Sun-dried in the sunlight.

Hola amigos y amigas! Tässäpä keväinen check list á la moi. Ja hei, huomenna on kesäkuu! KESÄ!

Hanami - check!

Nämä kaunottaret bongasin ihan tästä kotimme läheltä. Ei tarvinnut mennä sinne Frenckellin aukion ryysikseen. Mä en oikeesti tiedä oliko siellä väkeä ees kauheesti, mutta olettaisin näin, koska on kuitenkin meleko keskeisellä paikalla ja kirsikankukathan on KOETTAVA ja laitettava someen, että "kyllä, minäkin olen nähnyt vuoden 2021 sakurat, check!". Pata kattilaa soimaa, vai miten se meni?

Silti, on näissä lyhyen aikaa kukkivissa kukkasissa jotain taianomaista.

Suoristettu tukka pitkästä aikaa - check!

Viimeksi kun suoristin tukkani CG-metodin aikana en oikein välittänyt siitä lookista ja palasin kiharoiden hoitamiseen ja korostamiseen. Viimeisintä hiustenvärjäystä varten pesin tukkani ja föönasin suoraksi, jotta äidin oli helpompi levittää väri mun tyveen. Jostain syystä tykästyin suoraan lookkiin taas ja siihen kuinka sulavasti pystyin sukimaan sormillani mun pehmeitä hiuksia ilman takkuja ja muotoilutuotejumituksia.

Ilman damagee tästä keissistä ei tietenkään selvitty, sillä mun kihara tuntui kovin pörröiseltä ja kuivalta, kun palasin normaaliin päiväjärjestykseen. Toki hiusvärillä oli varmasti osuutta asiaan koska sodium laureth sulfate (olen huono curly girl #sorrynotsorry), mutta kaikki se suoristaminen ja harjaaminen tuskin auttoivat nekään. Olen jatkanut kiharahommeleita taas, mutta ehkä taas joku kerta kokeilen suoristamista. Se on ihanaa vaihtelua!

Leskenlehdet - check!

Kai ootte nähnyt sen meemin, jossa kasvit saattavat kotioloissa suutahtaa vääränlaisesta lannoitteesta tms. kuin kissat konsanaan ja päättää sitten kuolla kupsahtaa pelkkää pikkumaisuuttaan, kun taas samaan aikaan söpösiä pikkukukkasia puskee milloin mistäkin asfaltinkolosesta läpi? Tässä näette neljä sinnikästä tussilago farfaraa änkeemässä asfaltin, kivien ja betonin läpi.

Kyllä toi luomakuntakin osaa olla joskus yks satunnaisgeneraattorin ilmentymä.

Kevään ekat Foffeli-vohvelit - check!

Cafe Foffelin tarjonta on parasta ikinä. Ette varmaan oo tiennyt tätä, kun en todellakaan oo viime kesästä asti tätä teille toitottanut someja ja blogia myöten. Se rapeus, ne maut (varsinkin suolaisissa), just sopivat annoskoot eikä ole vohvelin, jäätelön ja kermavaahdon kombon voittanutta.

Kevään eka auringonlaskuotos - check!

Jälleen yhden epäonnistuneen kapinallishyökkäyksen jälkeen ikkunasta kajasti pehmeän vaaleanpunainen valo. Kurkkasin ulos ja taivaallahan oli mitä kaunein auringonlasku. Ampaisin ylimmän kerroksen tuuletusparvekkeelle kuvaamaan ja juttelemaan syntyjä syviä veljen kanssa. Näitä kuvia on taas luvassa pitkin loppukevättä, kesää ja syksyä lyriikoiden ja ajatusten kera.

TOUKOKUUN SUOSITUS

Pakollinen saliselfie. #salilekasalilvika #jamuutkliseet

Mä vihdoin tein sen! Mä liityin salille! Voitteko uskoa, MINÄ? Ihminen, joka aina on toitottanut, että tanssi on ainoa mulle sopiva liikuntalaji?! Ja että mä vielä NAUTIN siitä?!? Kyllä olis Emilia 5-10 vuotta sitten ollut ihmeissään, että ei oo ennen moista kuullut.

Tosissaan siis Fitness24Sevenillä oli niin kiva tarjous, etten voinut jättää sitä väliin. Olin muutenkin sinne liittymistä harkinnut jo aika kauan, koska siellä on muutenkin oikein kelpo kuukausihinta, mutta nyt kun iskettiin vielä puoleen hintaan niin en voinut enää vastustaa. Meiän lähisali on tosi lähellä, että se on melkein naapurissa ja siellä on naisten oma sali, jossa olen saanut välillä viettää tehokkaita kuntoiluhetkiä ihan yksikseni. Oikea introvertin unelma!

Pro tip kaltaisilleni kuntosalinoviiseille ja introverteille: parhaita reeniaikoja nyt koronan aikaan ovat päivällä ennen kuin enemmistö pääsee koulusta/töistä ja illalla klo 22 jälkeen. En ole aamua vielä testannut enkä varmaan tuu testaamaankaan, koska aamulla pitää keskittyä ekstrasti enemmän siihen itse heräämiseen ja ittensä keräämiseen ja kasaamiseen yön jäljiltä.

PS. Vaihdoin banneria, mutta koska Blogger on ********** niin se on nyt yhtä iso ku banaanikärpäsen kakka. Laitoin jo palautetta Bloggerille, joten toivottavasti korjaavat sen pian tai muuten ei hyvä heilu, terveisin kärsimätön ja äkänen visionisti. Mä oon muuten oikeesti tosi kärsivällinen, joustava ja ymmärtäväinen ihminen, mutta tekniikan kanssa jos tulee PIENINTÄKÄÄN häikkää niin sit lähtee välittömästi nollasta sataan.

PPS. 10 PÄIVÄN PÄÄSTÄ ALKAA LOKI-SARJA. AAAAAAAAAA.

Poetic ponygirl, rioting queen.

Viime vuonna opin, että tulisi osata iloita tai ainakin oppia iloitsemaan elämästä. Se on ymmärrettävistä syistä ollut erityisen vaikeaa viimeisen vuoden ajan, joten olen yrittänyt tehdä parhaani löytääkseni sitä iloa pienistäkin asioista.

Tässä mun 9 x iloa tuovia asioita.

Ostin 3 vuotta sitten Sokkarilta upean violetin Nyxin huulipunan (vai huulililan?), joka käytin ehkä pari kertaa ja sitten se jäi ikävästi keräämään pölyä mun Wonder Woman -meikkikuppiin. Äskettäin ostin nämä La Kivan korvikset, joiden kanssa lakan sävy sopiikin ihan täydellisesti ja voin käyttää sitä taas!

Saunavuorot. Muistan aina ihmetelleeni aikuisia, jotka piti saunavuoroistaan kiinni kynsin hampain ja jätti hauskoja menojakin väliin niiden takia. Nyt musta on tullut just sellainen aikuinen. Meidän saunavuoro on perjantaina ja viimeksi kavereiden kanssa sovittiin näkemistä ja kun vaihtoehtoina oli perjantai tai lauantai niin mä sanoin heti lauantain. Oi voi. Paljon vaikuttaa myös sekin, että ennen meillä oli oma sauna, jonka sai lämmittää koska tahansa, mutta nyt ei ole sellaista luksusta. Nimim. toiveena saunallinen kerrostalokämppä seuraavaksi asunnoksi...

Kun veljen hiustenleikkuu onnistuu hyvin. Edellisellä parturointikerralla en ollut itse kovin tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut sitä kauheasti korjaillakaan. Nyt ei tarvinnut kuin kaksi ylimääräistä korjausta tehdä ja siitä tulikin tosi hyvä. Onnistuin leikkaamaan päältä just sopivasti ja kiharat asettuivat tukan kuivuessa todella hienosti.

Meillä on ollut veljen kans viimeisen vuoden ajan vähän huono tapa päästää hänen tukka niin pitkäksi, että siinä missä ennen pystyin ajelemaan pelkästään koneella sivut niin nyt koneparka alkaa yskiä heti kun vien sen lähellekään veikan kymmenien senttien kuontaloa. Joudun siis ensin leikkaamaan saksilla sivut ja mää i n h o a n sitä, mutta noh, meiän vika. Matias ei osaa vaatia parturointia ennen kuin tilanne on paha ja mää en osaa muistutella, että "hei sun tukka on muuten aika törkeen pitkä". Varsinkin kun veljen kiharat on niin mahtavat! Kunnon Curly Boy™, vaikka käyttääkin miesten suosimaa 3-in-1 shampoo-hoitoaine-suihkugeeliä. Such annoying.

Niin paljon kuin rakastankin nykyään omia luonnollisia kiharoitani, lettikiharat tuovat mulle sanoinkuvaamatonta iloa. Mun iästä lähtee yli 10 vuotta ja samalla näytän sähäkältä kasarikitaristilta. Jostain syystä tykkään nykyään myös keskijakauksesta, mutta se riippuu vahvasti siitä miten mun hiukset ovat päättäneet muuten asettua.

Jos biisin nimi on Sunshine, se ei voi olla huono. Se on fyysisesti mahdotonta. Kuuntelen Lupe Fiascoa for nostalgic reasons ja sieltä lähti soimaan The Cool -albumilta (2006) kyseinen biisi ja muistoni heittivät mut vuoteen 2008 ja kymppiluokalle. Kävin läpi tosi vaikeita asioita ja olin toipumassa niistä, mutta silti se oli elämässäni aika kivaa aikaa. Pikakelataan kesään 2019 ja olen kuuntelemassa veljen kanssa Jesse Markinin Sunshinea vanhan omakotitalomme olkkarissa LP-levysoittimella. Jessen biisistä tulikin sen vuoden kesäbiisi. Molemmat biisit ovat letkeitä ja valoisia, ja molemmilla on erityinen paikka mun sydämessä.

Mun ompelijan ura tyssäsikin nyt toistaiseksi, mutta se ei ole estänyt mua ompelemasta kotioloissa. Se on jotenkin terapeuttista. Oon korjannut ja tuunaillut mun vaatteita sekä koneella että käsin, ja suunnitteilla olisi tehdä kahdesta kirppishameesta housut. Oon myös väsäillyt koruja, jota haluaisin tehdä enemmän erilaisia kierrätysmateriaaleja hyödyntäen.

Odottamattomat Star Wars -yllärilahjat ystäviltä. Ensin tuli makee Stormtrooper-heijastin Porvoosta ja upeet villasukat Kajjaanista, molemmat ihanien kirjeiden kera. Mulla on niiiiin huippuja ystäviä, että sydämeni sulaa ja pakahtuu ja aaaaaaaa. Stay tuned for photos!

Oon harjoitellut kirjoittamaan omia lyriikoita. Joitain on jo täällä blogissa, mutta en ole niitä varsinaisesti mainostanut ominani. Vinkki viitonen: jos postauksessa on kokonaan pienellä kirjoitettuja sanoituksia, jotka enemmän ja vähemmän rimmaa eikä missään lue krediittejä, se olen aika varmasti minä itte, joka ne on kirjoitellut.

Kevät saattaa olla ehkä ruminta aikaa vuodessa, mutta lumen ja jäiden sulaminen aina boostaa mun serotoniinitasoja. Eksperimentoin oman vaatekaappini sisällön värikkäämmillä osasilla ja nautin auringon lämmöstä. Kesä tulee, tyypit! Sitä ennen vähän täytyy väistellä koirankakkoja ja kuraläjiä, nimim. ensin mainittua ei ole kiva raapia ja suihkutella pois lempparimaihareiden pohjan uurteista. En suosittele.

-----

Kaikki korvikset: La Kiva.

Kaikki vaatteet ja asusteet second handia paitsi korvikset ja lila Monkin pallopaita.

Etäpäivä ja pölyinen peili.

Oon varmaan viimeksi lapsena pitänyt tukkaani keskijakauksella. Miltä näyttää?

Oon kasvattanut otsatukkaani pois kohta vuoden verran. Olen viimeksi sitä trimmannut viime maaliskuun tienoilla ja nyt se ulottuu suurin piirtein leukaani asti. Alkuun lyhyehköä otsatukkaa oli supervaikea kesyttää, mutta nyt kasvettuaan se osaa asettua oikein kivasti sivuun tai kasvojani kehystämään.

Niin kiva kuin kiharat suortuvani ovatkin, sorrun ja joudun aika paljon pitämään hiuksiani nutturalla. Välillä kikkurat ovat kuin karsee siksakkinen peikonharja ja välillä karvat kutittavat ärsyttävästi naamaa, niskaa, hartioita ja selkää tai ovat vain tiellä. Oon onneksi löytänyt somesta erihyviä kanssakiharaisten vinkkejä kampauksista, joilla saa kiharat kivasti esille.

Välillä tekisi mieli napsaututtaa itelleni tyylikäs polkka tai makee kiharapilvipixie tai suoraan vaan vetästä kalju (no ei oikeesti). Keijo onkin jälkimmäistä useaan kertaan suositellut, kun olen valittanut tukastani satatuhattamiljoonaa kertaa. Mutta sitten katson vanhoja kuvia ja fiilistelen pehkoani hyvähiuspäivänä enkä tohdi tehdä tälle huonojen latvojen klipsimistä kummempaa.

Kattokaa ny näitä, en kestä ❤ Ja kyllä, mulla ei oo meikkiä.

Jos jostain olen varma niin mustasta hiusväristä en luovu. Välillä kyllä rasauttaa katella rumaa tyveä ja olla joka kuukausi värjäämässä sitä piiloon, mutta ainakin sen parikolme viikkoa värjäyksen jälkeen rakastan mun Lumikki-lookkia yli kaiken.

KING STUDENT.

Jännitystä. Ahdistusta. Mielenkiintoa. Turhautumista. Innostusta. Ärräpäitä (pääni sisällä). Epäuskoisuutta. Ärtymistä. Rasittumista. Riittämättömyyden tunteita. Inspiraatiota. Onnistumisen kokemuksia.

Kyllä tää tästä.

Vain muutamia fiiliksiä tältä viikolta, kun koulu alkoi ja heti ensimmäisenä päivänä alettiin tositoimiin ompelemalla kasvomaskit itsellemme. Se onnistui lopulta hyvin, mutta ei selvitty ilman väärinkäsityksiä eikä ratkomisia ja saatoin tehdä kuminauhat liian tiukoiksi mun herkille korvantakusille. Nah well. Nyt voin tehdä vaikka mitä kivoja designer-maskeja itelleni ja tutuille!

paitsi jos hallitus kohta hyväksyy vain kirurginmaskit ja FFDP-suojat ja kieltää kaikki muut, mrrrrrr MIKSI NIIDEN PITÄÄ OLLA AINA RUMIA SINISIÄ TAI TYLSIÄ VALKOSIA

Tajusin jälleen sen kuinka kärsimätön ja vaativa oon itseäni kohtaan. Vaativuudesta ovat muutkin huomauttaneet ja silloin olin sitä mieltä, että "nii, mitä sitten?" Kuka sit vaatii multa, jos en minä itte? Nyt olen joutunut kuitenkin huomaamaan, että kyllä se tekee elämän aika vaikeeksi, kun heti pitäisi oppia kaikki kertalaakista, vaikka ei se ole mun keskittymishäiriöiselle päälleni edes mahdollista. 28-vuotisen elämäni aikana olen myös vihdoin ymmärtänyt, että opin parhaiten kinesteettis-auditiivisesti ja toimin parhaiten, kun kukaan ei katso (paitsi ehkä opettaja) ja saan tehdä omaan tahtiin rauhassa ja hosumatta.

Mää en malta odottaa kunnes oon niin rutinoitunut ompelija ja tekijä, jotta voin ihan omassa rauhassa tehdä hommia kuulokkeet päässä ja kuunnella Jessee ja Steveniä vuorottain vuoronperään.

Jos mulle olisi vuosi sitten kerrottu, että vuoden päästä sää oot muuten likka koulunpenkillä taas (tosin viime opiskeluista on 4,5 vuotta, että miten niin taas), niin olisin sanonut takasin, että "no hyi, älä unta nää". Ja toisaalta taas olisin ollut ihan fiiliksissä, koska jo Tarinassa ollessani puheltiin työkavereiden kanssa yhteishausta ja haaveilin jostain uudesta. Varmaan tuleva muuttokin sen aiheutti, että tuli ajatelleeksi "uusi koti, miksei samalla uusi työ/ammatti?"

Sitten tuli korona ja löi kapulansa rattaisiin, mutta kuten aiemmassa postauksessa totesinkin niin se ei ollut pelkästään huono asia. Sain aikaa levätä, keskittyä oman ehyemmän itsen jälleenrakentamiseen ja pohtia uutta ammatillista suuntausta, kun alkoi tuntua, ettei merkonomikoulutus riitä siihen mitä todellisuudessa haluaisin tehdä. Jospa nyt tämä tekstiiliala antaisi tarvittavan lisäkoulutuksen ja uskottavuuden vaatealalla työskentelyyn!

Ainakin tää alku vaikuttaa ihan lupaavalta, vaikka jo kolmantena päivänä meinasin heti aamusta lyödä hanskat tiskiin. Onneksi keskusteltuamme tänä keväänä valmistuvan serkkuni kanssa tultiin tulokseen, että nuo tunteet ovat ihan normaaleja ja niistä täytyy vain puskea läpi. Toki jos olisin aivan käsi ompelukoneiden kanssa enkä ymmärtäisi kankaista enkä mistään hevonhumppaa niin ehkei mun kannattaisi jatkaa, mutta ainakin se lanka menee oikeista kohdista koneeseen ja ommel pysyy kutakuinkin suorassa jo tässä vaiheessa. Tein jopa mun ekan kaavankin! Okei, otin mallia opettajan tekemästä ja leikkasin ja piirsin ohjeet sen mukaisesti, mutta silti! Baby steps, Captain. Baby steps.

Ja se on kuulkaa sillä tavalla, että jälleen 84 vuotta kestänyt tammikuu päättyy tänään! Olemme taas kuukauden verran lähempänä kevättä ja kesää JEEEE, terveisin anti-talvi-ihminen lvl 9000. Sen kunniaksi voisin kokeilla pitkästä aikaa tämmöstä säännöllistä blogiasiaa kuin...

TAMMIKUUN SUOSITUS:

Steven Wilsonin albumi THE FUTURE BITES. Oon luukuttanut repeatilla kajarista ja kuulokkeista KING GHOSTia ja EMINENT SLEAZEä sen verran, että Tony Starkin J.A.R.V.I.S. voisi sanoa mun serotoniini- ja dopamiinitasoista "Power at 400 % capacity". How about that?

Voi olla, että unohdan tulevista postauksista tämän suosituksen kokonaan, mutta tässä ainakin yksi mokoma! Tulen myös seuraavassa Musical Frissons -postauksessa avaamaan vähän enemmän ajatuksiani TFB:stä, joten jos kiinnostaa tummansävyiset ja elektroniset progemeiningit, stay tuned.

Unpopular opinions: Fashion, beauty and decor.

Fun fact: mä rakastan lukea kaikkia epäsuosittuja mielipiteitä. Aina en tietenkään ole samaa mieltä, mutta sitten kun olen, suustani (tai vähintäänkin pääni sisällä) pääsee helpottunut ”KIITOS, en ole ainut”. Mutta toisaalta taas en uskalla jakaa omia mielipiteitäni, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Nyt kuitenkin päätin hypätä suoraan kohti otsonia eiku epämukavuusaluettani ja kerron muutaman epäsuositun mielipiteen liittyen muotiin, sisustukseen ja muihin trendeihin.

En ymmärrä Artekin päälle. Sattumalta tästä tuli puhe tätini ja serkkujeni kanssa, kun juteltiin kirppiksistä ja käytettynä ostamisesta ja boheemia Afrikka-tyyliä ja lämpimiä sävyjä rakastava tätini totesi, että ei tykkää yhtään Artekista. Mun suusta pääsi helpottunut ”KIITOS”. Oon tässä nyt katellut jonkin aikaa full-on Artek-huumaa somessa ja ihmetellyt, että mistäs nyt tuulee. Toki tiedostan, että se on suomalaista muotoilua ja monet tykkäävät siitä, mutta mun (ja tätini (ja myöhemmin selvisi, että myöskään äitini)) makuun se ei ole sitten yhtään.

 

(Ps. Okei, tota. Artekilla on näköjään ihan nättejä valaisimia, sen sain tänään vahingossa huomata. Tarkoitin tällä lähinnä heidän muita huonekaluja, kuten tuoleja, pöytiä ja jakkaroita, joiden estetiikasta en niin välitä. Joten I stand partially corrected.)

 

Tämä jopa oikeasti harmittaa mua, mutta mä en tykkää yhtään käyttää pellavaisia vaatteita, koska inhoan sitä miltä pellava tuntuu iholla. Sama juttu on villan kanssa, joka pistelee tosi ikävästi. Pellava olis niin kiva kesällä viileytensä vuoksi ja villa pitäisi lämpimänä. En kyllä tiedä voiko tämä olla mielipidekysymys, kun kyse on enemmänkin aistituntemuksista.

En tykkää yhtään niistä jokin aika sitten takaisin muotiin tulleista Venetsia-tuoleista. Meinasin lapsena keikahtaa niissä kumolleen mummilassa ja nykyään musta tuntuu, että mun vaatteet menis niissä tyyliin rikki. On ne kai ihan kivannäköisiä, mutta mun mielestä todella epäkäytännöllisiä.

Kikkurat eivät ole tässä parhaimmillaan,
mutta tykkään tästä villistä lookista.

Tämä mielipide koskee Curly Girl -metodia: en tiedä kuinka kyseenalaista muista CGM:n noudattajista on sanoa näin, mutta mun mielestä metodia ei välttämättä tarvitse noudattaa just prikulleen. Esim. mä värjään hiukseni noin kerran kuussa (voi olla harvemminkin, en pidä kirjaa mun värjäyksistä) sulfaattia sisältävällä Schwarzkopfin Only Love -värillä ja käytän välillä hiuslakkaa (mutta aina teen omenaviinietikka-clarifyingin heti jälestäpäin ja kosteutan niin maan perusteellisesti, että ei täs mididst). Faktahan on se, että mä en hiusten värjäämisestä luovu niin kauan kuin luonnollisen hiusvärin pysyvä muuttaminen ei ole mahdollista (toisin sanoen en ikinä).

 

Omistan vain yhden satiinisen tyynyliinan, joten välillä on pakko käyttää niitä perus puuvillaisia. En värkkää minkään finger coilien ja muiden asettelujen kanssa vaan puristelen muotoilutuotteet märkinä selvitettyihin kikkuroihin pää alaspäin ja toivon parasta. Ploppaan edelleen mieheni vanhoilla t-paidoilla. Kuivaan hiukset keskilämmöllä, koska sillä pelkällä viileällä puhalluksella mun hiukset ei kuivuis koskaan. En freesaa hiuksiani välipäivinä (paitsi vähän vain tupruttelen kuivashampoota ja tyvikohottajaa) vaan annan pörrön olla valloillaan eikä tavalliset kuolevaiset (aka kiharattomat) edes huomaa mitään ja kehuja satelee tuttuun tapaan.

Pakko se on sanoa kuitenkin loppuun, että kaikilla on erilainen ja yksilöllinen hiuslaatu. Jokin mikä toimii toisella ei sitten taas toimi toisella. Ja tottakai jos pystyt noudattamaan metodia just eikä melkein niin se kannattaa ehdottomasti! Sehän on kaikkein parasta. Jos kuitenkin koet kaikki pienetkin detaljit metodin säännöissä vaikeasti toteutettavina tai jopa uuvuttavina ja haluaisit ottaa rennommin, kokeile pientä karsimista ja katso mitä tapahtuu. Mielestäni kaikkein tärkeintä on kiinnittää huomiota inciin ja välttää niitä sulfaatteja (paitsi jos tarvitsee tehdä final wash uudestaan), kuivattavia alkoholeja sekä jättää silikoniset ainesosat ja kuumat käsittelyt kokonaan pois.

 

Tulipas tästä pitkä räntti. Saatan kuulostaa tässä turhautuneelta koko metodiin, mutta ei tää oo sitä vaan jotain mitä mun nyt oli vaan pakko saada sydämeltä. Välillä harmittaa, etten omista lanteille ulottuvia paksuja ja kiiltäviä unelmakiharoita, joita IG:n exploressa ja Facen CG-ryhmässä nään. Yritän muistaa, että se vaan on ominaisuus, jolle en voi mitään, koska oikeasti tukkani on ohut rotanhännänliru eikä kasva puolta selkää pidemmäksi. Kiiltävä ja terve tukka on mahdollista saavuttaa, mutta siihen lienee pitkä matka. Itepähän kärvensin, myrkytin ja revin tukkaani vuosia, mutta toisaalta en vielä tiennyt paremmasta.

 

Toisin kuin suurin osa naisista, mä en inhoa sukkiksia (sama homma myös rintsikoissa). Tosin mä käytän aina yli 30-40 denierin sukkiksia, koska 15-20 denieristä multa tulee sormet välittömästi läpi ekaa kertaa niitä päälle repiessäni. Mutta paksut sukkikset control topilla... Ai että.

 

Mä en ymmärrä mitä tanssituntimuodille on tapahtunut. Mihin katosivat löysät collegepökät, joissa haarus ulottui polviin asti ja miksei crew neck -paidoista enää leikata kaulusta irti niin leveältä alueelta, että hihat tippuivat vuoronperään olkapäiltä? Entäs ne tanssikengät, joissa oli semmonen hieno muotoiltu pohja? Nykyään reeneissä vedetään crop topeissa, tiukoissa legginseissä ja Converseissa tai Superstareissa.

 

Kai se niin on, että muoti muuttuu niin tanssipiireissä kuin muissakin piireissä. Mutta silti EN PIDÄ. Voin minä nyt ehkä joissain mukavissa letkinsseissä reenata ja Adidas-takissa/hupparissa, mutta napapaitoihin minä vedän rajan!!!

Terveisin Hiphopmummo_92.

Mä en välitä käyttää pieniä korviksia nykyään ollenkaan. Mitä isommat ja överimmät, sen paremmat. Kyllä mulla semmosia pikkunappeja ja -klipsejä on ja käytän niitä välillä nyt näin talvella isojen huivien takia, koska isot korvikset ja jättihuivit eivät aina osaa toimia yhteistyössä. Mä vaan rakastan isoja ja näyttäviä korviksia ihan yli kaiken (esim. La Kivan korvikset tän postauksen selfieissä ja haluaisin lisäääää). Ja jos kuitenkin käytän nappikorviksia, niidenkin tulis mielellään olla isokokoisia.

 

On se jännä muuttua iän myötä silleesti hauskasti, että ennen vihasin punaista väriä ja muitakin kirkkaita värejä, koska koin herättäväni liikaa huomiota, mutta nyt ei haittaa moinen ollenkaan. Omintakeinen tyyli best!

Black is the new black.

Kirjoitin seuraavan tekstin eräänä synkkänä hetkenä. Yö on parasta mutta samalla myös pahinta aikaa mun mielelle. Se riippuu vahvasti siitä, millaisella päällä satun olemaan. Jos liidän kuvaannollisesti korkeuksissa, olen olohuoneessa, kuulokkeissa pauhaa musiikki ja ylikuumenemispisteessä olevan läppärini näppäimillä syntyy parasta sisältöä ikinä. Jos taas ryömin pohjamudissa, makaan sängyssä säkkipimeässä, puhelimeni himmeä valo valaisee kasvojani ja kirjoitan puhelimeni muistiinpanoihin salattuja merkintöjä. Tämä on yksi jälkimmäisen tilanteen tuotoksista.

En tiedä mistä tuulee, mutta mulla on ollut voimakkaasti aaltoileva ”olen ruma ja mikään ei näytä hyvältä” -kausi. Mun kohdalla se tarkoittaa yleensä sitä, että kotona meikin edetessä ja asukokonaisuuden muodostuessa kaikki tuntuu ja näyttää hyvältä. Vielä viimeisten peiliin vilkaisujen jälkeenkin kaikki on hyvin.

Sitten astun ulos, pois kodin turvasta, ja näen itseni ensimmäisestä heijastavasta pinnasta. Kuka tuo väsynyt, turvonnut ja rupsahtanut olento on ja mitä se tekee mun peilikuvassa?

Siis mä en tiedä onko meidän peileissä joku automaattinen facetune päällä ja valaistus niin hyvä (tai vastaavasti huono), kun meikki ja asu näyttää molemmat hyvältä, mutta heti kun astun kotoa ulos kaikki on yhtäkkiä ihan pielessä.

Tämä voi kuulostaa ylimieliseltä (tai en tiedä, mää oon mennyt vähän sekaisin siitä, mitä on sallittua sanoa itsestä ja mitä ei), mutta mä kyllä tiedostan, että mulla on kiva ja omaleimainen tyyli ja mä osaan pukeutua ja laittautua just niin kuin miten itse tykkään. Olen toki muodostanut arvojeni mukaiset raamit pukeutumiselleni, mutta niihin raameihin mahtuu todella paljon erilaisia variaatioita. Mä oon myös oppinut meikkaamaan yhä paremmin ihan jopa tämän menneen vuoden aikana ja opin lisää koko ajan. Rakastan mun kiharia hiuksia, olivat ne auki tai kiinni. Koen olevani paljon itsevarmempi kuin mitä nuorempana olin.

Silti, jokin tökkii ja pahasti.

Pahinta myrkkyä mun mielelle on toisiin vertailu. Joku aina on sirompi, kapeampi, pienempi tai kurvikkaampi kuin minä. Jollakin on paksummat, kiiltävämmät, pidemmät ja kauniimmat luonnonkiharat tai kuulaampi, hyväkuntoisempi iho. Loogisesti ajatellen mä tiedän, että tällaiset vertailut ovat aivan typeriä ja turhia. Mä en ole pinnallinen ihminen eikä ulkonäkö ole mulle kaikki kaikessa. Se ei ole mulle kaiken määrittävä arvo. Miksi siis ajattelen itsestäni näin?

Ehkä mä heijastan mun sisäistä ajatusmaailmaa ulkoisiin asioihin. Vertailu toisten ulkonäköön viittaa oikeasti siihen, että sisällä ei ole kaikki kunnossa. Haluan pystyä kontrolloimaan aika pitkälle sitä mitä haluan muiden näkevän ja saatankin aluksi olla tyytyväinen, mutta sitten kun se ei vastaakaan jotain just tiettyä keinotekoista, ulkopuolelta tulevaa mielikuvaa siitä miltä minun muka pitäisi näyttää, jokin päässäni napsahtaa ja menen aivan sekaisin. Asiaa ei myöskään yhtään auta pahana riehuva maskne eli maskin käytöstä johtuva nenän ja leuan kukkiminen. Tämä tästä vielä puuttuikin.

Koskaan en kuitenkaan pysty lähtemään sille linjalle, että koska mulla on huono fiilis itsestä niin lähtisin arvostelemaan muiden ulkoista habitusta. Ei. Minä pidän mahdolliset mölyt mahassani ja kuten jo edellä sanoin: mua ei kiinnosta miltä muut ihmiset näyttävät tai haluavat näyttää. Muistakaa lapset: toisen ihmisen ei tarvitse tietää, että sä et tykkää sen vaatteista tai ulkonäöstä. Ja jos joku haukkuu sun ulkonäköä, se oikeasti tarkoittaa sitä, että hän ei pidä itsestään eikä voi hyvin ja kaikki se paha olo on jäänyt kokonaan käsittelemättä.

Jos on oikeasti onnellinen, voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä, silloin ei tarvitse pönkittää itseään muiden kustannuksella.

Kuten kaikki mun päänsisäiset ajatusketjut, tämäkin tulee päättymään kaiken edellisen sotkun mitätöivään loppupäätelmään. Tällä kertaa se on: eff your beauty standards. Minun ja meidän kaikkien tulee keskittyä siihen mitä meidän sisällä on, ei siihen mitä on ulkona. Painolla ei ole väliä ja kaikenlaiset kehot ovat arvokkaita. Vaatekokolappuja ei kannata tuijottaa, koska jos vaate istuu sulle päälle siten kuin sä haluat, se on sitten just hyvä sulle. Kiharan laadulla ei ole väliä. All curls matter, laineista afrokihariin, 2A:sta 4C:hen.

Toki edelleen huolehdin omasta esteettisestä puolesta kuten meikistä, hiuksista ja vaatteista, mutta vain koska mä itse haluan. Mä ilmaisen itseäni vaatteilla ja meikillä, ja olen tehnyt niin ihan jo lapsesta asti. Okei, ehken meikannut lapsena, mutta joskus äitini meikkasi mut ja se oli joka kerta yhtä jännittävää ja hienoa.

Vaikka mun mielestä on tärkeää saada puhua tunteistaan avoimesti eikä ikäviä ajatuksia pidä aina mitätöidä jollain tyhjänpäiväisellä "kyllä tää tästä" -meiningillä, mä en tykkää jättää tekstejäni täysin toivottomaan nuottiin. Sanon siis, että ehkä tää on vaan loputon taistelu. Loputonta taistelua itsensä ja mielensä kanssa. Ehkä se loppuu, kunnes maailma muuttuu sellaiseksi, jossa me saadaan ja voidaan olla parhaita versioita itsestämme. Aika näyttää.

29 kysymystä.

Mun piti ajat sitten julkaista syksyn 2019 kirppislöydöistä postaus. Koska musta on tätä nykyä hieman kiusallista yrittää fiilistellä vanhoja juttuja täällä blogissa niin luovuin ideasta ja ajattelin tunkea joitakin kuvia niistä tämän blogihaasteen yhteyteen.

Shirt 6€ - Kirpputori Swap | Earrings - Uhana Design

1. Kokonimi ja mistä se tulee?
En halua paljastaa kokonimeäni blogissa, mutta toiset nimeni tarkoittavat eräällä vieraalla kielellä "minun rakastettuni". Sukunimeni on peräisin Lapista. Fun fact: äitini olisi halunnut mun etunimen olevan Filippa, mutta koska tyttönimeni on ruotsalaista alkuperää, isäni mielestä nimeni olisi ollut "liian ruotsalainen". Etunimeni vaihtui viime hetkellä Neasta Emiliaksi. Harmittelin tätä faktaa teininä, koska olisin halunnut olla mieluummin Nea kuin Emilia. Nyt pidän etunimestäni ja onhan se meleko tunnettukin nykyään, koska Emilia Clarke.

2. Pituus?
172 cm.

3. Mitä katsot tv:stä juuri nyt?
En oikein kato telkkari-telkkaria, mutta katon Viaplaystä miehen ja veljen kanssa Parks & Reciä (paras sarja sitten Brooklyn 99:n ja on myös samoilta tekijöiltä!). Veljen kans mennään kohta viimeistä kautta ja miehen kanssa aloitin sarjan alusta. Kesken on myös White Collar edelleen. Yksikseni katon Yle Areenasta sekalaisia vanhoja suomalaisia komediasarjoja.

4. Julkkisihastus?
Ihastus on vähän huono ilmaisu tässä kohtaa elämää, mutta Tom Hiddleston, Sebastian Stan ja Chris Evans. He ovat paitsi hurmaavia ja lahjakkaita miehiä kuin myös ihan mahtavilta vaikuttavia ihmisiä, joihin olisi hienoa tutustua, jos ei liikuttais niin eri piireissä/asuttaisi niin kaukana toisistamme.

5. Haaveesi?
Haluaisin asua mieheni kanssa veden äärellä, omistaa koiran, tehdä jotain itsenäistä ja luovaa työtä ja ehkäpä matkustella esimerkiksi Lontooseen.

Skirt 3€ - Kirpputori Silinteri | Shoes 8€ - @junkrella / UPEE Second Hand

6. Puhelimen taustakuva?
Tämä lempparikuvani Maikkelista.

7. Pisin parisuhde?
Nykyinen. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja kohta 4 kuukautta.

8. Silmien ja hiusten väri?
Vihreät silmät ja mustalla kestovärillä värjätyt vaaleat hiukset.

9. Lempiruoka?
Näitäkin on niiiiiin monta, koska ruoka on hyvää, mutta PORONKÄRISTYS JA POTTUVOI À LA TEAM AVIOMIES & APPIUKKO. Ja omatekemä makaronilaatikko, jossa on perussettien lisäksi fetaa, pekonia, munakermaa sekä mozzarellaraastetta.

10. Lempilaulaja/-bändi?
Top 3, joita kuuntelen tällä hetkellä: Jesse Markin, Childish Gambino ja View.

Camo jacket 3,50€ - UPEE Second Hand | Pants - Junarose

11. Lempielokuva?
Avengers: Endgame tietysti.

12. Surullisin biisi, jonka tiedät?
Steven Wilson - Raven That Refused To Sing. Siis mähän en suostu kuuntelemaan sitä, koska se avaa välittömästi sellaisia portteja mun aivojeni syvyyksissä, joita en halua enkä jaksa avata.

13. Biisi, johon et ikinä kyllästy?
Top 5: Jesse Markin - Peel / Run, Sekuoia - Somewhere (Noah Kin Edit), Drake - Don't Matter To Me (feat. Michael Jackson) ja Gracias - Let Myself Go.

14. Oletko koskaan menettänyt ketään?
Mummin, fafan ja lemmikkikoiran kuolemalle.
Elossa olevia ystäviä ja kavereita muutaman erinäisistä syistä. Se taas on elämää ja mennään eteenpäin.

15. Horoskooppimerkki?
Meh.

Bag 2,90€ - Pull&Bear / Kirpputori Silinteri

16. Paras juttu ikinä?
Mua aina häiritsee nimetä paras mikä tahansa, koska mulla se muuttuu ihan vaan yhden päivän aikana monta kertaa. Sanon nyt siis tämän hetken parhaan jutun. Jotenkin mulla menee tää nyt musiikin puolelle, mut se, että 2010-luvulla syntyneet pikkulapsoset kuuntelee Michael Jacksonia ja tanssii sen videoiden tahtiin. Lämmittää mun sydäntä niin paljon. Hyvää työtä, vanhemmat!

17. Surkein juttu ikinä?
On niitä varmasti surkeampiakin tilanteita, mutta tämä koko koronahässäkkä. Vihdoin kun me päästiin muuttamaan Tampereelle, niin eikös me muutetakin suoraan karanteeniolosuhteisiin. Multa loppu työt ja tulot tipahti entisestään. En kuitenkaan just nyt liikaa jaksa surkutella tätä tilannetta vaan haluan ottaa tämän pakollisen kotona olemisen levon kannalta.

18. Kuinka monta lasta haluat?
Idealistisesti 1-2. Realistisesti en yhtään.

19. Lempilaji?
Tanssi. Sitä on muuten ihan älytön ikävä. Tanssin kotona aina vaan kun rytmistä musakkia soi, vaikka istualteni tai kun makaan sängyllä.

20. Suurin pelko?
Jos murhaherhiläiset tulee Suomeen. Hämähäkit ei oo enää mitään näihin verrattuna. Ne repii mehiläisten päät irti ja syö niiden poikaset sekä ne voi tappaa ihmisen tarpeeksi suurella määrällä myrkkyä, jota ne erittää puolen sentin pistimestään. Ne kaiken lisäksi näyttää ihan sellaisilta, joista oon nähnyt painajaisia lapsesta asti.

Shirt 4€ - Marimekko / Radiokirppis

21. Epäsuosittu mielipide?
Tää on hauska juttu, kun mää rakastan lukea muiden epäsuosittuja mielipiteitä vaikka en olisi samaa mieltä ollenkaan, MUTTA mää en uskalla kirjoittaa omiani, koska en halua loukata vahingossa ketään. Joten älkää loukkaantuko ja unfollatko mua kaikissa mahdollisissa somealustoissa, pliis. ♥

- En tykkää yhtään simasta enkä kotikaljasta.
- Reality-ohjelmat on ihan turhia.
- En tykännyt Mamma Mia -elokuvasta. En ole nähnyt kakkososaa juuri siitä syystä.
- Ananas ei kuulu pizzaan. Mikään hedelmä tai makea ei kuulu pizzaan. Piste. (Tietty piste.)
- Suklaa on muuten hyvää, mutta mä inhoan irtokarkkisuklaita. Ne sotkee muut karkit ja on mauttomia. Mun lempparipussi sisältää Malacon colapulloja, mansikkavaahtosieniä, punaisia pikkuapinoita ja muutaman ison sokeroidun mansikkakarkin. Kirpsakat hedelmäkarkit ei oo pahoja nekään.

Musta tuntuu muutenkin välillä tosi epäsuomalaiselta mitä tulee karkkeihin. Kaikki muut on aina ihan "AAAH SUKLAATA JA SALMIAKKIA!" kun taas mä sanon, että "mulle kaikki punaiset hedelmäkarkit, kiitos nam".

22. Syntymäkaupunki?
Vantaa.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?
Tampere, auringonlaskut, aurinko, musiikki, vaatteet, meikkaaminen ja uuden opettelu.

24. Addiktio?
Kofeiini, vaatteet, highlighter, eyeliner, mansikat.

25. Mitä odotat?
Lämpimiä säitä, ystävien näkemistä, kirppiksien, ravintoloiden ja kahviloiden avautumista ja vapautuneempaa kulkemista ilman pelkoa koronasta tai mistään muustakaan vaarallisesta.

Skirt - Monki | Fringe bag 2,50€ - Monki / Tarina

26. Unelmaduuni?
Realistinen: tehdä taas töitä kirppiksellä, second hand shopissa tai pienessä vaatekaupassa. Idealistinen: omistaa kirppis, second hand shop tai pieni vaatekauppa.

27. Harrastukset?
Bloggaaminen, valokuvaaminen ja kaippa myös Oriflame. En sitä työksi kutsuisi tällä hetkellä, niin Oriflame-konsulttihommani ovat enempi harrastuspohjalla.

28. Biisi, jota kuuntelet tällä hetkellä?
View - Otl.

29. Milloin olet viimeksi itkenyt?
Pääsi pieni stressi-itku toissapäivänä.

Shirt 1,50€ - Pola / Kirppis Siison

Misunderstood.

Spiraling, my mind tormented

Lament, my sorrows bent

People, neighbours, even some of my friends and family

Cannot fully realize what this lonely soul is going through, dealing with, sadly

Giving my top effort, my best

Frustration swinging my mood

I must get this out of my chest

(Because I'm)

Misunderstood

I open myself since closed is not an option

Listen as I share my thoughts, listen

Don't mean to be rude

Time to time we meet again at the junction

Misunderstood

Misunderstood

Misunderstood

If you only knew

How plenty there are stuff I gotta deal with,

problems of my own, sins to pay

If you only knew

How much I have tried to be a better person, day-to-day

Or do you really think I prefer myself this way?

Really?

Giving my top effort, my best

Frustration swinging my mood

I must get this out of my chest

(Because I'm)

Misunderstood

I open myself since closed is not an option

Listen as I share my thoughts, listen

Don't mean to be rude

Time to time we meet again at the junction

Misunderstood

Misunderstood

Misunderstood

Lyrics by Matias Ekman

Photos by yours truly