Fun fact: mä rakastan lukea kaikkia epäsuosittuja mielipiteitä. Aina en tietenkään ole samaa mieltä, mutta sitten kun olen, suustani (tai vähintäänkin pääni sisällä) pääsee helpottunut ”KIITOS, en ole ainut”. Mutta toisaalta taas en uskalla jakaa omia mielipiteitäni, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Nyt kuitenkin päätin hypätä suoraan kohti otsonia eiku epämukavuusaluettani ja kerron muutaman epäsuositun mielipiteen liittyen muotiin, sisustukseen ja muihin trendeihin.
En ymmärrä Artekin päälle. Sattumalta tästä tuli puhe tätini ja serkkujeni kanssa, kun juteltiin kirppiksistä ja käytettynä ostamisesta ja boheemia Afrikka-tyyliä ja lämpimiä sävyjä rakastava tätini totesi, että ei tykkää yhtään Artekista. Mun suusta pääsi helpottunut ”KIITOS”. Oon tässä nyt katellut jonkin aikaa full-on Artek-huumaa somessa ja ihmetellyt, että mistäs nyt tuulee. Toki tiedostan, että se on suomalaista muotoilua ja monet tykkäävät siitä, mutta mun (ja tätini (ja myöhemmin selvisi, että myöskään äitini)) makuun se ei ole sitten yhtään.
(Ps. Okei, tota. Artekilla on näköjään ihan nättejä valaisimia, sen sain tänään vahingossa huomata. Tarkoitin tällä lähinnä heidän muita huonekaluja, kuten tuoleja, pöytiä ja jakkaroita, joiden estetiikasta en niin välitä. Joten I stand partially corrected.)
Tämä jopa oikeasti harmittaa mua, mutta mä en tykkää yhtään käyttää pellavaisia vaatteita, koska inhoan sitä miltä pellava tuntuu iholla. Sama juttu on villan kanssa, joka pistelee tosi ikävästi. Pellava olis niin kiva kesällä viileytensä vuoksi ja villa pitäisi lämpimänä. En kyllä tiedä voiko tämä olla mielipidekysymys, kun kyse on enemmänkin aistituntemuksista.
En tykkää yhtään niistä jokin aika sitten takaisin muotiin tulleista Venetsia-tuoleista. Meinasin lapsena keikahtaa niissä kumolleen mummilassa ja nykyään musta tuntuu, että mun vaatteet menis niissä tyyliin rikki. On ne kai ihan kivannäköisiä, mutta mun mielestä todella epäkäytännöllisiä.
Kikkurat eivät ole tässä parhaimmillaan, mutta tykkään tästä villistä lookista. |
Tämä
mielipide koskee Curly Girl -metodia: en tiedä kuinka kyseenalaista muista CGM:n noudattajista on sanoa näin, mutta mun mielestä
metodia ei välttämättä tarvitse noudattaa just prikulleen. Esim. mä värjään hiukseni noin kerran kuussa (voi olla harvemminkin, en pidä kirjaa mun värjäyksistä) sulfaattia sisältävällä
Schwarzkopfin Only Love -värillä ja käytän välillä hiuslakkaa (mutta aina teen omenaviinietikka-clarifyingin heti jälestäpäin ja kosteutan niin maan perusteellisesti, että ei
täs mididst). Faktahan on se, että mä en hiusten värjäämisestä luovu
niin kauan kuin luonnollisen hiusvärin pysyvä muuttaminen ei ole
mahdollista (toisin sanoen en ikinä).
Omistan vain yhden satiinisen tyynyliinan, joten välillä on
pakko käyttää niitä perus puuvillaisia. En värkkää minkään finger
coilien ja muiden asettelujen kanssa vaan puristelen muotoilutuotteet
märkinä selvitettyihin kikkuroihin pää alaspäin ja toivon parasta. Ploppaan edelleen
mieheni vanhoilla t-paidoilla. Kuivaan hiukset keskilämmöllä, koska
sillä pelkällä viileällä puhalluksella mun hiukset ei kuivuis koskaan.
En freesaa hiuksiani välipäivinä (paitsi vähän vain tupruttelen kuivashampoota ja
tyvikohottajaa) vaan annan pörrön olla valloillaan eikä
tavalliset kuolevaiset (aka kiharattomat) edes huomaa mitään ja kehuja
satelee tuttuun tapaan.
Pakko
se on sanoa kuitenkin loppuun, että kaikilla on erilainen ja yksilöllinen hiuslaatu. Jokin mikä toimii toisella ei sitten taas toimi toisella. Ja tottakai jos pystyt noudattamaan metodia just eikä melkein niin se kannattaa ehdottomasti! Sehän on kaikkein parasta. Jos kuitenkin
koet kaikki pienetkin detaljit metodin säännöissä vaikeasti
toteutettavina tai jopa uuvuttavina ja haluaisit ottaa rennommin, kokeile pientä karsimista ja katso mitä
tapahtuu. Mielestäni kaikkein tärkeintä on kiinnittää huomiota inciin ja
välttää niitä sulfaatteja (paitsi jos tarvitsee tehdä final wash uudestaan), kuivattavia alkoholeja sekä jättää
silikoniset ainesosat ja kuumat käsittelyt kokonaan pois.
Toisin kuin suurin osa naisista, mä en inhoa sukkiksia (sama homma myös rintsikoissa). Tosin mä
käytän aina yli 30-40 denierin sukkiksia, koska 15-20 denieristä multa
tulee sormet välittömästi läpi ekaa kertaa niitä päälle repiessäni.
Mutta paksut sukkikset control topilla... Ai että.
Mä en ymmärrä mitä tanssituntimuodille on tapahtunut. Mihin katosivat löysät collegepökät, joissa haarus ulottui polviin asti ja miksei crew neck -paidoista enää leikata kaulusta irti niin leveältä alueelta, että hihat tippuivat vuoronperään olkapäiltä? Entäs ne tanssikengät, joissa oli semmonen hieno muotoiltu pohja? Nykyään reeneissä vedetään crop topeissa, tiukoissa legginseissä ja Converseissa tai Superstareissa.
Kai se niin on, että muoti muuttuu niin tanssipiireissä kuin muissakin piireissä. Mutta silti EN PIDÄ. Voin minä nyt ehkä joissain mukavissa letkinsseissä reenata ja Adidas-takissa/hupparissa, mutta napapaitoihin minä vedän rajan!!!
Terveisin Hiphopmummo_92.
Mä en välitä käyttää pieniä korviksia nykyään ollenkaan. Mitä isommat ja överimmät, sen paremmat. Kyllä mulla
semmosia pikkunappeja ja -klipsejä on ja käytän niitä välillä nyt näin
talvella isojen huivien takia, koska isot korvikset ja jättihuivit eivät aina
osaa toimia yhteistyössä. Mä vaan rakastan isoja ja näyttäviä korviksia ihan
yli kaiken (esim. La Kivan korvikset tän postauksen selfieissä ja haluaisin lisäääää). Ja jos
kuitenkin käytän nappikorviksia, niidenkin tulis mielellään olla
isokokoisia.
On se jännä muuttua iän myötä silleesti hauskasti, että ennen vihasin punaista väriä ja muitakin kirkkaita värejä, koska koin herättäväni liikaa huomiota, mutta nyt ei haittaa moinen ollenkaan. Omintakeinen tyyli best!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti