lauantai 31. tammikuuta 2015

Linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa.

Mää oon alkanut tykätä pitkän matkan bussimatkoista. Varsinkin kun nämä biisit toimivat tän matkan soundtrackina.





Bussikuski on mukava ja toivottelee hyviä päivänjatkoja kaikille. Matkustajia ei ole kuin vajaa 10 mun lisäksi. Saan olla aivan yksin omassa rauhassa vähän yli puoli tuntia ja valita omat musiikkini. Katselen ulos ikkunasta ja kuvittelen olevani musiikkivideossa.

Kohta tämä hetki on ohi ja ei kun tapaamaan kivoja tyttöjä!

torstai 29. tammikuuta 2015

Hopelessly drifting, bathing in beautiful agony.

Voiko tää olla mahdollista? Ei enää yskitä? JEE!


No okei, yskä hellittää kyllä pikkuhiljaa, mutta jos puhun vähänkään liikaa, kurkkua alkaa kutittaa aivan jäätävästi ja seuraavassa sekunnissa yskin vedet silmistä valuen. Ääni meinaa myös mennä aina välillä, kun unohdan että oon kipee ja höpötän tuttuun tapaani vauhdilla 100 sanaa sekunnissa. Oon kai aiheuttanut myös rajulla yskimisellä jonkin sortin haavauman tai semmosen nieluun. Siellä tuntuu kuin sinne olis juuttunut ikävästi jokin ruoanpalanen. Eka pelästyin, että nyt mulle tuli taas angiina kaiken hyvän päälle, mutta onneks ei ollut sitä. Eiköhän tää tästä.

Mun työssäoppijakso alkaa vähän päälle viikon kuluttua and could I be anymore stressed and anxious about that? Koko ajan hirvittää, että on tekemättä joitakin koulujuttuja, vaikka onhan tässä vielä 7 päivää aikaa ottaa kiinni tekemättömyyksiä. Ylihuomenna on myyntityökurssin tuote-esittely, ja sit pitäis vielä olla samanmoinen tai sen tapaisia ainakin ruotsissa ja englannissa. Tuote-esittely ei sinänsä oo paha, koska pidän sen mulle rakkaasta aiheesta eli Converseista, mutta pelkään koko ajan blackoutteja, kurkunpäänkutitusyskäkohtauksia ja että en pidä sitä esitystä niin kuin pitäis. Sairastelun takia en nähnyt yhtäkään esitystä viime viikolla, joten en yhtään tiedä miten muut on sen pitäneet.

Äää. Ahdistaa, stressaa, jännittää, ketuttaa kaikki, ärsyttää kaikki, menee hermot, mahaan sattuu ja VÄSYTTÄÄ. Oon nukkunut viime viikon niin huonosti tän yskän takia. Nytkin mulla on viime yöltä 3 tuntia unta, ja su-ma-yönä sain 0 tuntia unta. Sen sijaan se 6 tuntia, jotka lojuin sängyssä, meni yskimiseen. Jepjep. Oli ihme, etten seonnut seuraavana päivänä. Kävin terkalla, joka vähätteli mun olotilaani, laahustin hoitotarvikejakeluun hakemaan neuloja ja liuskoja ja sit pääsin porukoille nukkumaan hetkeksi. Se autto taas vähäks aikaa.

En tiedä miks, mutta mua ressaa ton työssäoppijakson pituus. 4 kuukautta samassa, ennestään vieraassa työpaikassa. Oon kyllä toisaalta saamassa tarpeekseni tosta koulusta, joten uskon, että työnteko voi jopa piristää. Mää nyt vaan oon tämmönen, että ressaan etukäteen kaikesta mahdollisesta ja pelkään pahinta.

Nyt kömmin miehen viereen rauhoittumaan ja yritän päästä morjestaan Nukku-Mattia tarpeeks pitkäks aikaa. Onneks koulussa on Starbucks ja huominen päivä on vain pari tuntia. Sitten suuntaan vaihteeks porukoille viihdyttämään heti aamusta pikkuveikkaa ja äitiä! Ne kohta kyllästyy, kun ravaan siellä jatkuvasti. Ei vaan, oonhan mää niin ihana ärsyttävä isosisko.

Good night, don't let the bed bugs bite!

maanantai 26. tammikuuta 2015

It's a nice day for a purple wedding - The wedding venue, surroundings, decorations and the food.

 HÄÄJUHLAPAIKKA: Tunkelon Isotalo

Paras mahdollinen paikka häille, suosittelen lämpimästi.










KORISTELUT

Mikä muu väri muka? Jos nää eivät olisi olleet violetit häät, niin se olisi ollut pyhäinhäväistys violettia ja mua kohtaan.





Pikkupöytä pikkuväelle. Niin söpö!
Esikatselua ruoasta...
... ja kakusta.
Karkkibuffet.
Kaunis pianohuone.

Ja mahdollisuus yöpyä!
PÄÄRUOKA

Kylmäsavulohta.
Pasta-kanasalaattia.

Jostain syystä me odotettiin tätä osaa ruoasta tai no salaatista eniten. Marinoituja valkosipulinkynsiä, fetaa ja vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja. NAM.


Mureinta porsaan sisäfilettä, jota oon ikinä syönyt. My goodness.

Ruusukaalipaistosta ja erilaisia juustoja.
Ranskalaista papusalaattia.
Tässä ei ollut edes kaikki, mutta ne tärkeimmät! Meillä oli aivan ihana ja maukas menu, että ihan harmittaa, kun ei tajuttu ennen hääpäivää, että se päivähän menee jännityksessä ja rakkausblurrissa eikä nälästä oo tietookaan. Ja parasta oli, että muistin pitää verensokereista huolta, eivätkä ne käyneet kertaakaan taivaissa eikä pohjamudissa.

Puolukkaporebooli.

KAKKU

Tarjolla oli mansikkakermakakkua, jossa puutarhamustikoita päällä koristeena sekä suklaakakkua. Kumpikin aivan ihania.





Monenlaisia keksejä oli myös.



ILTAPALA

Monenmoisia eri juustoja ja viinirypäleitä.

Perunasalaattia.

And last but NOT least...

KARKKIBUFFET


KUVAT: Mikko K., Saila & Suski.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Let me get my facts straight.

Koska mää en osaa keksiä omia ideoita postauksille ja koska mää en ole pitkään aikaan kertonut mitään hassunhauskoja tai kummallisia faktoja itestäni, niin tässä 10 semmosta! Enjoy.

Tipauttelen näitä pahimpaan hääkuvahimoon. Tässä on etsinnässä paikka photoshootille.
1. Jos ja kun mää olen kokenut elämässäni jotain upeaa ja maatamullistavaa (mm. singlenä ollessani keikat, konsertit, festarit ym. ja varattuna kuukausipäivät, kihlaus ja upeat treffipäivät ja yhteisreissut not to mention HÄÄT), mun on todella vaikeaa laatia siitä postausta. En yhtään tiedä mistä aloittaa ja miten sen teen, ja VARSINKIN jos on paljon aiheeseen liittyviä kuvia. Mitä enemmän lykkään ko. postausta, sen vaikeampaa sen suunnitteleminen ja kirjoittaminen on. Muun muassa siksi multa jäi kokonaan tekemättä Coriolanuksesta kertova postaus, ja sen takia mun hääpostaus on nyt 4 kuukautta myöhässä.

2. Mää oon nyt jostain syystä kiinnostunut ihmisten enneagrammityypeistä. Tein sen viime postauksessaki linkittämäni testin lisäksi pitemmän enneagrammitestin (http://www.namaste.fi/fi/enneagrammi) ja siitä saa kaksi tulosta. Sain tulokseksi 4:n kuten ekalla kerralla, mutta myös 9:n, ja olen samaa mieltä useankin 9:lle ominaisen piirteen kanssa. Mää myös haluan tietää mitä enneagrammityyppiä mun perhe, ystävät ja kaverit edustaa ja pakotan kaikkia tekeen ton testin. Onhan toi ehkä vähän hömppää, mutta siinä on paljonkin totta, eikä kukaan yksilö voi lokeroitua juuri yhteen tyyppiin. Kaikki ovat omanlaisiaan.



3. Aamut on entistä vaikeampia. Oon joka aamu tänä vuonna hakenut Valion Latte Originalin tai Mintun koulun kahviosta saadakseni päivän käyntiin. Toisaalta onhan se aika given, kun oon muutenkin kofeiinifriikki.

4. Oon yleisesti ottaen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta kun oon oikeanlaisella tuulella ja ryhdyn tekemään, oon järjestysfriikki ja visuaalinen perfektionisti. Mun kouluprojektien on oltava visuaalisesti just eikä melkein ja jos järjestelen hyllyä tai vaatekaappia, ne on oltava järjestyksessä ja kategorisoitu, yleensä väreittäin. Esim. Just järjestelin pyyhkeet väreittäin ja meiän omat kylpypyyhkeet, käsipyyhkeet ja pienemmät vieraspyyhkeet erikseen. Koen tyyneyttä ja mielihyvää, kun saan asioita kotonani järkevään ja kätevän järjestykseen. Samallalailla kyllä tykkään pitää oman elämäni: selkeänä, turvallisena ja järjestyksessä ilman ylimääräistä sekavuutta, draamaa ja häiriötä. Jos jokin mun järjestyksessä järkkyy, niin sitten ei kunnian kukko laula.


5. Terveenä ollessani unohdan arvostaa sitä, että mää oon terve. Mulla on toimivat hengitystiet eikä yskitä paitsi jos vedän henkitorveen kuivan leipäpalan tai kirpeästä karkista liukenevaa nestettä, nenä ei oo tukossa, mahaan ei satu eikä kurkussa tunnu olevan kaktusta. Nyt kun tällä hetkellä koen noita kaikkia tuntemuksia, haikailen ajoista, jolloin olin terve ja ihmisten parissa enkä jumissa kotona yskimässä keuhkoja pihalle.


6. Mutta onneks on Netflix. Siellä on 1000 ja yksi sarjaa, joita katsoa! Frendien kaikki 10 kautta, Bel Airin Prinssiä 6 kautta, Home Improvementtia ja Suitsia 3 kautta... Plus mulle tallentuu koko ajan HIMYMin 9. Kautta ja Frasierin uusintakierros alusta alkaen. Ja tänään löydettiin Keijon kanssa Netflixistä uus mahtisarja - Ultimate Spider-Man! Se on Marvel-piirretty, jossa vierailee kaikki tutut Marvel-universumin sankarit (spoilasin itteeni lukemalla Wikipediasta) ja jossa ainut hahmo, jolla on oikea ääni, on kaikkien lemppari Agent Phil Coulson, äänenä siis Clark Gregg.

"...On the playground was where I spent most of my days, chillin' out maxin' relaxin' all cool and all shootin some b-ball outside of the school..."
7. Mulla ei oo elämää. Ja silti mulla on ihan liikaa kouluhommia, varsinkin nyt kun en oo ollut koulussa tällä viikolla.


8. Jos tiedostan itsessäni jonkin negatiivisen piirteen, en kaipaa kuulla sitä keneltäkään toiselta, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Yleensä huomaan herkästi itse, että jokin mun käyttäytymisessä on pielessä ja sitten aion kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa yrittää parantaa tapojani tai pyrkiä eroon ko. ominaisuudesta, mutta heti kun joku ulkopuolinen huomauttaa siitä negatiiviseen sävyyn tai jopa pilkaten, mun halut parantaa tapojani vähenevät huomattavasti. Pääsen siitä kyllä yli, mutta mun on helpompi olla ja tehdä, kun saan itse kehittyä ja parantaa omaa persoonallisuutta.

9. Pienenä, jos satuin kuulemaan silloiselta suosikkiradiokanava NRJ:ltä Coldplayta, vaihdoin viimesen päälle vikkelään vähemmän suosikilleni The Voicelle tms. En voinut sietää moista tylsyyttä ja Chris Martinin ääni oli mielestäni ällöttävä ja musiikki aikuismaista. No, yli 10 vuotta myöhemmin kaikki kääntyi päälaelleen, kun kuulin Paradisen ja Princess of Chinan. Nyt tykitän Ghost Storiesia ja Mylo Xylotoa vuorotellen, ja jossain kohtaa voisin siirtyä vanhempaan tuotantoon...

10. Ikävöin aikaa, jolloin puhelinten akut kestivät pidempään kuin 5 tuntia, TKL:n busseissa ei ollut ruuhkaa ja ne saapuivat ajallaan, ja jolloin alle 1 Gt riitti muistimääräksi puhelimessa. Aikaa, jolloin ala-asteikäisten tyttöjen suurin huolenaihe oli, minkä kirjan lukisi seuraavaksi tai mitä leikittäisiin seuraavaksi, eikä se että minkämerkkinen meikki on parasta ja mitkä vaatteet on nyt muodissa. Aikaa, jolloin ei ollut sanoja selfie, somefeimi tai Salkkarit-Marianna. Aikaa, jolloin Seppälät ja levykaupat eivät olleet vielä kuolevia bisneksiä, ja aikaa, jolloin Hip Hop Housen hinnat eivät olleet vielä sairaalloisen kalliita. Aikaa, jolloin ei ollut lempisarjojeni uusintakierroksia tyylillä 2 jaksoo/päivä, Netflixiä tai mahdollisuutta torrentata netistä yhtään mitään vaan oli vain kanavien määrittelemät aikataulut ja kärsivällisyys. Josta tulikin mieleeni, että ikävöin sitä, kun oltiin kärsivällisiä. Tai ainakin vähän kärsivällisempiä. Ikävöin myös aikaa, jolloin osattiin ottaa rennosti ja levätä, kun lepoa tarvittiin, eikä sitä tarvittu opastaa ja ohjata iltapäivälehtien Terveys-osioiden kautta tai kaikenmaailman lifecoaching tai downshifting-kursseilla.

No okei, Netflix on PARAS. KIITOS SIITÄ, KUKA IKINÄ SEN KEKSITKIN!

Oton, 13, vinkit lepäämiseen ja rentoutumiseen: "1. Etsi mukava ja pehmeä paikka. 2. Lysähdä siihen itsellesi mukavaan asentoon. Itse suosin kiertymistä niin pienelle kerälle kuin vain pystyn. 3. Lepää. Simple as that. Itse saatan tuhista vähän, koska on niin mukavaa, ja ehkä murahtaa, jos joku häiritsee mun lepohetkeä."

PS. Here, have a Carlton.