sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

This is happening to me, this is happening to you.


Sunnuntai 17.6.2018

Onko se vain minä vai onko tää joku yleinen #vainintroverttijutut? Koska mulla on tällä hetkellä ylikierrokset päällä sinänsä ehkä turhaan, mutta jos siellä on muitakin introverttejä ja varsinkin väsyneitä sellaisia, niin te toivottavasti ymmärrätte.


Ennen muinoin rakastin odottamista. Mulla oli päässä ja joskus jopa blogissa asti milloin mitäkin laskureita ja odotin kaikkea hauskaa ja ihanaa tapahtuvaksi. Milloin ne oli keikkoja, leffojen ensi-iltoja, illanviettoja tai muita elämän hienoja asioita. Kaipasin aktiviteetteja, halusin nähdä ihmisiä, janosin jännitystä.


Nyt on tilanne se, että on paljon huippuja häppeninkejä tiedossa seuraavalle kahdelle viikolle ja myöskin sellaista, että ei välttämättä nyt mukavaa, mutta ehdottoman välttämätöntä, jota ei voi perua.

Jotain on erilailla. Mää odotan, mutta mua ahdistaa.


Mikään näistä sopimistani jutuista ei ole ylitsepääsemätöntä tai ikävää. Ei missään nimessä. Mutta tiedän myös sen, etten ehdi missään välissä hengähtää kunnolla vaan oon menossa pää kolmantena jalkana melkein sen koko 2 viikkoa. Nykyään pyrin järjestämään elämäni niin, että osaan sanoa ei ja voin pitää rauhassa välikuolemia (= yksi kokonainen päivä jolloin en tee MITÄÄN ja jos mahdollista niin seuraavana päivänä teen rauhassa töitä ja kotihommia) mutta nyt en ehdi, koska olen vähän niinku vahingossa ylibuukannut kalenterini. Eli en näköjään osaa vieläkään hallita elämääni täysin. ADD much?


Valitanko turhasta vai onko mulla joku burnout? On tosi rasittavaa väsyä jo pelkästä ajatuksesta, että on ihan liikaa tekemistä, vaikka ne olisi pelkästään kivoja juttuja. Tuntuu ettei mikään lepo tai unen määrä auta, vaan olen jatkuvasti väsynyt.


Ja ennen kuin joku tekee päätelmiä omassa päässään, niin pelkkä laiskuus on, noh, laiska selitys. Mää kun ryhdyn tekemään niin osaan sivuuttaa väsymyksen ja en malttais millään lopettaa (nimim. edellisessä työpaikassa meinas aina mennä ylitöiksi). Jaksan valvoa myöhään ja siksi viihdyn illanvietoissa pisimpään enkä malttaisi lähteä kotiin ja jättää juttuja kesken.

Mutta sitten kun vihdoin lopetan ja pääsen kotiin huomaan, että koko kroppa on kipeä ja haluaisin vaan nukkua kellon ympäri.

Sooo... What is wrong with me?


Perjantai 22.6.2018

Nyt kun kirjoitan tätä, olen keskellä tätä kaikkea. Kirjoitin ylläolevan ennen kuin tämä mainittu 2 viikkoa alkoi vyöryä eteenpäin. Nyt tuntuu siltä, että selviän, mutta tulen tarvitsemaan kipeästi välikuoleman viettoa. Varasin jo kalenteriin viikonlopun, jonka kohdalla lukee EI MITÄÄN. Se tarkoittaa, että en varaa siihen mitään, mutta voin päättää tehdä asioita voimieni puitteissa. Ja se tuntuu ihanalta. Sitä mää odotan jo nyt ja pelkästään ilolla.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kesä 2017: Vanha Rauma.

Keijon viimeinen lomaviikko meni Porissa jazzaillen. Porvoon vanhasta kaupungista innostuneena keksittiin pieni detour ennen kuin menisimme Poriin.

TORSTAI 13.6.2017: Vanha Rauma


Jos en oo vielä sanonut, niin vanhat kaupungit on parhaita. Paljon eri värejä sulassa sovussa, tyylikkäästi rapistunutta puuta, ajan patinaa, suuria ikkunoita ja kauniita ovia.

Olisi ihanaa asua tällaisessa paikassa joskus.


Päivä oli pilvinen ja hieman tuulinen, mutta onneksi ei satanut. Porissa vasta alkoi ripsiä ja lopulta sataa kaatamalla.


My favourite kind of yellow.


All my favourite colours in one pot.


Poikkesimme Keijon kanssa Hauenguanon antiikkiliikkeessä. Sieltä ei tarttunut mukaan muuta kuin nostalginen fiilis vanhoista lääkepulloista ja leluista ja palanen historiaa, kun omistajatäti kertoi mielenkiintoisia tarinoita tästä talosta ja kuinka oli löytynyt vanha pommi talon yläkerrasta.

I live for these things.


Antiikkiliikkeessä oli mm. nämä maailman söpöimmät rattaat.


#oispakahavia


Museossa emme tällä kertaa poikenneet, vaikka museot ovat yksiä mun lempparipaikkoja.


Tämä kadunnimi herätti meissä hieman hilpeyttä for secret reasons.


Rapistunut voi olla myös kaunista.


burgundy red, burgundy red red
up close view of the man on the edge
rosewood, crimson, scarlet,
your hues
far too far-fetched


burgundy red, burgundy red red
done said too many times best kept hush
red lust
done bled too many times red red rust
and what?


burgundy red burgundy red red
rose red, redrum, ear drums
tuscan, ruby red harvest, code red
burn your kingdom


Kohti Taidepihaa.


palaan kotiin päin sankan savun seasta
on vastaantulijoita, on kuoppa kadussa
on puinen asema, on tehdas suljettu
pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta

jos en tietäis että siellä oot, en jatkais


Pyysin Keijoa ottamaan musta artsyja kuvia blogiin mahdollisiksi bannereiksi. Kuten huomaatte, niin mikään tämän postauksen kuvista ei koskaan päässyt banneriksi asti, vaikka tykkäsinkin niistä kovasti. Keijo on oikein hyvä kuvaaja ja Vanha Rauma tarjosi todella kauniit puitteet.

Mutta tapani mukaan koskaan ei ole liian myöhäistä.


Keijo on mösö ittensä ja minä näytän turvonneelta ja väsyneeltä, kiva.


if my red eyes don't see you anymore,
and I can't hear you through the white noise
just send your heartbeat, I'll go
to the blue ocean floor
where they find us no more


Mahtuu, mahtuu... #tyylikäslaukkusullakeijo


Toimiskohan nää kärrit, jos koittais niillä mennä lopun kierroksesta?


Miettikää oikeesti, näissä asuu ihmisiä. Tulee mieleen jonkun Astrid Lindgrenin satujen asumukset. Melukylän lapset perheineen taatusti asui tälleesti. #goals #sopretty


Neulegraffitit on parasta maailmassa. Opetelkaa spreijaajat tekeen näitä mieluummin! Ette sotkis yhtään mitään ja noi saa helpommin pois.


Söpö pinkki penkki. Tämä oli erään taidenäyttelyn edessä. Itse näyttelyssä en kehtanut ottaa kuvia, mutta siellä oli todella kauniita tauluja. Melkein halusin yhden kotiin asti. En tahdo millään muistaa ko. taiteilijan nimeä, olisin mieluusti mainostanut häntä tässä.


Vanhan kaupungin keskustan aukiolla.


Huomaa taas tän, kuinka mää saatan ottaa kuvan keskittymättä kohteeseen ja tajuta vasta myöhemmin, että mähän tiedän ton Hellapuun! Jos olisin äkännyt sen tuolloin, olisin halunnut pistäytyä sisälle. Meni jo.


Eipä tuolla paljon julkkiksia näkynyt.


Have you ever seen a lawyer's office this pretty?


where do you draw the line?
draw the line in the water
it might put out your fire
where do you draw the line?


how far could you go if you didn't have vertigo?
how far would you go if you didn't have vertigo?
how far would you go?


and you can't copy you can't copy
we are on our own
take my word for it
your fight plan is your moral code


even though some days i feel like i came from a distant cloud


i still feel one with everybody living on this very planet


Pyhän kolminaisuuden kirkon rauniot. Kirkko paloi vuonna 1640, ja asukkaat alkoivat sitten käydä Pyhän Ristin fransiskaanikirkossa, jossa vierailimme myös nopeasti. Kuvia sieltä ei ole kuitenkaan.


oh you wait and you'll see that this ain't just make-believe


"Hei Empsu, tuu kattoon."


Nämä ovat pätkä entisiä portaita. Jotkut ovat noita astellut ylös ja alas vajaa 400 vuotta sitten...


i know i'm gifted
but i don't rub it in your face


leave it all like we need to fall over deeper thoughts


today is the mona lisa of all days


what makes a beautiful day?
maybe a morning coffee, fresh from the pot
what makes me smile this way?


everything seems brighter



Hyppäsimme aikavääristymästä suoraan 80-luvulle.


Just look at dem colours. I mean D A Y M N . And not a single soul to be found.

Y'all know what that means...


i thought you were
someone I knew
who's that girl?
i don't know you


hey honey honey
ain't nothing or nobody
who gon make me feel this way
on this day


you don't even know your truth
what you choose to see
think it's judged
by how you look
it's only skin deep

(I find it old)


hey honey honey
ain't nothing or nobody who gon make me feel good
now that i got you


i love the way you smile
and how strong you seem to be
but i hate not knowing me
when i lose control, dear


we held our breath when the clouds began to form
but you were lost in the beating of the storm


and in the end we were made to be apart
in separate chambers of the human heart


Last but not least: my all-time favourite old building. Wonder why...


Vanhat kaupungit herättää mussa tunteita mitä en osaa selittää. Varmasti se on sama monella muullakin. Vanhat kaupungit herättävät uinuvaa inspiraatiota, tuovat iloa ja tekevät surulliseksi. 

Inspiraatiota, koska aina kun näen vanhassa kaupungissa kahvilan tai kaupan, kuvittelen itseni pitämään omaa vaateputiikkia sinne.

Iloa, koska talot ovat ihananvärisiä ja ennen osattiin rakentaa kaunista ja tyylikästä.

Surulliseksi, koska kun taloja ja esineitä ei enää käytetä ja ylläpidetä, ne rapistuvat. Se on samaan aikaan kaunista ja surullista.

Talot tykkää, että niitä käytetään.

Lyrics by Gracias, Johanna Kurkela, Justin Timberlake, Noah Kin, The Megaphone State, Rosie Lowe & Linkin Park.