sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Wild hearts don't die, we just multiply.

Long time no see, homies. Mä en nyt jaksa selitellä missä oon ollut ja mitä oon tehnyt tai en oo tehnyt. Kerron sitten joskus, kun aika on. Tärkeintä on, että mä kirjoitan NYT.

(Instagramissa olen aktiivisena, tulkee sinne ja seurakkee!)


LAUANTAI 12.2.2022


Tänään olen pitkästä aikaa YKSIN kotona kokonaisen lauantaipäivän. Yritin suunnitella edellisenä päivänä, että miten käytän tämän kaiken ajan, mutta mulla löi tyhjää. Aamulla hommat selkeni, mutta kuinkas mun kävikään?

Mitä mun piti tehdä tänään?
• Pestä pyykkiä ja laittaa kuivumaan AJOISSA.
• Huolehtia tiskikoneesta puhtaat astiat, jotka mies laittoi aamulla sinne peseytymään.
• Käydä kaupassa ostamassa ruokaa.

Mitä sen sijaan tein?
• Vaatehuoneeseen kertynyt epämääräinen Ikea-kassien reunoilta ylitsetursuava kirppiskasa on kuumotellut jo sen verran pitkään, että tänään oli pakko pistää hihat heilumaan. Järjestelin kamppeet sen mukaan mihin ajattelin kunkin laittaa myyntiin/lahjoitukseen (Bueno, Junkrella ja Zadaa sekä UFF/Hope/Nextiili).
• Kuvasin muutaman vaatteen Zadaaseen myyntiin parvekkeella pakkasessa. Kädet jääty.
• Ompelin nappeja vaatteisiin. Mun erittäin pienestä nappivalikoimasta onneksi löytyi ihan välttävät napit tilalle.
• Opettelin solmimaan solmion (kuvassa). Oikeesti toi on pitkulainen huivi, joka kuuluu tohon kauluspaitaan, mutta halusin solmia sen coolisti solmioksi. Näyttää aika hyvältä, eiks?
• Ehti tulla kaikessa tohinassa niin nälkä että näköö haittas, joten valtuutin ruoanlaiton Nile Kebabille Woltin kautta. Viimeksi olin syönyt edellispäivänä ostettuja irtokarkkeja ja sitä ennen aamupalaa. Vai voiko sitä sanoa aamupalaksi, kun sen on syönyt 11 jälkeen? #elämänhallinta101
• Kuuntelin koko päivän musiikkia. Syödessä kattelin vähä Frasieria, mutta muuten on kyllä musiikit pauhannu koko päivän (anteekspyyntö naapureille, tosin onneks mulla on ihan naapuriystävällinen musamaku, mitä nyt vähän saattaa olla syviä bassoja, jotka varmana kumisee pitkin pattereita ja seinän eristeitä ja putkistoja). Last.fm:stä katoin kuulkaa oikein viimeisimpiä kuunneltuja albumeita ja heitin ne siinä järjestyksessä jonoon Spotifyyn. Aa että.
• Hilppasin saunaan hoitamaan kasvojani, kun en eilen sitä muistanut tehdä. Keskityn aina hiuksiini perjantain saunavuorolla. Ja kyllä, meillä on nyt talvella kaksi saunavuoroa. Löylyyn en mennyt ollenkaan, koska en halunnut vastapestyjen hiusteni rasvoittuvan hiestä. Mulla oli minikajari mukana, jottei tarvinnut musakin kuunteluita keskeytellä. Reenasin myös biisejä (sori naapurit part 2), koska the acoustics were a-ma-ziiiing. (nyt en muuten yhtään tiiä tavutinko oikein)
• Rentouttavan saunan jälkeen muistin hoitaa tiskit. Ja hoidin myös ne pyykitkin enkä ees unohtanut niitä vuorokaudeksi koneeseen!

Tässä sneak peekkinä Zadaassa myynnissä olevien aivan ihanien samettileggareiden kuosia.

Ja nyt koen tarvetta kertoa kuulumisiani edes lyhyesti. Tää tuli aika puskista mulle itellekin, mutta oon aloittanut bänditouhuja veljeni ja muutaman muun kanssa. Biisileirillekin menin ilmoittautumaan ja yhdet sessiot on jo pidetty. Oon reenannut laulamistani ja näköjään vähän oon ruosteessa, mutta kuulemma parannusta on tullut lyhyessä ajassa (t. aviomies). Olen myös kirjoitellut sanoituksia vähän enemmän tai lähinnä harjoitellut kirjoittamalla pieniä pätkiä sinne ja tänne.

Luin myös ekan kokonaisen kirjan sitten lukion (josta tulee tänä vuonna 9 vuotta #hyijaapua). Kirja oli Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt ja ehdottomasti haluaisin sen omakseni, jotta voin tehdä sinne omia merkintöjä ja palata tiettyihin kohtiin aina uudestaan ja uudestaan.

Pakko sanoo, että näin jälkikäteen kyllä syö naista, kun en viitsinyt 10-vuotisjuhlavuonna mitään juhlapostauksia väsätä enkä ees vuosikoostetta koonnut. Mut viime vuosi oli kyllä jotenkin niin meh ja möh ja hnnngh, etten millään pystynyt pusertamaan vähäisistä luovuuteni rippeistä enkä mieleni sopukoista. Pelkkää kumisevaa tyhjyyttä ja ahdistusta. Tämä kuitenkin syntyi nyt niin täysin fiilispohjalta, että yritän opetella tunnistamaan nämä hetket ja heittää postaukseen kuvan tai kaksi ja kirjoittaa kuvien ympärille mitä vaan mieleen juolahtaa. En jaksais oikein enää niitä kilometripostauksia.

Ihanata auringon ja kevään tuloa vaan itse kullekin säädylle! (oikeesti tää talvi on taas kestänyt 84 vuotta #changemymind)