Meet the family.

Fun fact: mä luen ton otsikon lauseen aina Michael Jacksonin hyytävän rauhallisella äänellä. Tietäjät tietää.

Pikanen moi täältä pandojen valtakunnasta! Mä vallan sekosin näiden pandojen pehmeydestä ja söpöydestä viime Ikea-reissulla ja kaappasin heidät keltaiseen ostoskassiin ja kannoin kotiin. Heidän nimensä ovat Wanda Panda ja Vision Jr. Jotenkin veikkaan, että jos olisin hankkinut nämä meidän Clone Wars-maratonin tai TFATWS:in aikana, niin nää olis varmaan Rex ja Ahsoka tai Sam ja Bucky.

Fun fact: mä oon nykyään tosi huono antamaan nimiä yhtään millekään. Leluille, autoille, tavaroille jne. Vaikka se olis hauskaa, niin en osaa antaa mitään tyyliin Vilivilpertti tai Tiivitaavetti-nimiä vaan niiden pitää olla jotenkin hienoja ja suoraan jostain fanittamastani asiasta. Wanda Pandakin oli aika helppo arvattavista syistä.

Mitäs muuta?

Etätöitä on riittänyt ihan mukavasti omaan tilanteeseen nähden. Meinasin kirjoittaa eka "kotitöitä", mutta on niitäkin. Vaikka rakastan olla kotona itekseni niin tarvitsen silti tuulettumista aina välillä. Sitäkin on ollut just sopivasti, ettei pää vallan hajoa neljän seinän sisälle. Käyn varovasti second hand -ostoksilla kirppis kerrallaan. Oon saanut myytyä Zadaassa omia ja äidin vaatteita ja oon niitä paketteja kärrännyt lähipostiin.

Meillä alkoi jokin aika sitten The Mandalorianin innoittamana kokonaisvaltainen Star Wars -loreen tutustuminen kronologisessa järjestyksessä. En ole koskaan nähnyt SW:iin liittyviä animaatiosarjoja, joten Keijo päätti, että nyt katotaan! Clone Wars saatiin päätökseen ja itkin valtoimenaan läpi Star Wars III:n. En oo oikeesti itkenyt niin paljon sitten Endgamen ja AI NIIN, The Mandalorianin kakkoskauden päätösjakson lopussa. Voi minnuu. Nyt on Rebels-putki päällä ja ai vitsi, rakastan molempia SW-animaatioita! Ihan parasta.

Due to personal reasons I've decided to overdress everywhere I go after lockdown. Näin tuon quoten Instagramissa ja olen noudattanut sitä lähes aina kun poistun kotoa roskista pidemmälle. Nätisti pukeutuminen ja meikkaaminen on aina tuonut mulle sanoinkuvaamatonta iloa, joten jos on vähänkään fiilistä niin laittaudun. Kai jotkut kattoo, että mihin juhliin toi on menossa, mutta mä en koe oloani kotoisaksi, jos olen ilman meikkiä ja verkkareissa ihmisten ilmoilla. #äitinitytär

Tässä oon ihaillut kevättä ja ootan kesää. Toivon epätoivoisesti, että Pori Jazzit toteutuvat. Mulla on ihan hirvee ikävä livemusiikkia. Odotan perjantaita ja Jesse Markinin uutta biisiä, jota kuuntelen varmaan seuraavat viikot putkeen kuuntelemani pikkupätkän perusteella.

Mulla on ollut parikin postausta odottamassa pienenpieniä säätöjä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi julkaista niitä. Vähän on muutenkin tökkinyt bloggaaminen, eikä asiaa auta lähes olemattomat katselukerrat. "Blogien aikakausi on mennyttä blaablaablaa", ne sanoo. Vaikka sillä ei pitäisi olla väliä, niin kyllä se silti syö motivaatiota ja inspiraatiota. Tämäkin on asia, jota olen pohtinut paljon. Että mistä se johtuu, että esim. minäkin, joka oon melko yksityinen ihminen loppujen lopuksi, saan jotain irti tietynlaisesta "julkisuudesta"? Ehkä tässä olisi hyvää pohdintaa toiseen postaukseen.

Mutta joka kerta, kun tämä kehä lähtee kiertämään mun päässä, osaan katkaista sen seuraavaan ajatukseen: harrastuksen aloittamisesta tämä aikoinaan lähti ja harrastuksena mä tätä edelleen teen. Kiitos juuri Sulle, kun jaksat seurata mun rakasta harrastusta, oli se sitten täällä Bloggerissa, Bloglovinissa tai Instagramissa. ♥️