Viime vuonna opin, että tulisi osata iloita tai ainakin oppia iloitsemaan elämästä. Se on ymmärrettävistä syistä ollut erityisen vaikeaa viimeisen vuoden ajan, joten olen yrittänyt tehdä parhaani löytääkseni sitä iloa pienistäkin asioista.
Tässä mun 9 x iloa tuovia asioita.
Ostin 3 vuotta sitten Sokkarilta upean violetin Nyxin huulipunan (vai huulililan?), joka käytin ehkä pari kertaa ja sitten se jäi ikävästi keräämään pölyä mun Wonder Woman -meikkikuppiin. Äskettäin ostin nämä La Kivan korvikset, joiden kanssa lakan sävy sopiikin ihan täydellisesti ja voin käyttää sitä taas!
Saunavuorot. Muistan aina ihmetelleeni aikuisia, jotka piti saunavuoroistaan kiinni kynsin hampain ja jätti hauskoja menojakin väliin niiden takia. Nyt musta on tullut just sellainen aikuinen. Meidän saunavuoro on perjantaina ja viimeksi kavereiden kanssa sovittiin näkemistä ja kun vaihtoehtoina oli perjantai tai lauantai niin mä sanoin heti lauantain. Oi voi. Paljon vaikuttaa myös sekin, että ennen meillä oli oma sauna, jonka sai lämmittää koska tahansa, mutta nyt ei ole sellaista luksusta. Nimim. toiveena saunallinen kerrostalokämppä seuraavaksi asunnoksi...
Kun veljen hiustenleikkuu onnistuu hyvin. Edellisellä parturointikerralla en ollut itse kovin tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut sitä kauheasti korjaillakaan. Nyt ei tarvinnut kuin kaksi ylimääräistä korjausta tehdä ja siitä tulikin tosi hyvä. Onnistuin leikkaamaan päältä just sopivasti ja kiharat asettuivat tukan kuivuessa todella hienosti.
Meillä on ollut veljen kans viimeisen vuoden ajan vähän huono tapa päästää hänen tukka niin pitkäksi, että siinä missä ennen pystyin ajelemaan pelkästään koneella sivut niin nyt koneparka alkaa yskiä heti kun vien sen lähellekään veikan kymmenien senttien kuontaloa. Joudun siis ensin leikkaamaan saksilla sivut ja mää i n h o a n sitä, mutta noh, meiän vika. Matias ei osaa vaatia parturointia ennen kuin tilanne on paha ja mää en osaa muistutella, että "hei sun tukka on muuten aika törkeen pitkä". Varsinkin kun veljen kiharat on niin mahtavat! Kunnon Curly Boy™, vaikka käyttääkin miesten suosimaa 3-in-1 shampoo-hoitoaine-suihkugeeliä. Such annoying.
Niin paljon kuin rakastankin nykyään omia luonnollisia kiharoitani, lettikiharat tuovat mulle sanoinkuvaamatonta iloa. Mun iästä lähtee yli 10 vuotta ja samalla näytän sähäkältä kasarikitaristilta. Jostain syystä tykkään nykyään myös keskijakauksesta, mutta se riippuu vahvasti siitä miten mun hiukset ovat päättäneet muuten asettua.
Jos biisin nimi on Sunshine, se ei voi olla huono. Se on fyysisesti mahdotonta. Kuuntelen Lupe Fiascoa for nostalgic reasons ja sieltä lähti soimaan The Cool -albumilta (2006) kyseinen biisi ja muistoni heittivät mut vuoteen 2008 ja kymppiluokalle. Kävin läpi tosi vaikeita asioita ja olin toipumassa niistä, mutta silti se oli elämässäni aika kivaa aikaa. Pikakelataan kesään 2019 ja olen kuuntelemassa veljen kanssa Jesse Markinin Sunshinea vanhan omakotitalomme olkkarissa LP-levysoittimella. Jessen biisistä tulikin sen vuoden kesäbiisi. Molemmat biisit ovat letkeitä ja valoisia, ja molemmilla on erityinen paikka mun sydämessä.
Mun ompelijan ura tyssäsikin nyt toistaiseksi, mutta se ei ole estänyt mua ompelemasta kotioloissa. Se on jotenkin terapeuttista. Oon korjannut ja tuunaillut mun vaatteita sekä koneella että käsin, ja suunnitteilla olisi tehdä kahdesta kirppishameesta housut. Oon myös väsäillyt koruja, jota haluaisin tehdä enemmän erilaisia kierrätysmateriaaleja hyödyntäen.
Odottamattomat Star Wars -yllärilahjat ystäviltä. Ensin tuli makee Stormtrooper-heijastin Porvoosta ja upeet villasukat Kajjaanista, molemmat ihanien kirjeiden kera. Mulla on niiiiin huippuja ystäviä, että sydämeni sulaa ja pakahtuu ja aaaaaaaa. Stay tuned for photos!
Oon harjoitellut kirjoittamaan omia lyriikoita. Joitain on jo täällä blogissa, mutta en ole niitä varsinaisesti mainostanut ominani. Vinkki viitonen: jos postauksessa on kokonaan pienellä kirjoitettuja sanoituksia, jotka enemmän ja vähemmän rimmaa eikä missään lue krediittejä, se olen aika varmasti minä itte, joka ne on kirjoitellut.
Kevät saattaa olla ehkä ruminta aikaa vuodessa, mutta lumen ja jäiden sulaminen aina boostaa mun serotoniinitasoja. Eksperimentoin oman vaatekaappini sisällön värikkäämmillä osasilla ja nautin auringon lämmöstä. Kesä tulee, tyypit! Sitä ennen vähän täytyy väistellä koirankakkoja ja kuraläjiä, nimim. ensin mainittua ei ole kiva raapia ja suihkutella pois lempparimaihareiden pohjan uurteista. En suosittele.
-----
Kaikki vaatteet ja asusteet second handia paitsi korvikset ja lila Monkin pallopaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti