvasit oikein. Se on kuin onkin Kirjurinluoto. Näyttää kovin orvolta ilman Pori Jazz-meininkejä.



Kun ei ole sielun sielua näkyvissä, se tarkoittaa vain yhtä asiaa. ASUKUVIA!



Aurinko vähä häiki. Siis tuona päivänä oli kai 22-23 astetta lämmintä, mutta aurinko porotti sen verta kuumasti selkään, että tuntui paljon kuumemmalta. Anyway, miettikää nyt! Yli 20 astetta ja poutaa SYYSKUUSSA. Paras kesä ikinä!


Otin ainakin 20 kuvaa tosta miekkosesta rannalla edellisenä päivänä ja tän se ottaa profiilikuvaksi. Ei siinä, mäkin tykkään tästä tosi paljon. Yleensä ne taitaa olla ne vahinko-otokset mistä tulee yleensä niitä parhaita. Also you can't go wrong with Steven Wilson.



Löytyi söpsö sorsalampi.




Ja puron pätkä.



Tässä esiintyi heinäkuussa Gogo Penguin. Nyt siinä ei oo mitään.


Tässä on Rape, 18 vuotta. Hän on todella kaunis.


#wot #whatareyoulookingat #comeatmebro


Oli siä kukkoja ja kanojakin! Yritin saada kuvaa makeesta mustasta goottikanasta, mut se ei meinannut pysyä paikallaan niin en saanut hyvää kuvaa.



Kirjurinluodosta suunnattiin kohti Porin keskustaa. Mää löysin R/H-kaupan! Pakko oli vierailla sisällä. Siellä oli todella ystävällinen kauppiatar, jonka kanssa juttelimme tovin.

5. päivä


Toiseksi vikana päivänä lähdimme kävelemään rantaviivaa pitkin.



Joku oli tehnyt rantataidetta simpukoista ja hiekasta. Me lisättiin oma säväys simpukkasydämeen.



Löytyi hauska väylä. Oli pakko kävellä sillä hetki.


About tässä kohtaa napattiin kengät pois jaloista ja käveltiin takasin meressä paljain jaloin.




Tää oli aivan ihana kokemus. Jalat tottui meriveteen nopeasti ja sai hyvää vastusta samalla. Suosittelen!


Loman viimeinen auringonlasku.


Ja oli taatusti myös kaunein.


Ja tiettekös mitä?



Kyllä. Tämä todellakin tapahtui. Me pulahdettiin mereen uimaan. SYYSKUUSSA.


Oli niin kaunista.


Viimeinen päivä


Aamulla herätessämme maa oli märkä. Yöllä oli satanut. Seuraavan kerran alkoi sataa kun lähdimme kohti kotia. Aika mahtava lomasää siis!





Vielä viimeiset otokset lempparikuvauskohteistani, wimbawe-puista, rannan sannoista ja merestä.


Kiitos kun olit mukana lomareissullamme!