1.000.000 colours!

Istun just nyt jääkylmässä kämpässä pörrösukat jalassa ja kaulahuivi kaulassa, verensokeri on korkeuksissa ja kittaan Pepsiä. Nyt kun on tunnelma asetettu ja on vuoden pimein päivä, niin tässä viimeiset Projiossa otetut kuvat. Katselkaa ja ihailkaa.

 

i'll take the first step, i hope that it makes sense

'cause it's hard for me to love myself without you here
'cause the days are slow, but the years are fast

i wonder when i'll feel your smile

and she'll be up on the saddle
and she'll be holding him tight

they'll be galloping thunder
under the violet sky

 as they ride white horses

bliss is a cheap emotion, everyone here seems to afford
so i don't know why i'm here without you...

grief is a standing ocean

i never swam unless you did
so i don't know why i'm here without you

 

i miss you

i know that you feel what i feel

maybe all the stars in the night are really dreams

maybe this whole world ain't exactly what it seems

maybe the sky will fall down tomorrow

 

but one thing's for certain, baby

we're running out of time

did you ever wonder how it would feel if you could go higher

'cause it's something they won't find

no matter how they try

 

no matter how they try

Sometimes people are beautiful. Not in looks. Not in what they say. Just in what they are. - Markus Zusah

Kuvat: Laura Baikov

Aika: 19.10.2020

Paikka: Projio, Finlaysonin taidealue

All of the lights.

Kanye Westistä voi nykypäivänä olla montaa mieltä, mutta kyllä se ainakin osas musiikkia tehdä vuosina 2004-2011. Olisinpa älynnyt olla tarkkana vuonna 2006, kun hän oli esiintymässä Pori Jazzeilla ja oli uransa huipulla (siis mun mielestä). Eipä mulla muuta.

Kuvat on otettu Projio -valotapahtumassa Finlaysonin taidealueella.

L I G H T S A B E R S

Se on kuulkaa tämmöselle visionistille (expression courtesy of Taika Waititi) yks valintojen maailma, kun pääsee tämmösen valotaiteen paljouden keskelle. Niin paljon kuvakulmia, niin vähän aikaa.

storytelling paper discs

Ja tässä näette upean, värikkään ja valoisan ilmestyksen sekä tommosen hianon puun. Hän oli myös ihana, kun pyysi mua lähtemään tähän häppeninkiin. Siis Laura, ei toi puu.

elysian

Tää kasvihuone oli ihan mieletön. Tuolla kasvoi oikeita kasviksia ja vihanneksia! Eka oletettiin, ettei ne oo aitoja, mutta ainakin siltä ne tuntui. Tosin kun kosketin raakaa mitälie tomaattia tajusin, että saatoin tartuttaa nyt koronan koko satoon ja se sitten leviää varmaan koko Tampereen kaupunkiin. Sorppa.

#socialmediaslave

Näistä valoista ja asetelmasta tulee mieleen joko avaruusaluksen moottorit tai Minas Morgul Taru Sormusten Herrasta -leffoista.

Energy Flow

Nämä oksat muistuttavat kovasti vanhan omakotitalomme pihalla seissyttä kiinalaista hernepuuta. Koin hetkellisen pienen ikävän pyyhkähdyksen.

H E X A G O N S .

Kyllä voi tekokukatkin toimia kuulkaa tälläisessä näyttelyssä. Näyttää niin makeelta! Tekis mieli tehdä rajuja muutoksia meidän kodin valaistukseen ja sisustukseen ja muuttaa siitä tällainen neonvärivalolandia.

PLANET EARTH.

Tää oli hauska! En nyt jaksa tähän videota upata tästä, mutta tämä projisoiva valoteos Mirror of Life (jos en väärin muista) heijastaa liikettä screenille. Turkoosi olio on Laura ja keltainen on minä. Me joko heilutetaan käsiämme tai näytetään peace-merkkiä.

selcouth

Ruudun henkilö puhui säröisellä, epäinhimisellä äänellä. Hän lausui yksittäisiä sanoja ja ilmaisuja, jotka kaikuivat Finlaysonin sisäpihan aukiolla. Sanat liittyivät yhteiskuntaan ja mihin tulisi kiinnittää huomiota, jotta maailma pelastuisi. Teoksen tarkoitus olikin luoda tulevaisuudennäkymää 100 vuoden päähän ja että millainen maailma ja nimenomaan Suomi on. Sitä sopii itse kunkin miettiä.

Taustalla hehkui kauniina sinisen, pinkin, punaisen ja lilan sävyjä.

kaikki on kaikkia

Kyllästytkö jo näihin kuviin? Jos ei kyllästytä, hyvä. Jos kyllästyttää, deal with it, koska tulossa on vielä ainakin yksi postaus, jossa mm. yllä olevan kaltaisia kuvia. Stay tuned...

GUARDIAN OF THE LIGHTSABERS

Photos of me: Laura S.

Other photos: Ems

The Shire.

In the midst of a path

Patter of gravel beneath

Beautiful sight flatters my eye

The abundance of colours to admire

Reminds me of the comfy Shire

I see leaves of green

I see leaves of yellow

I see dangling leaves of red in the meadow

And ancient and mellow trees

They have seen so many things

An admirative stroll through the park,

the garden, the woods

Smell the outdoors

The pretty flowers

The smell of burning wood soothes

Now don't be hasty

This word is for thee

Let your mind escape from the mundane

Escape the mundane and breathe the air

Feel the wind against your hair

Close your eyes as the sun is beaming

Written by Matias Ekman

Photos by Noora Helminen

Lookbook 2020: Black summer.

Ponygirl Hoop Earrings - La Kiva

Sleek Festive Jacket - Uhana Design

Rose earrings - Siru Collection

All 2nd hand except for shoes and sunglasses.

Black plissé dress - Monki

Tyylini on ollut tänä kesänä yllättävän musta. Tai no, en tiedä onko siinä mitään yllättävää, koska rakastan mustaa, mutta monien mielestä se ei ole kovin kesäinen väri. Mun mielestä kaikkia värejä voi käyttää koska vain. Mun puolesta saat käyttää lämpimän viininpunaista kesällä ja kirkkaankeltaista talvella!

Mun tyyli tänä kesänä on koostunut seuraavista elementeistä: hatusta tai näyttävään hiusdonitsiin sidotusta nutturasta, kokomustasta asusta ja övereistä värikkäistä korviksista. Siru Collectionin ruusut toimii aina ja La Kiva on uusvanha tuttavuus. Olen heidän korviksiaan himoinnut jo jonkin aikaa. Äitini pisti tilaten yllä näkyvät Ponygirl Hoopsit, mutta koska ne olivatkin äidille liian pitkät, hän antoi ne mulle. Ajattelin ensin, että ne eivät ihan kyllä istu omaan värimaailmaani, mutta ne ovatkin aivan vastustamattoman ihanat! Haluaisin pitää noita nyt koko ajan, ja asiaa helpottaa se, että ne ovat yllättävän kevyet! Noissa korviksissa on oranssia ja mulla on ollut joitakin oransseja asusteita ja Nyxin oranssi huulilakka odottamassa käyttöä. Hyvä sattuma siis!

Mä oon tätä nykyä melko fiilispukeutuja. Vaikka olisi kuinka hellepäivä, haluaisin pitää päällä bleiseriä ja farkkuja, mutta koska läkähtyisin, niin pakotan päälleni jonkin mekon. Talvella taas kaikkein mieluiten voisin vetää päälleni ohkoisia kauluspaitoja enkä haluaisi hikoilla neuleissa. Näistä syistä haluaisin, että olisi aina kevät tai syksy.

Hanami.

Tervetuloa pääni monisyvyisiin ulottuvuuksiin. Pidä tiukasti kiinni.

Tiedätkö sen tunteen, kun et halua nähdä ketään vaan haluat olla ihan omissa oloissa, mutta sitten sä näät somesta kavereita yhdessä ja niillä on ollut hauskaa ja on vieläpä ollut niin hieno ilmakin ja sitten kierit kaikissa mahdollisissa huonoissa fiiliksissä ja yksinäisyydentunteissa, kunnes tajuat, että et oikeesti olisi edes jaksanut nähdä ketään?

Koska mä tiedän.

Ovatko sunkin aivot kuin televisio, jossa on monta kanavaa päällä samaan aikaan? Tässä livekuvaa viime sunnuntailta: Hei tässä sulle muistojesi syövereistä ikivanha Tumblr-meemi vuodelta 2013. Hei mitäs jos Emilia hankkisit vihdoin vaikkapa töitä? Ai niin, et sä voi kun olet riskiryhmää, sori kun muistutin. Huomenna kasataan Keijon kanssa vaatekaappi. VIHDOIN. Eihän siihenkään mennyt kuin 3 kuukautta. Vai onko se 2? Ihan sama, hidasta silti. Sulla on Ems muuten myös hiustenpesurytmi ihan pielessä. You’re watching Parks & Rec alone, sweet thang. Se on muuten hyvä sarja ja kaikkien pitäis katsoa sitä (tosin kaikki ei tykkää nopeatempoisuudesta ja kömpelöstä huumorista). April ja Ron on inspiroivia hahmoja, mutta niin on myös Leslie ja Ben. Mites työnhaku— eikun ai niin. Miten mä voin olla samaan aikaan niin chilli ja ihan superstressaantunut? How is that even possible? Heheh suomenkielinen autocorrect korjasi ton ”possulle”. Luin juuri jostain Tumblr-postauksesta ehdotuksen tuhota kaikki kellot ja ylipäätään aika konseptina. Eletään vain auringonvalon ja sisäisten kellojen mukaan. Aivan loistava idea.

Koska minun aivoni ovat.

Oletko kohdannut jotain niin kaunista, niin hienoa, niin mahtavaa, ettet vain saa sanoja ulos suustasi? Niin minullekin kävi kun näin nämä kirsikankukat. Ja niin minulle käy joka kerta, kun katson auringonlaskua, joka on jälleen hieman erilaisella väripaletilla maalattu kuin viime kerralla. Minulle käy näin myös aina, kun kuuntelen ihailemieni artistien musiikkia tai näen lahjakkaiden ystävieni luomaa taidetta.

Ei sanoja, vain syvää kunnioitusta, ihailua ja rakkautta.

Tiedätkö sen tunteen, kun joskus mietit, että miltä sun elämä näyttäisi, jos olisit tehnyt jotain toisin? Sanonut jollekin jotain mitä olisi pitänyt sanoa? Tehnyt jotain mitä olisi pitänyt tehdä? Jättänyt tekemättä jotain mikä olisi pitänyt jättää tekemättä? Mutta samalla tiedät, että jos olisit sanonut, tehnyt tai jättänyt tekemättä, asiat voisivat olla aivan toisin nyt ja sinulta olisi jäänyt kokematta monta hienoa asiaa, hetkeä ja tapahtumaa ja tutustumatta moniin upeisiin ihmisiin?

Koska mä tiedän.

Jos mä olisin 6,5 vuotta sitten päättänyt jättää menemättä sählyhöntsäilyyn raskaan työpäivän jälkeen, olisi minulta mahdollisesti jäänyt kokematta tämä ihana kuvaushetki upean ystävän kanssa, jota en olisi ehkä koskaan tavannut ja olisi jäänyt näkemättä nämä mielettömän kauniit kirsikankukat.

Tietysti olisin voinut tutustua häneen muuta kautta, mutta epäilen sitä vahvasti. Ilman yltiösosiaalista miestäni en olisi ikinä tavannut näin montaa mahtavaa ihmistä, joita elämässäni nyt on.

Ilmeeni kun kuvaaja ottaa jo kuvaa enkä mää ole täysin valmiina.

Kuvat: Noora Helminen (Nikon D3500)

Editointi: minä itte (iPhone 8)