Meet the family.

Fun fact: mä luen ton otsikon lauseen aina Michael Jacksonin hyytävän rauhallisella äänellä. Tietäjät tietää.

Pikanen moi täältä pandojen valtakunnasta! Mä vallan sekosin näiden pandojen pehmeydestä ja söpöydestä viime Ikea-reissulla ja kaappasin heidät keltaiseen ostoskassiin ja kannoin kotiin. Heidän nimensä ovat Wanda Panda ja Vision Jr. Jotenkin veikkaan, että jos olisin hankkinut nämä meidän Clone Wars-maratonin tai TFATWS:in aikana, niin nää olis varmaan Rex ja Ahsoka tai Sam ja Bucky.

Fun fact: mä oon nykyään tosi huono antamaan nimiä yhtään millekään. Leluille, autoille, tavaroille jne. Vaikka se olis hauskaa, niin en osaa antaa mitään tyyliin Vilivilpertti tai Tiivitaavetti-nimiä vaan niiden pitää olla jotenkin hienoja ja suoraan jostain fanittamastani asiasta. Wanda Pandakin oli aika helppo arvattavista syistä.

Mitäs muuta?

Etätöitä on riittänyt ihan mukavasti omaan tilanteeseen nähden. Meinasin kirjoittaa eka "kotitöitä", mutta on niitäkin. Vaikka rakastan olla kotona itekseni niin tarvitsen silti tuulettumista aina välillä. Sitäkin on ollut just sopivasti, ettei pää vallan hajoa neljän seinän sisälle. Käyn varovasti second hand -ostoksilla kirppis kerrallaan. Oon saanut myytyä Zadaassa omia ja äidin vaatteita ja oon niitä paketteja kärrännyt lähipostiin.

Meillä alkoi jokin aika sitten The Mandalorianin innoittamana kokonaisvaltainen Star Wars -loreen tutustuminen kronologisessa järjestyksessä. En ole koskaan nähnyt SW:iin liittyviä animaatiosarjoja, joten Keijo päätti, että nyt katotaan! Clone Wars saatiin päätökseen ja itkin valtoimenaan läpi Star Wars III:n. En oo oikeesti itkenyt niin paljon sitten Endgamen ja AI NIIN, The Mandalorianin kakkoskauden päätösjakson lopussa. Voi minnuu. Nyt on Rebels-putki päällä ja ai vitsi, rakastan molempia SW-animaatioita! Ihan parasta.

Due to personal reasons I've decided to overdress everywhere I go after lockdown. Näin tuon quoten Instagramissa ja olen noudattanut sitä lähes aina kun poistun kotoa roskista pidemmälle. Nätisti pukeutuminen ja meikkaaminen on aina tuonut mulle sanoinkuvaamatonta iloa, joten jos on vähänkään fiilistä niin laittaudun. Kai jotkut kattoo, että mihin juhliin toi on menossa, mutta mä en koe oloani kotoisaksi, jos olen ilman meikkiä ja verkkareissa ihmisten ilmoilla. #äitinitytär

Tässä oon ihaillut kevättä ja ootan kesää. Toivon epätoivoisesti, että Pori Jazzit toteutuvat. Mulla on ihan hirvee ikävä livemusiikkia. Odotan perjantaita ja Jesse Markinin uutta biisiä, jota kuuntelen varmaan seuraavat viikot putkeen kuuntelemani pikkupätkän perusteella.

Mulla on ollut parikin postausta odottamassa pienenpieniä säätöjä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi julkaista niitä. Vähän on muutenkin tökkinyt bloggaaminen, eikä asiaa auta lähes olemattomat katselukerrat. "Blogien aikakausi on mennyttä blaablaablaa", ne sanoo. Vaikka sillä ei pitäisi olla väliä, niin kyllä se silti syö motivaatiota ja inspiraatiota. Tämäkin on asia, jota olen pohtinut paljon. Että mistä se johtuu, että esim. minäkin, joka oon melko yksityinen ihminen loppujen lopuksi, saan jotain irti tietynlaisesta "julkisuudesta"? Ehkä tässä olisi hyvää pohdintaa toiseen postaukseen.

Mutta joka kerta, kun tämä kehä lähtee kiertämään mun päässä, osaan katkaista sen seuraavaan ajatukseen: harrastuksen aloittamisesta tämä aikoinaan lähti ja harrastuksena mä tätä edelleen teen. Kiitos juuri Sulle, kun jaksat seurata mun rakasta harrastusta, oli se sitten täällä Bloggerissa, Bloglovinissa tai Instagramissa. ♥️

Koronakesä 2020.

En olisi ikinä uskonut, mutta mun kesä 2020 tähän mennessä on ollut kaikesta koronakakasta huolimatta aivan ihana.

Olen tutustunut Tampereeseen uudestaan. Näiden reilun 5 vuoden aikana, jotka olin täältä pois, koko kaupunki on kokenut muutoksia. Olen käynyt myös sellaisissa kolkissa missä en ole ennen käynyt tai joista en ole edes ollut tietoinen.

Väsynä mutta onnellisena Swapissa. Päälläni yksi löytö sovitettavana.

Olen viettänyt hauskoja päiviä ja tunnelmallisia iltoja perheen ja ystävien kanssa. Syönyt hyvin ja jopa tehnytkin ruokaa itse. Myynyt kirppiksellä sekä löytänyt makeita juttuja, kuten Wonder Woman -bikinit.

Olen käynyt Porvoossa liian pitkän tauon jälkeen ja vieraillut siellä mitä upeimmissa vintage-liikkeissä. Pitänyt sylissä ystävän kanaa ja juonut ystävän hauduttamaa minttuteetä, jossa voikukkasiirappia. Mintut ja voikukat ystävän omasta pihasta.

Olen lillunut paljussa auringon laskiessa ja noustessa ja kastanut samana iltana talviturkin 23-asteisessa pikkujärvessä. Fiilistellyt maauimalan amerikkalaista meininkiä ja ottanut aurinkoa, joka paistaa suoraan pilvettömältä taivaalta.

Olen vihdoin opetellut tekemään hiusdonitseja, korjaillut vaatteitani sekä löytänyt täydellisen jäätelön. 3 Kaveria Korvapuusti - kuin söis piparipullataikinaa jäätelön seassa.

Jumpsuit 8 € - Kirpputori Swap / Vero Moda

Olen käynyt pitkästä aikaa Tuurissa, jossa ihastelin mm. Marimekon osastoa ja josta löysin vähän vahingossa lempparimekon. Mun on pitänyt vältellä uutena ostamista, mutta tätä mekkoa en voinut vastustaa. Kuvia myöhemmin. Samalla reissulla käytiin Lappajärvellä Heikin Grillillä ja siellä söin tosi hyvät makkaraperunat.

Tämän nimi on Uhanalainen kihlajaislookki.

Olen viettänyt ystävien kihlajaisia, tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja käynyt pitkästä aikaa vähän reenaamassa puistojumpassa, jossa huomasin taas olevani aivan rapakunnossa. Tarttis pian päästä tanssimaan taas! niin että ollaanpas sitten ihmiset kunnolla eikä tuoda mitään superkoronaa Suomeen

Ja mikä parasta, olen päässyt MÖKKEILEMÄÄN. Stay tuned for more later.

Metsässä.

Fun fact: mä en ikinä käytä sanaa "metsässä" puhuessani. Sanon aina "mettässä" kuten kunnon tamperelainen konsanaan.

Onneksi meiltä ei ole kielletty ulkoilua. Ajoittaiset happihyppelyt, kauppareissut ja kävelylenkit  kamera ojossa ovat juuri sitä mitä pääkoppa tarvitsee. Velipoikain kanssa sovittiin pienestä raittiin ilman pyrähdyksestä veljen lähimettässä. Hän asustaa siis ihan tämän metsikön vieressä.

feat. jesse-kassi.

Vaikka saatoinkin katua asuvalintaani mettälenkille, en katunut enää kun näin nämä Matiaksen nappaamat kuvat. Kyllä sekin poitsu ossaa! Olen kouluttanut mieheni ja veljeni aika kehityskelpoisiksi asukuvaajiksi.

Ja asun avainelementit ovat tietysti tokakäsimeininkiä.

Rakas ystäväiseni NN laittaa mulle välillä snäppejä hurmaavista kolosista, joita hän löytää mettästä. Nyt mä vuorostani löysin niin söppänän pikkukolosen, johon vois vaikka muuttaa tätä koko koronakaaosta pakoon. Tervetuloa kyläilemään vaan NN ja kumppanit, mä pössäytän tuparikahveet!

Denim on denim with splashes of red and green. Siitä me pidämme.

Keskeisiä kaupunkielämän elementtejä: olet ihan rauhassa mettäkävelyllä ja yhtäkkiä jylhien puiden välistä vilkkuu Prisma kirkkaine neonväreineen.

En tosiaan ollut ihan niillä parhaimmilla vermeillä liikenteessä, mutta sentäs oli Nike Airit jalassa. En ollut ajatellut tällaista ulkoilua kotoota lähtiessä. Ensi kerralla paremmin sitten.

Huomaatteko muuten tekin, kuinka mun niskanpuoleiset hiukset eivät todellakaan näytä mustilta vaan punaruskeilta? Siitä menee niinku tollanen melkein piikkisuora raja mustan ja ruskean sävyn välillä. Mulla on ollut ongelmia kestovärin tarttuvuudessa niskahiuksiin niin kauan kuin mä muistan. Toisaalta ihan hauskannäköistä kyllä!

Ensimmäisten kevään kukkien ja kukintojen näkemiseen ei kyllästy ikinä. Sieltä ne urhoollisesti puskee läpi lumen ja kuran.

Yhtäkkiä tuli mieleen se kerta, kun mentiin joskus 10 vuotta sitten kattomaan ilotulituksia ja iskä tokaisi siihen, että "Mitä varten sää meikkaat? Metsääkö?" Johon vastasin päättäväisesti, että kyllä, vaikka sitten metsää varten. Nyt tulee vaan mieleen, että oonko vähän turha, kun tarttee meikata melkeinpä aina edes vähän ennen kuin lähden kotiovesta ulos. Ainoastaan jos vien vain roskat eikä ole menoa muualle niin en tietenkään viitsi vaivautua, mutta muuten niin vähintään on meikkipohja ja kulmat taputeltu ja piirretty nätisti paikoilleen.

Sitten kaiken tämän analyysin ja pohdinnan jälkeen tulen tulokseen, että NAH WELL. It's my face, I do what I want to. Tää on mun naama ja teen mitä haluan.

Heinäkuu 2019.

Aah, kesä. Tää kesä oli kyllä tosi chilli. Kelit olivat viime vuonna parempia, mutta olin niin stressaantunut, etten tahdo enää muistaa oikein mitään. Tää kesä meni tosi hienosti ja meininki hjyvä.

Pitkästä aikaa älysin napata pihan pioneja sisälle piristämään mieltä. Nämä ovat niin painavia, että tuppaavat tuupertumaan maahan. Niistä on silloin vaikeampaa nauttia, mutta tällä tavalla ei.

SPIDERMAAAN SPIDERMAAAN, DOES WHATEVER A SPIDER CAAAN! Oli muuten todella hyvä kuten voi Marvelilta odottaa!

Pro tip: jos haluat nättejä kuvia työmaiden täyttämästä Tampereesta: nappaa kuvia yöllä auringon laskiessa.

STRANGER THINGS KAUSI 3. VOI A P U V A .

Onneks seuraava kausi tulee jo ensi vuoden jouluna. Tätä kautta sai odottaa aikas paljon pidempään.

Poronkäristyspäivällistä ystävien kesken. Se on kyä semmonen ruoka, jota ei malta jäädä kuvailemaan, koska sen kimppuun haluaa päästä välittömästi. Parasta ruokaa ikinä.

Summer vibes in a nutshell.

Ah ja tosiaan. Endgame kolmatta kertaa serkun kanssa. Itkin ihan yhtä paljon kuin ekalla kerralla.

Harrastimme kovemman luokan nörtteilyä ja maalattiin porukalla Star Wars: Imperial Assaultin pelihahmot omin pikku kätösin. Oli muuten aivan sairaan hauskaa ja mielenkiintoista. Kaveri pisti vähä aika sitten tilaten lisää hahmoja, joten kohta pääsee maalaamaan lisää!

Porukoilla mösöjä kuvia ihastelin yks päivä. Siinä minä ja Matias vuonna ööö 1994-95 (?).

Tässä mun söpsö äitikulta vuonna 1969-70. Tulee mieleen mun serkut hänestä. Varmasti on samaa näköä mussakin ja veljessä, mutta en oikein osaa ite sanoa. Sitä on jotenkin vaikeampi itse nähdä.

Rohkelikko Matias kiipesi tonne ylös asti. Hyvä kun mää pääsin edes alimmalle köydelle. #pelkuri

Aaaaa, Teisko. Paljon muistoja, hyviä sellaisia.

Surffipoitsu suppilaudalla seilailee.

Täällä oli myös sellanen siisti cooleri, missä oli jääkylmiä Pepsejä. This is what I call life.

It's all in the details.

Pisteenä i:n päälle kuoharia ja mansikoita.

En ihan saanut ikuistettua auringonlaskua sellaisena kuin se oli. Toivottavasti tunnelma välittyy sinne kuitenkin.

Tunnelmia nuorisontäyteisestä viikonlopusta. Tässä sunnuntai-iltapäivän hiljaisuutta.

Karkkila-viikonlopusta kirjoitinkin jo aikoja sitten. Jos missasit sen, klikkaapa ihtes tästä sinne.

Tädin aarteista löytyi edelleen hyvin pelittäviä Oriflame-lakkoja todella vanhalla etiketillä. Mää nappasin ne tietysti itelleni.

Täältä alkoi syksyn 2019 kirppismyyntihommat. Tähän mennessä oon ollut yksin sekä porukalla myymässä Tarinassa kahdesti, Silinterissä sekä nyt Swapissa Hervannassa ja paikallisella kylän kirppiksellä.

Kelien salliessa suuntasimme joko ennen kirppistä tai sen jälkeen useimmiten torille nauttimaan huippuhyviä vohveleita.

Todiste nro 2 siitä, että kaupunki on kauneimmillaan yöaikaan.

Heinäkuun hienoimmat himaelukat:

Kilteimmät kisut Liitu ja Ume, joita meinaan aina sanoa Lumi-nimellä. Parhaana päivänä molempia.

Tämä tuntematon kaunokainen veljen naapurissa.

Mun lempparieewokki, Hertta.

Kauneimmat kissanpennut.

Cute Ume with a wide angle lens.

Ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä: SKÄPÖRRI.