Wild hearts don't die, we just multiply.

Long time no see, homies. Mä en nyt jaksa selitellä missä oon ollut ja mitä oon tehnyt tai en oo tehnyt. Kerron sitten joskus, kun aika on. Tärkeintä on, että mä kirjoitan NYT.

(Instagramissa olen aktiivisena, tulkee sinne ja seurakkee!)

LAUANTAI 12.2.2022

Tänään olen pitkästä aikaa YKSIN kotona kokonaisen lauantaipäivän. Yritin suunnitella edellisenä päivänä, että miten käytän tämän kaiken ajan, mutta mulla löi tyhjää. Aamulla hommat selkeni, mutta kuinkas mun kävikään?

Mitä mun piti tehdä tänään?
• Pestä pyykkiä ja laittaa kuivumaan AJOISSA.
• Huolehtia tiskikoneesta puhtaat astiat, jotka mies laittoi aamulla sinne peseytymään.
• Käydä kaupassa ostamassa ruokaa.

Mitä sen sijaan tein?
• Vaatehuoneeseen kertynyt epämääräinen Ikea-kassien reunoilta ylitsetursuava kirppiskasa on kuumotellut jo sen verran pitkään, että tänään oli pakko pistää hihat heilumaan. Järjestelin kamppeet sen mukaan mihin ajattelin kunkin laittaa myyntiin/lahjoitukseen (Bueno, Junkrella ja Zadaa sekä UFF/Hope/Nextiili).
• Kuvasin muutaman vaatteen Zadaaseen myyntiin parvekkeella pakkasessa. Kädet jääty.
• Ompelin nappeja vaatteisiin. Mun erittäin pienestä nappivalikoimasta onneksi löytyi ihan välttävät napit tilalle.
• Opettelin solmimaan solmion (kuvassa). Oikeesti toi on pitkulainen huivi, joka kuuluu tohon kauluspaitaan, mutta halusin solmia sen coolisti solmioksi. Näyttää aika hyvältä, eiks?
• Ehti tulla kaikessa tohinassa niin nälkä että näköö haittas, joten valtuutin ruoanlaiton Nile Kebabille Woltin kautta. Viimeksi olin syönyt edellispäivänä ostettuja irtokarkkeja ja sitä ennen aamupalaa. Vai voiko sitä sanoa aamupalaksi, kun sen on syönyt 11 jälkeen? #elämänhallinta101
• Kuuntelin koko päivän musiikkia. Syödessä kattelin vähä Frasieria, mutta muuten on kyllä musiikit pauhannu koko päivän (anteekspyyntö naapureille, tosin onneks mulla on ihan naapuriystävällinen musamaku, mitä nyt vähän saattaa olla syviä bassoja, jotka varmana kumisee pitkin pattereita ja seinän eristeitä ja putkistoja). Last.fm:stä katoin kuulkaa oikein viimeisimpiä kuunneltuja albumeita ja heitin ne siinä järjestyksessä jonoon Spotifyyn. Aa että.
• Hilppasin saunaan hoitamaan kasvojani, kun en eilen sitä muistanut tehdä. Keskityn aina hiuksiini perjantain saunavuorolla. Ja kyllä, meillä on nyt talvella kaksi saunavuoroa. Löylyyn en mennyt ollenkaan, koska en halunnut vastapestyjen hiusteni rasvoittuvan hiestä. Mulla oli minikajari mukana, jottei tarvinnut musakin kuunteluita keskeytellä. Reenasin myös biisejä (sori naapurit part 2), koska the acoustics were a-ma-ziiiing. (nyt en muuten yhtään tiiä tavutinko oikein)
• Rentouttavan saunan jälkeen muistin hoitaa tiskit. Ja hoidin myös ne pyykitkin enkä ees unohtanut niitä vuorokaudeksi koneeseen!

Tässä sneak peekkinä Zadaassa myynnissä olevien aivan ihanien samettileggareiden kuosia.

Ja nyt koen tarvetta kertoa kuulumisiani edes lyhyesti. Tää tuli aika puskista mulle itellekin, mutta oon aloittanut bänditouhuja veljeni ja muutaman muun kanssa. Biisileirillekin menin ilmoittautumaan ja yhdet sessiot on jo pidetty. Oon reenannut laulamistani ja näköjään vähän oon ruosteessa, mutta kuulemma parannusta on tullut lyhyessä ajassa (t. aviomies). Olen myös kirjoitellut sanoituksia vähän enemmän tai lähinnä harjoitellut kirjoittamalla pieniä pätkiä sinne ja tänne.

Luin myös ekan kokonaisen kirjan sitten lukion (josta tulee tänä vuonna 9 vuotta #hyijaapua). Kirja oli Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt ja ehdottomasti haluaisin sen omakseni, jotta voin tehdä sinne omia merkintöjä ja palata tiettyihin kohtiin aina uudestaan ja uudestaan.

Pakko sanoo, että näin jälkikäteen kyllä syö naista, kun en viitsinyt 10-vuotisjuhlavuonna mitään juhlapostauksia väsätä enkä ees vuosikoostetta koonnut. Mut viime vuosi oli kyllä jotenkin niin meh ja möh ja hnnngh, etten millään pystynyt pusertamaan vähäisistä luovuuteni rippeistä enkä mieleni sopukoista. Pelkkää kumisevaa tyhjyyttä ja ahdistusta. Tämä kuitenkin syntyi nyt niin täysin fiilispohjalta, että yritän opetella tunnistamaan nämä hetket ja heittää postaukseen kuvan tai kaksi ja kirjoittaa kuvien ympärille mitä vaan mieleen juolahtaa. En jaksais oikein enää niitä kilometripostauksia.

Ihanata auringon ja kevään tuloa vaan itse kullekin säädylle! (oikeesti tää talvi on taas kestänyt 84 vuotta #changemymind)

Eka nahkatakkipäivä.

Onnen hetki joka vuosi kylmimmän talvikauden jälkeen: eka tarpeeksi lämmin päivä, jolloin nahkatakin saa kaivaa talviteloilta a.k.a. vaatehuoneesta ja heittää päälle. Se hetki oli tänään, helmikuun viimeisenä päivänä. Varmaan tämä on hetkellinen onni, mutta eiköhän viimeistään kesäkuussa nää pakkasuhat lopu (toivottavasti).

All second hand except for earrings.

Eikä tullu ees kylmä! Kädet paleli hieman, mutta muuten oli ihan hyvä olla nahkatakissa. Toki mulla oli neule alla, mutta piilotin sen helmat housujen sisään for aesthetic purposes.

Also iso käsi vuoden ekalle asukuvalle, joka ei ole peilin kautta napattu! Ja kuinka osuva kohta kuvalle, Ems Emsin vieressä.

Mies taasen meinas jäätyä ja hää loikin mua päin turhautuneita tuijotuksia, kun jäin kuvaamaan taivasta ja kaupunkimaisemia. Tämmöstä se elo on tämmösen kamerahullun kanssa.

HELLO SUNSET, MY OLD FRIEND. I'VE COME TO TAKE PHOTOS OF YOU AGAIN!

KATTOKAA KUINKA KAUNIIN PINKKIKIN HÄN ON. Siis auringonlasku, en minä. Okei oon määkin näköjään vähä ja huulipunakin vääristyi muokkauksissa pinkimmäksi kuin mitä se oikeasti on. Miksi musta myös tuntuu, että mun kuvat jotenkin on huonompaa laatua täällä blogissa kuin mitä ne olis muuten? Hmm. Alkaa kyllä mun puhelinkin olla aika vanhaa tuotantoa, mutta en kyllä kuvien laadun takia ala päivitellä vielä yhtään mitään.

Joka puolella minne katsoinkin oli pinkkejä hattaroita. Ihan kuin olisimme olleet Muumilaakson kevät -jaksossa. Vielä kun olisi Muumipeikko ja toverit liidellyt ton pilven päällä.

Se on muuten jäänyt mieleen traumaattisimpana asiana Muumeista. Se kun Muumipeikko menee piiloon sinne hattuun ja tulee sieltä ulos kummituseläimenä eikä kukaan meinaa tunnistaa sitä. Jäärouva oli myös meleko HC traumakamaa. Mä en muistaakseni pelännyt Hattivatteja enkä Mörköä (huom. äiti ja iskä, jos luette tätä niin korjatkaa jos muistan väärin), mut muistan Möröllä olleen joku creepy tunnusmusiikki. Siitä on ihan liikaa aikaa, ku viimeksi oon kattonut Muumeja.

Mulla oli muutenkin hyvin jänniä pelkoja pienenä. Pelkäsin Mäkkärin Hampurilaisrosvoa ("Rosvopojaksi" sanoin häntä silloin), enkä sen takia voinut pienempänä mennä Koskarissa olleeseen liukumäkilandiaan, koska jostain ikkunasta aina näkyi se pelottava rosvo (#jonneteimuista). Jossain kohtaa uskaltauduin sinne kyllä, mutta muistan revenneeni itkuun kesken leikkien, kun se sieltä niin pahaenteisesti kurkki, mokoma. Toinen jota pelkäsin, oli Hugo-peikko (nykyään taas on ihan lemppareita kaikki vanhat Hugo-pätkät Youtubessa), ja sit semmonen käsinukkejuontaja Vito, jonka äänenä oli Arttu Harkki. #jonneteimuistapart2

Kummallakaan ei ollut jaksamista vääntää ruokaa, joten päädyimme semi ex temporeesti Kotipizzaan. Oli muuten hyvää ja tykkään kuinka esteettisesti ne aina laittaa nää täytteet esille. Mozzarellaakin oli kunnon kököt!

Miten sunnuntait osaakin olla välillä tällasia, ettei jaksais yhtään mitään muuta kuin syödä joko edellispäivänä tehtyä ruokaa tai ostaa valmista/tilata kotiin/syödä ulkona ja lojua sohvalla kattomassa jotain sarjaa tai leffaa? Loppupäivä meillä meni Clone Warsia jatkaessa (hihkuin ja itkin, koska jedi younglings, varsinkin GUNGI-WOOKIE), jonka jälkeen Keijo katteli futista ja mää Frasieria. Pelin jälkeen Keijo meni jatkaan futishommia pelihuoneeseen ja minä perässä kirjoittelemaan ja hytkymään tuolille musiikin tahdissa.

Tää kuukausi oli melko raskas. Vaikeita päätöksiä, pettymyksiä ja turhautumista omaan itseen. Kisakunto meinaa loppua kesken koronan kanssa ja ehkä vähän liikaakin koettelemuksia. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: söin 7 laskiaispullaa, joista 4 Tallipihalta (viime vuonna en saanut kuin ehkä yhden kaupasta ostetun joten piti ottaa kiintiö kiinni), jaksoin hoitaa terveyttäni viime vuodenkin edestä, yökylässä Empalla ekaa kertaa, WANDAVISION, pandapehmot Ikeasta, näin serkkuja pitkästä aikaa, Joseph Williamsin uusi albumi, Tiktok-ideoita ja ihania täsmälöytöjä käytettynä. Onneksi on myös mies, joka jaksaa mun shenaniganseja ja auttaa jaksamaan tätä kaaosta, jota myös elämäksi kutsutaan.

HELMIKUUN SUOSITUS

Burgundy red velvet shirt - Miela Preloved 

Miela Designroom on ollut Tampereella vuodesta 2019, ja sitä ennen se oli pop up -liike vuonna 2018. Olin siellä kerran käynyt ihastelemassa sekä suomalaisia design-brändejä että pientä second hand -osastoa, Miela Prelovedia. Tänä vuonna Miela muutti vanhan H&M:n tiloihin vastapäätä Sokosta ja voi ETTÄ, millaiseksi Mielan tytöt ovat laittaneet ihanan liikkeensä! Upea layout, laadukkaita merkkejä ja aivan mahtava yläkerta laajentuneine second hand -osastoineen sekä vaatelainaamo Vaatepuu uutena osana. Prelovedista löysin upean mustan vintagetakin, viininpunaisen samettipaidan, mustan solmupaidan ja kukalliset kesähousut (joka oli ihanaa, koska mä harvoin löydän sopivia housuja käytettynä).

Suosittelen lämpimästi Mielaa, vieraile ja ihastu! En hurmiossani muistanut ottaa yhtäkään kunnollista kuvaa Mielasta, joten yllä kuva yhdestä löydöstäni. En vielä vuosi sitten välittänyt sametista ja sen tunnusta, mutta viime aikoina se on kiehtonut erittäin kovasti. Se näyttää hyvältä ja tuntuu hauskalta, ehdottomasti 2020-21 syksyn ja talven lempparijuttu!

(Kattokaas ku muistin! Epäilin itseäni viimeksi. Ehkä tästä suosituksesta tulee uusi säännöllinen juttu.)

Kun Stefan hoitaa, niin se on jämpti.

Mulla on nyt joku ihmeen pakkomielle saada tietyt kuvat iskettyä blogiin kaiken kansan nähtäville. Mun piti kesän lopulla tehdä postaus meidän ihanista luksusreffeistä Stefan's Steakhousessa, mutta en kertakaikkiaan saanut aikaiseksi. Kuvat ovat kuitenkin täällä luonnoksissa pyörineet jo monta kuukautta ja jollain konstilla ne on nyt näköjään julkaisuun saatava, niin pöllinpä nyt sitten 4 vuotta vanhasta postauksesta kysymyksiä, joihin vastailen uudestaan.

 

Vastaukset on kirjoitettu lauantaina 19.12. yöllä.

Keijon paita mätsäsi meidän vesipullon kanssa.

Moneltako heräsit tänään? 

Joskus 11 jälkeen varmaan. Heräsin eka matalaan verensokeriin 8.30 aikoihin ja se katkaisi taas ikävästi mun nukkumisen.

Seuraatko jääkiekkoa? 

En oikeestaan ollenkaan.

Pitääkö munkissa olla hillotäyte vai eikö täytettä ollenkaan? 

Saa kyl olla hilloa (mieluiten mansikkaa), mutta mieluiten syön ihan vaan semmosen sokerissa upotetun munkkipullan Pyynikki stylez.

Aperitiivina Aperolia.

 

Milloin kävit viimeksi saunassa ja kauanko yleensä istut saunassa? 

Kävin just tänään (tai siis eilen, nyt on lauantai). Meillä on saunavuoro siis perjantaisin 21-22. Se on ihana, kun ei tartte pelätä seuraavan vuorolaisen tulevan sinne ovelle koputtelemaan ja mulla on vielä ploppaukset kesken eikä tartte niin kiireellä saunoa. Mä istun semmosissa 5-10 minuutin pätkissä ja pari kertaa vuorossa riittää löylyttelyä.

Heitätkö postissa tulevat mainokset heti roskiin vai luetko ne kaikki? 

Meille ei nykyään tule mainoksia, koska ovessa on näpsäkkä "ei mainoksia eikä ilmaisjakelua, kiitos" meiän retrolla tarrakirjoittimella laadittuna.

 

Aiotko lähteä ulkomaille kesällä?

No jos korona kovasti riehuu valtoimenaan, niin en. Jos se taas jollain ihmeellä saadaan maailmanlaajuisesti kuriin, niin Ruotsi olis kyl ehdottomasti ekana tähtäimessä.

Voi merisuolakiteillä best.

 

Mitä aiot tehdä huomenna? 

Herätä myöhään, syyä Keijon tekemää hyvvää jauhelihaperunavuokaa ja kattoo maratonina DisneyPlussattoman kaverimme kans The Mandalorianin 2. kausi kokonaan. Ai ETTÄ tää oli ihan sairaan hyvä kausi JA TOI VIKA JAKSO MITÄ HELEE OIKEESTI!!! Jos joku Star Wars -fani siellä ruudun toisella puolella nyt miettii Disney+:n hankkimista niin kyllä kannattaa tehdä se ihan vaan ton sarjan takia. Et tule pettymään. Ja jos sulla taas on Disney+ ja et ole katsonut Mandaloriania niin sen voin kyl sanoa, että missaat aivan älyttömän paljon.

Mikä soittoääni sinulla on puhelimessasi? 

Stranger Thingsin tunnusmusiikki. Mulla on yleensä puhelin suurimman osan ajasta äänettömällä.

Onko kukaan tuttusi sairastanut syöpää? 

On, mm. isäni, kun hän oli 6-vuotias.

 

Valkosipulietanat leivän kanssa. Poltin kieleni, mutta oli WÖRTTI.

 

Mikä grilliruoka on parasta?

Pekoniin käärityt ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Ai jumpe.

 

Biisi, jolle itkit viimeksi? 

Siitä on varmasti aikaa, kun olen viimeksi musiikin takia itkenyt. Ei varmaan oo paha veikkaus, jos sanon Seinabo Seyn Breathe.

 

Mikä biisi soi nyt?

Dan Kye - Focus - SE Edit.

Kuka valmisti viimeksi syömäsi aterian? 

Alla olevassa kuvassa kyräilevä veikkonen.

 

 

Oletko koskaan käynyt Moskovassa?

En.

Sano yksi julkkis, jonka kanssa sulla on yhteiskuva.

Jesse Markin, of course.

 

Muuttaisitko loppuelämäksesi mieluummin Ruotsiin vai Norjaan?

Jos koronaa ei olisi -skenaario: Ruotsiin ehdottomasti. Siellä asuu Keijon perhettä ja se on välillä käynyt haaveissa sillain randomisti. Ruotsin kielen taitoni on tällä hetkellä ihan kökkö, mut kyl se siitä varmasti notkistuisi pakon edessä.

 

Aika hyvät näkymät miehellä. Lihhaisaa lihhoo ja vaimo.

 

Paras keikka, jolla olet ikinä ollut? 

Niitä on ollu aivan liian monta. En kyl koe olleeni ihan sysikakalla keikalla ikinä, paitsi Toton keikka 2016 oli vähän pettymys, koska Joseph Williams ei ollut paikalla riivinrautaäänineen eikä kyseisen kiertueen levyltä soitettu kuin yksi biisi. Koska musta tuntuu pahalta nimetä vain yksi paras, mun top 3 on in chronological order: Graciaksen keikka keväällä 2012, Hurtsin konsertti syksyllä 2013 ja Jessen keikka syksyllä 2019. Näillä keikoilla oli kyllä tunnelmat kohillaan.

Kun menet käymään jonkun luona, jätätkö takkisi yleensä naulakkoon vai laitatko henkariin?

Se tietysti riippuu siitä, että kumpaa vaihtoehtoa siellä on tarjolla.

Mikä on parasta lettujen kanssa?

Kermavaahto/vaniljajäätelö ja suomalaiset mansikat.

Mä voin maistaa noi valkosipulit tossa. Black Angus best.

 

Mikä asia on ärsyttänyt sinua tänään? 

Yks idiootti, joka kovaäänisesti pysäytti (ja samalla säikäytti turhaan) mut ja veljen Koskarissa. Se piti meille ovea auki (tämä sijaitsi siis siellä Hip Hop Housen puoleisissa portaissa) ja tokas yhtäkkiä "appappap, nyt tuli kardinaalivirhe!" Mulla ei sillä hetkellä ollut maskia kasvoilla, koska söin matalaan suklaapatukkaa ja luulin, että hän osoitti huutonsa mulle. Sitten hän alkoikin moittia tarpeettoman ikävästi Matiasta siitä, ettei päästänyt mua ensin ovesta, koska "naiset ensin". Matiaksella taas oli ajatuksena, että menee mahdollisimman nopeasti ovesta ettei miehen tarvitsisi pitää ovea turhan kauan auki meille. Mä sitten sain sanottua, että oon Matiaksen sisko enkä mikään tyttöystävä tai deitti, jos mies sitä meinas, että mut pitäis sen takia ottaa jotenkin huomioon. Silti hän jatkoi ärsyttävää inttämistään, joten mää vaan pyöräytin silmiä, heilautin kättä ja jatkettiin matkaa. Matias on normaalisti mitä kohteliain ihminen ja on tosi huomaavainen aina varsinkin naisia, liikuntarajoitteisia ja iäkkäitä kohtaan. Siksi tämä incidentti ketutti aika huolella, koska Matias ajatteli tekevänsä huomaavaisen teon tälle miehelle, joka niin kohteliaasti meille piti ovea auki, mutta hänen kohteliaisuutensa katosikin aika haipakkaa heti kun hän suunsa avasi.

 

Milloin viimeksi suutelit jotakuta?

Tänään.

Oletko jo käynyt tänä keväänä jäätelökioskilla? 

Nyt on talvi, mutta taisin mää kesällä käydä juu. Tammelantorilla tuli pari kertaa käytyä Eurolohi-syöminkien jälkeen käytyä jäätelöt syömässä.

 

Liisan juustokakkua kesäisellä twistillä.

 

Minkä bändin/artistin biisit saa sinut ärsyyntymään?

Mää oon aika vähän altistunut ärsyttävälle musiikille viime aikoina. Porukoiden autossa soi aina radiossa semmonen joku ihan hirvee biisi ja se tuli tyyliin aina, kun mää satuin olemaan kyydissä. Oon näköjään onnellisesti unohtanut sen, mutta joo. Radiossa soi 99,9 % ajasta kurakakkaa, sori vaan. #factsonly

Oletko koskaan käynyt Espanjassa? 

En, mutta olis aivan ihana käydä. Ensin olis kyä kiva osata edes vähän espanjaa.

 

Minkä väriset silmät vanhemmillasi on?

Vihreät molemmilla. Vihreet silmät on muutenkin kuulemma harvinaisuus, mut meiän perheessä on kaikilla vihreät silmät.

 

Keijon suklaa-fondant a.k.a. suklaaräjähdys.

 

Suomessa ikuinen syksy vai ikuinen kevät? 

Jos se ikuinen syksy on sitä ihanaa elo-syyskuun ruskaa, +10-15 asteen päiviä ja raikkaan vilpoisia iltoja juuri ennen lokakuun sadetta ja pimeyttä, niin joo, ikuinen syksy.

Pitäisikö Australia heivata pois Euroviisuista? 

Ihan sama, en oo viimeseen pariin vuoteen Euroviisuja seurannut ja tänä vuonnahan niitä ei ees tullu koska köwönä.

Käytätkö paljon mekkoja kesäisin? 

Nykyään vähemmän, mutta hellepäivänä mekko on ainoa oikea vaate (with biker shorts, koska omistan nykyään merenneitoreidet).

Pakolliset asukuvat lukkosillalla.

 

Mitä joit viimeksi?

Pepsi Maxii, mitäs muutakaan!

 

Milloin viimeksi kävit hammaslääkärissä? 

Liian kauan aikaa sitten, terveisin hampaat kohta mallia Mauno Ahonen.

Minkä elokuvan katsoit viimeksi? 

Katteltiin Disney+:sta lyhytelokuva Small One. Itkin taas.

 

 

 

No mut se oli sellane!

Friday feels.

PERJANTAI 17.5.2019

Arskat & jakku - H&M | Housut - Junarose | Korukello - Zarja

Mekko - Y.A.S.

T-paitamekko - Monki

Mulla oli jälleen aivan ihanat treffit itseni kanssa.

Sää oli juuri sellainen kuin olin tilannut. Lähdin käppäilemään kaikessa rauhassa kotoota bussiasemalle. Mieheni kehui päivän asuani seuraavilla sanoilla: "Tuossahan on hauskaa Tohtori-vibaa!". Ja kyllä, jos olisin Tohtori, mun asu olisi just kuten tämän päivän asuni. Kuulokkeet korvissa tallailin katuja kuunnellen inspiroivia biisejä. Suunniteltu kirpparikierrokseni jäi valitettavan lyhyeksi, mutta Radiolta löytyi ihan mukavasti edullista kesävaatetta. Ohana Grillen hamppari oli ihan 6/5 ja ostinpas pitkästä aikaa Branderilta gluteenitonta suklaatoscakakkua. Sokokselta bongasin aivan älyttömän ihanan ruusukuvioisen mekon. Kierrokseni päättyi Monkin sovariin, jossa sovittelin mm. supermukavaa t-paitamekkoa. Saattaa olla, että pistän alejen koittaessa tilaten tuon...

Jalat väsyneenä ja varpaat rakoilla menin kaupan kautta odottelemaan velipoikaa Sorsapuistoon. Napsin kevään ekoja mansikoita ja kuuntelin ekaa kertaa Rosie Lowen uutta albumia, johon rakastuin välittömästi ensisoinnuista lähtien. Unohdin olevani julkisella paikalla ja sen seurauksena aloin jammata Birdsongin tahtiin.

Siitä tietää, että on onnistunut ja rentouttava päivä takana kun mää alan tosta noin vaan tanssahdella ympärillä olevasta maailmasta välittämättä.

/////

A relaxing day of self-care from time to time is important. 10/10, would highly recommend!

Eräs perjantai.

PERJANTAI 22.2.2019

Kaikki lähti piilareista.

Olin käyttänyt viimeisen parini piilareita ja tarvitsin kipeästi lisää, koska oli ja on edelleen tulossa monenmonta tapahtumaa, joissa piilarit ovat erittäin tarpeen, kuten esimerkiksi 3D-elokuvat. Captain Marvel meni jo, mutta myös on tulossa uutta X-Meniä, Spidermania, live action Aladdinia ja Leijonakuningasta ja tietysti se kaikkein odotetuin (ja samalla pelätyin), Avengers: Endgame. On myös tulossa tapahtumia, joissa piilarit ovat tyylisyistä tarpeen. Mää tykkään mun silmälaseista tosi paljon, mutta välillä ne vähän pilaa mun muuten mahtavaa asukokonaisuutta.

Anyway, tarvitsin siis piilareita (tulihan selväksi kaikille?). Sitten listalleni alkoi ilmestyä muitakin tarpeita: haluan puhelimeeni adapterin, jolla pystyy samaan aikaan lataamaan akkua ja kuuntelemaan musiikkia (Apple, mää tykkään susta, mutta miätä ehmettiä tää on oikeesti, että puhelinten täytyy olla litteitä eikä voi yhtä kuulokereikää puhelimeen operoida?!), kulmakynä loppui yllättäen (jouduin kaksi päivää käyttämään mustaa kajalia, myös tänä päivänä kun olin ihmisten ilmoilla...), halusin mustia talviasusteita (jostain syystä oon hankkinut muita kuin mustia pipoja, tummansinistä ja harmaata (boooringgg) ja kaikki mun vanhat mustat huivit ovat venyneet sillä tavalla lörpöiksi, etteivät kyllä suojanneet enää kaulaa pakkastuulilta) ja olen metästänyt KAIKKIALTA kivaa yöpaitamekkoa enkä ole löytänyt.

Tokihan on sanomattakin selvää, että muutama muukin kiva asia löysi tiensä mun kangaskassiin.

Ensimmäisenä tieni kävi Sokkarille osteskeleen vähä ihanaa Nyxiä. Niiden kulmatuotteet on parasta mitä tiedän, samoin huulipunat. Niin ihania kuin ne onkin, on aina virhe mennä tutkailemaan huulipunahyllyä. Sieltä tarttuu väkisinkin yks tai kaks huulipunaa mukaan. Tälläkin kertaa menin sitten ostamaan pari huulipunaa: oranssin huulipunasutun (joka olis ihan mahtava kesäsävy) vieressä olevan sävyn Cherry Skies, joka sopii hienosti mun viininpunaisiin vaatteisiin sekä aivan no-brainerin mustan punan (sävy Alien). En kyllä yhtään tiedä missä sitä käyttäisin, mutta kun kokeilin sitä kotona, se näyttää mulla ihan h e l l a fine. Katsotaan mitä keksin!

Huulipunat on parhaita. Mitä mielikuvituksekkaampia ja kirkkaampia mattasävyjä, sen parempi.

Tarpeitani ei löytynyt Marimekosta. En edes astunut sisälle liikkeeseen, koska ei näillä budjeteilla, mutta oli pakko fiilistellä ikkunaa. Marimekko näyttää todella hyvältä tänä keväänä. Noi isot ruudut on jotain niin ♥ Vieläkin haaveilen mustavalkoisesta Jokapoika-paidasta. Joku päivä vielä...

#hienohintalappuhermanni #yokoono #wannabehipster

H&M was the place to be! Tuo pikamuodin mekka. Mutta ei valitettavasti oo köyhällä muualla varaa shoppailla. 

Ekan kuvan paita oli just sellainen etsimäni yöpaitamekko ja teki mieli ostaa koska oli aikalailla oikeanpituinen, mutta jätin lopulta sen kauppaan, koska en oo niin kova Grease-fani. Se on kyllä erisöpsö leffa, mutta siihen se jääkin. Musta huopahattu oli myös aivan ihana ja vieläpä last chance-alessa, mutta tiesin, etten kuitenkaan tulisi kauheasti käyttämään sitä, joten sekin jäi hyllyyn.

Molemmat aurinkolasit kuitenkin lähtivät matkaani, koska aurinkolaseja ei voi olla liikaa. Ja miettikää hei mikä tuuri noiden vaaleampien lasien kanssa: ostin pari vuotta sitten lähestulkoon samanlaiset pokat Ur & Pennistä, mutta koska olen huono ihminen naarmutin ne silleesti ikävästi, että häiritsi pahasti näkökenttääni. Ne oli ihan mun lempparit, vaikken niitä rakkaudella käsitellytkään. Kun näin nuo lasit aurinkolasihyllyssä leukani tipahti lattialle. Ne ovat lähestulkoon samat kuin vanhat lasini. Pyöreät, tarpeeksi leveät ja suuret ja samansävyiset. Perfecto. Löysin myös etsimäni mustat talviasusteet, kaikki myös alesta.

Paras kuitenkin oli tämä löytö.

Kuva otettu myöhemmin muualla.

Skannasin vielä epätoivoisesti väsyneillä silmilläni yövaateosastoa ja silmiini osui tämä ihanuus. Siis miettikää, tää on yöpaita! Pakko tunnustaa, että näin tämän samaisen paidan serkullani Didillä aiemmin, jota hän käytti jakkuna. Ostin tämän itselleni ensin yöpaidaksi, mutta olenkin nyt käyttänyt tätä enempi sängyn ulkopuolella. Tää on ihan ylinätti!

Hymyile ja kukaan ei huomaa että sulla on ihan jäätävä hiki.

Pakollista päivän asun fiilistelyä. Tää Yoursin raitapaita on ihan paras! Hitsi ku sen Brexitin pitää tapahtua just kun löysin tämän aivan ihanan plusvaatekaupan. #damntullimaksut

 

Intensiivisen shoppailun jälkeen tuli hiki ja nälkä. Tää oli varmaan eka kerta ikinä, kun en suunnitellut etukäteen, että mihin menen syömään. Ei tehnyt mieli mitään erityistä ja silloin kun mun ei tee mieli mitään erityistä, burgeri maistuu aina. Päätin kokeilla vihdosta viimein Naughty Brgriä, jossa ei ole tullut käytyä siitä yksinkertaisesta syystä, että se sijaitsee vastapäätä Siipiweikkoja. Onneksi kokeilin, koska oli ihan sairaan hyvää! Pihvi oli juuri sopivan mehukasta ja maustekombot mahtavia. Annoksen kruunasi rapeat ranskalaiset ja herkullinen aiolidippi.

Raflassa soi ysärihiphop, seinällä oli polaroid-kuvia ja oli myös mahdollisuus pelata Super Mario 3:sta vanhalla kunnon Nintendo 8-bitillä. Itse en kehdannut kokeilla, mutta tiedän että jos Keijo olis ollut mukana, se olis pelannut ja järjestänyt kunnon show'n kanssaruokailijoille. Pitänee joskus viedä mies siis tuonne!

Verensokereista sen verran, että kun lähdin kotoa, en oikeastaan ehtinyt syömään mitään kunnollista, mutta silti verensokerini kiisi korkeuksiin. Kai se oli taas se vanha tuttu "hitsi lähdin liian myöhään, en taatusti ehdi bussiin ja toinen lähtee vasta tunnin päästä, joten nyt pitää juosta"-adrenaliinipiikki mikä siellä nosteli päätään. Taisin vähän yliampua korjausannostusta, koska vielä ruoan jälkeen verensokerini jatkoi romahtamista. Matalaan asti ei onneksi ehtinyt laskea, kun hiilarit alkoi potkia, joten jejee!

it's my day today and i'm feeling good

i want you to play my favourite groove

play my favourite song

Tampere on niin kaunis talvellakin. Vaikka koko kaupunki tuntuu olevan täynnä keltaista ja punaista raitaa, se on silti mun kaupunki. Olen ja tulen aina olemaan kaupunkilaistyttö.

Viimeisenä kohteena oli aina niin ihana Tallipiha. Tallipihassa on jotain todella taianomaista: oli kesä tai talvi, ihmiset ovat aina todella mukavia, sekä asiakaspalvelijat että muut asiakkaat. Toisilleen tuntemattomat kahvilan asiakkaat hymyilevät toisilleen ja vaihtavat muutaman sanan hyvistä leivoksista tai kauniista säästä. Vaikka olenkin introvertti, joka tykkää omasta seurastaan, nautin suuresti tällaisista mukavista hetkistä. Jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Tallipiha on harvoja paikkoja Tampereella, joissa on jäljellä vanhan kaupungin tuntua minikoossa. Suloiset puodit ja tunnelmallinen kahvila ovat omiaan nostattamaan asiakkaiden sekä varmasti myös aspojen fiiliksiä.

Tässä kohtaa mies laittoi viestiä, että jos hän liittyisi seuraani nauttimaan laskiaispullakahvit. Olin kohteessa hieman liian aikaisin, joten päätin ottaa Tallipihasta kaiken mahdollisen irti ja vierailin lähes kaikissa putiikeissa, jotka olivat auki.

Kahvilaa vastapäätä sijaitsevassa Nono-putiikissa on aina pakko käydä! Kauniiden käsitöiden ja pikkutuotteiden lisäksi siellä on aina jotain pientä kivaa myös kaltaiselleni scifi-faninaiselle. Tällä kertaa ostin pientä lahjantynkää veljelle.

Nooran Putiikissa oli ylikaunista sisustusta, todella mukava myyjä ja huumaava kotimaisten palasaippuoiden tuoksu. Käväisin tietysti myös suklaapuodissa, mutta sieltä ei ole kuvia, koska menin sekaisin valikoimasta. Pidin pääni ja ostin vain pari Nelle-Ullan donitsisuklaakonvehtia.

Tämä on next level laskiaispulla: kermavaahtoa ja NUTELLAA. Kaksi mun lemppareinta asiaa samassa pullassa. Ihan t ö r k e e n hyvää. Yleensä syön kaksi laskiaispullaa, etten kyllästy tähän ihanuuteen, mutta tämä oli jo mun kolmas pulla. Hups. Plus nää on verensokerillisesti meleko tujua tavaraa, joten senkin takia pyrin pitämään minimissä.

Toisaalta taas mun puolesta näitä mahtavuuksia sais myydä all year long. Miksi tietyt ruoat ja leivokset jne. pitää aina sitoa tiettyyn vuodenaikaan tai juhlapyhään? Ihan tyhäm.

#ScottLangIsTheWorldsGreatestGrandma

Huikea päivä päättyi huikeaan elokuvaan huikeassa seurassa. En ymmärrä miksi Ant-Man and The Wasp on saanut niin paljon heittiä. Parasta viihdettä ikinä! Ant-Man on muutenkin mielestäni kaikista aliarvioiduin supersankari.

Piilareiden tarpeesta, vapaasta tajunnanvirrasta, auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta ja kuulokkeista korviini tulvivasta huippumusiikista muotoutui paras self care-päivä pitkään aikaan. Jos olet kuin minä, joskus tekee todella hyvää viettää yksi kokonainen päivä yksin poissa kotoa tehden omaan tahtiin just sitä mitä haluaa. Oli se sitten kahvilassa nautiskellen, luonnossa kävellen tai kirppareita ja kauppoja kierrellen ja inspiroituen. Suosittelen lämpimästi! ♥