Ruusuja kengissä ja värejä syksyyn.

En oo vielä edes kertonut meiän ihanasta minilomasta, mutta kerron nyt pikaisesti sen jälkeisestä ajasta, nimittäin tapahtui mahtava asia. Juuri kun olin toipunut scifikaupan antimista, tilaamani syksy-kevät-kengät sekä alevaatteet olivat juuri saapuneet postiin. Sain hakea ne suoraan reissusta kotikaupunkiin tultuamme.

Ensin vaatteet!

Käytin hyödykseni Henkkamaukan alen loppurysäyksen ja tilasin nämä kolme vaatekappaletta alle kympillä! Siinä on ihan perus musta pitkähihainen trikoo, lyhyt raidallinen neulepaita ja paksu oranssi villapaita. Vähä värejä syksyyn!

And now for the best part... *drum roll please*

Now feast your eyes on these beauties!

Black boots with roses. How can I resist?

Just perfection.

I see the good in you, do you see it too?

First feeling of this song and music video: I have no words. Just a lot of smiling, good vibes and crying happy tears.

Now I have a few words I just feel the need to say about this song.

I know in my gut this will be the most important song of 2018. At least my 2018. This has been a very difficult and trying year for me, for us. Probably the hardest and the most stressful time in my whole life, and I have gone through a LOT in my life.

I have been feeling all kinds of negative emotions about everything, but mostly about myself. I have been so tired, been stressed out to my limits, been questioning myself in almost every aspect of life. I have been ashamed of myself, even hated myself. Just when I've been thinking that I'm over something, well no I'm not.

Then came this song. First I fell in love with the music video of Seinabo Sey and her family and friends having a blast and smiling and random unedited snapshots and moments of all the beautiful things in life. Then I saw the lyrics and started to let them sink in. Then came the tears. I could feel Seinabo telling me:

"I see the good in you,

do you see it too?"

Then I listened more carefully. She sings about a love interest, who tells her that he sees the good in her. That was when I realized I have that kind of person in my life who tells me that every day, and I am forever grateful of having him in my life. You know who you are.

"What's your name for can I call you mine?

All I want is a moment of your time

cuz I see the good in you,

can you see it too?"

And also like Seinabo, I have such an awesome family and beautiful friends in my life who light up my life when I've been in the darkest and deepest of waters. They keep me going day by day.

I'm A Dream will be such a powerful album. Can't wait until September 7th! Also I have a strong need to experience this song live. We'll see you at The House of Culture, Seinabo!

Throwback Thursday: Vanhoja bannereita ja profiilikuvia.

Fiilistelkää kanssani vanhoja profiilikuvia ja bannereita!

2012: Tämä ei viihtynyt mun bannerina kauaa eikä ihme. Tässä on ihan liikaa kaikkee. Too cluttered.

2011: So young and smol. Loving the pink flower details.

2012: Vähän parempi jo, mutta vieläkin jokin on pielessä. Violetit fontinreunat ja kollaasiruudut olis voineet olla ei-violetit.

2011: Mulla on vieläkin toi pitsitakki ja korvikset. Kasvot sivulla ja ylikasvanut otsis on näköjään ollut se juttu 7 vuotta sitten.

2012: No NYT! Jotenkin tykkään tän kuvan pintarakenteesta. Utuisen rakeinen ja lavan spotit sekä sytkärit näyttävät ihanilta valopilkuilta. Violetti Mistral-fontti näyttääpi aikas kivalta myös. Ah, niin nostalgista. Kuva otettu vuonna 2010 Raappanan keikan aikana.

2013: Henkseli- ja bandanakausi kuumimmillaan.

2012-13: Tämä banneri oli mulla aika kauan. Tää on tehty kokonaan Paintilla.

2014: Omg kuinka ohuet kulmat... So 2014. Ja myös ylikasvanut otsis, joka on vedetty sivulle. Pidin tästä kuvasta kyllä tuolloin meleko paljon, mutta nyt se on vähän meh. Also huulipuna puuttuu! En myöskään tajua mitä oon ajatellut, kun oon laittanut profiilikuvaksi autossa otetun selfien.

2013-14: Rakastin tätä banneria aikoinaan. Nyt se vaikuttaa kovin levottomalta värimaailmaltaan. Huomaa siis, että musta on tullut yhä tarkempi värien mätsäyksestä ja harmoniasta.

2015: Kun löysin viininpunaisen värin.

2015: Muistan vieläkin tän näkymän. Oli niin kaunista kävellä noiden värien keskellä Jazzien jälkeen.

2015-16: Laatu iPhone 4:n selfiekamera. Tykkään silti tästä, hupusta, meikistä ja otsiksesta.

2015-16: Tää on vieläkin mun lemppari. Kyseessä ei ole mun lempparivärit enää, mutta tässä on kaikki kohdillaan. Kesä, sinisyys, tuulenvire, sommitelmat (courtesy of my bro) ja tunnelma. Hassu vaan, kun otsikossa lukee purple, mutta fontti on sininen ja kuva muutenkin sinisävyinen.

2016: Nyt alkaa näyttää omemmalta! Mustavalkoinen filtteri ja punaiset huulet muokattu maalaamalla esiin.

2016: Uusi blogin nimi, uusi banneri, mutta ei uusia kujeita! Tässä on taatusti kaikkien aikojen lempparibanneri. Saatan palata tämän pariin myöhemmin. Blogin otsikko on asetelty hauskasti mun "taakse" ja sovitettu kulkuväylän leveyteen. Punaista, ruusua ja mustavalkoisuutta. Perfection.

2016: Tää on niin 2016. Kulutin puolinutturalookin puhki, kuten myös ton paidan. Se on mulla vieläkin, mutta ei enää niin freesi. Tykkään tästä kuvasta vieläkin. Kulmat tosin ovat kovin ohuet ja vaaleat.

2016: So peaceful and serene. Loving dem autumn colours. Also one of my faves.

2017-18: Lempparein kuva itestäni. Kaikki on kohillaan.

2017-18: Age of minimalism and calligraphy.

2018: Häiritsi kun hyvät profiilikuvat menee pilalle kun ne ovat pikkukuvina kommenttiboksissa tai blogin seuraajissa. Ajattelin, että teksti olisi mukavaa vaihtelua. Onhan mulla sitten niitä pärstäkuvia täällä blogissa ihan tarpeeksi.

-----

Nyt banneri on taas vaihtunut ja kuvakkeen vaihdan myös yhdenmukaisemmaksi bannerin kanssa. Nykyinen banneri on melko kesäinen, mutta pidän sen tuollaisena niin kauan kuin kehtaan. Seuraava banneri on jo tiedossa...

Sverige 2018: I Stockholm med min man.

It is time for part 3.

Off we goooooo!

I got bored during the drive and took some selfies.

Once again tried one of my medical alert tattoos. These really aren't the best quality, they peel off after one day. But still, these are kinda cool.

Some street views of Helsinki.

And this wasn't all of our baggage...

View from our cabin's window.

Bye bye Finland!

Helloooo, people-we-don't-know-on-the-boat!

Night out with my husband.

View from the top floor. Got a little bit woozy.

Keijo took some nice photos of me on the deck.

I usually don't like being out at night, but on a cruise it's kind of nice.

Slow morning.

me: "wakey wakey, eggs and bakey"

someone: "but i'm a vegan"

me: "wakey wakey, vegetables and sadness"

(just joking, found this thread on tumblr back in the day)

Reissumies.

Keijo sai kerrankin kantaa reppua eikä mun tarvinnut olla kassialmana.

Päätettiin kerrankin ottaa paikallisbussi Vanhaan kaupunkiin. Oli jänskää!

Kukas se siellä kurkkii?

Siä oli luvattu sadetta koko päiväksi, mutta päivä alkoi valjeta hieman kun lähdimme kohti Vanhaa kaupunkia.

Gamla Stan.

Oj, Gamla Stan. Long time no see.

My fave photo of the year.

Pitkästä aikaa kenkäkuva! So 2005.

Ain't that the truth.

Oiii, Cafe Nova! Tuolla me käytiin viimeksi 8 vuotta sitten kanelikahveella!

Beautiful details.

Käytiin nappaamassa Coopista pikkusta evästä.

Kyllä. Matkustimme monta sataa kilometriä Puckojen takia.

You know what it is!

Our trips to Stockholm seem to be the same every time. Should we do something different next time...?

Nah.

I'm good.

I am totally good. This shelf was clearly made just for us to drool over! Such aesthetics.

This time I actually bought a comic book. Not for me, but my bro.

I almost bought that old school style Marvel cup. And that Black Panther mug for Keijo.

LOOK AT THIS SHIRT. If I ever wanted a fan tee I'd absolutely want THIS.

Some Wonder Woman merch. Such awesomeness. I almost bought that necklace.

I just can't with this shop. I mean, look at this Nintendo 8bit bag! So cute!

I took this picture during our visit to Comics Heaven, the store I spoke about in my last post about Sweden. Such a cool shop! It was smaller than Scifi Bokhandeln, but it was very double noice all the same.

Satisfied customers!

We shared a bottle of Coke Zero and I ate this little chocolate pastry at the aforementioned Cafe Nova.

Also we had to eat Noggers! They're the best!

I just can't get enough of Old Stockholm's aesthetics.

"Tuu jo äläkä kuvaile siellä! Myöhästytään kohta laivasta!" sano Keijo, kun kameran vaimonsa kädessä näki. 

Back on board.

Kuten todettua niin oikeesti kävimme Tukholmassa asti Puckojen, OLWin juustonaksujen, Noggereiden ja Loka Crushin takia. Kannattais alkaa myydä näitä Suomessa niin ei tulis niin kalliiksi nää hakureissut!

#nofilter

Istuksittiin toista iltaa laivan kylpylän poreissa ja yhtäkkiä huomasin jotain jännittävää taivaalla. Niin upeita värejä etten oo koskaan nähnyt! Tummansininen iltataivas tummien pilvien takana ja pilkahdus kirkasta pinkkiä, oranssia ja keltaista, jopa violettia! Ai että kun oli kaunista.

Oli kyllä wörttiä juosta bikineissä kylmää tuulta uhmaten laivan kannelle kuvaamaan.

Pysähdys Maarianhaminaan. Kuinka kauniita valoja yössä.

Vois joskus jopa käydä Maarianhaminassa asti.

Heading home.

Mitä kauneinta aamua Helsingin satamassa.

Me ei oltu varattu aamupalaa eikä jaksettu nousta ajoissa, joten oli pakko poiketa johonkin aamupalalle. Ehdin hetken haaveilla, että josko sataman lähellä olis joku söpö kahvila ja olihan siellä!

Vahva suositus! Kattava valikoima, hyvää palvelua aamutuimaan ja mitä upeimmat maisemat. Sijaitsee siis satamassa Olympiaterminaalin läheisyydessä.

Kiitos, tack & thank you. ♥