Musical Frissons: A little something something.

Aurinko ei paista ja vettä sataa, taitaa tulla Empulta blogitekstiä. - vanha sanonta.

First things first, HURTS ON TÄNÄ VUONNA PORI JAZZEILLA! ♥ Ainoo vaan, ettei me päästä sinne, koska no money no funny ja me myös lähdetään samana päivänä Ruotsiin sukuloimaan. Mää nyt lohduttaudun sillä ajatuksella, että Hurts tekee saman tempun kuin vuosi sitten, että ensin kesällä keikkailee Ruisrockissa ja syksyllä tulee toistamiseen konsertoimaan. Onneks oon sentään nähnyt ne livenä, muuten tää sattuis vielä enemmän, varsinkin kun oon aina halunnut Pori Jazzeille. (Pitäis muuten pitkästä aikaa taas kuunnella Adamin sulosointuja ja Theon suloääntä...)

Ed Sheeranin I See Fire on aivan liian ihana. Mää en oo vielä nähnyt Hobitti kakkosta, jossa kyseinen biisi esiintyy, mutta haluaisin nähdä nyt kun oon päässyt jyvälle Tolkienin taruista. Eikä tän biisin ihanuus ainakaan auta yhtään. ♥ Bongasin myös eräänä aamuna autoradiota kuunnellessa toisen Sheeranin hieman svengaavamman biisin, Sing, johon tykästyin myös.

Ihanan Graciaksen uusi albumi Elengi julkaistaan perjantaina 30. päivä. Jo sitä oltiin odoteltukin! Levels on kohta jo puhkikulutettu ja harmittelen mielessäni, ettei Let Myself Go ole ko. albumilla kuten ei myöskään High Mountain. High Mountain tosin taisi olla elokuvan Korso soundtrackilla, joten mitä luultavammin sen ei ollut tarkoituskaan olla Elengillä. Oh well, 30. päivää odotellessa!

Let Myself Go aiheuttaa mussa kuitenkin jonkinsortin nostalgisromantillisia fiiliksiä. Kuuntelin sen meinaan ekan kerran lukiossa hypärillä syksyllä 2012. Upataas se tähän alle vielä for old time's sake.

Oonko muuten kertonut, kuinka paljon fanitan Cocoan ja Graciaksen/Noah Kinin yhteistyöllä tehtyjä musavideoita? ♥

Legendaarinen John Legendhan tunnetusti taitaa suloiset ja kauniit biisit ja ihanaakin ihanammat lyriksit. Tää biisi (vaikka onkin kai jollain tasoo hittibiisi) hipoo kyllä jo täydellisyyttä. ♥ Jos olisin ällösiirappinen romantikko, sanoisin, että tää on meiän biisi ja haluan tän ehdottomasti meidän "häävalssiksi", mutta kun en oo, niin en sano.

Mää oon koko tän postauksen raapustamisen ajan kuunnellut Keijon suosituksesta/muistutuksesta bändiä The 1975. Vaikka sen nimi onkin 1975, niin musiikki ei kuitenkaan oo 70-luvulta vaan ihan 2010-luvulta. Chocolate onkin eka biisi, jonka oon heiltä kuullut ja tykkäsin kyllä, mut en näköjään heti niin paljoa, koska unohdin ko. biisin heti. Tänään otin ko. biisin ja koko albumin The 1975 uudelleenkuunteluun ja tykkään tosi paljon! Meneviä soundeja ja svengaavaa menoa, ja mahtuu mukaan myös kaunis balladi.

Siitä lähtien, kun Noah Kinin Now You See julkaistiin, oon kuunnellut sitä varmaan joka ikinen päivä. Luulis, että olisin jo lujaa vauhtia kyllästynyt, mutta eheei sinnepäinkään. Asiaa auttaa myös se, että rakas lillebror Matias osas olla ihana ja sen tuloksena Keijon luota tullessani mun pöydällä odotteli vallan muikee yllätys.

Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin musiikkihan "kuulostaa" vielä paremmalta fyysiseltä levyltä kuunneltaessa. Siksi en todellakaan ehdi vielä pitkään aikaan kyllästyä tähän mahtavuuteen. Arvaatte varmaan jo, että mikä alkaa soida heti, kun lyön sterkkojen nappulat on-asentoon?

Tajusin just, etten oo analysoinut teille yksittäisiä biisejä vaan ylistänyt koko albumia kokonaisuudessaan. Sen verran haluan ainakin sanoa, että aivan kuten 9fngrsissä tässäkin on voimakkaita tunnelatausbiisejä, kuten You Never Asked, jonka oon kyllä puhkikuluttanut, koska sattui olemaan single (hups) ja Dusk, jonka lopun yksinpuhelusta tykkään ihan mielettömästi, samoin "Oh you wait and you'll see that this ain't just make believe". Alusta asti kestosuosikeiksi nousseet My Road ja Calm edustavat levyn riipaisevia pieleenmennyt ihmissuhde-biisejä. Äkänen uhoamisteemalla kulkeva RBLS on aivan mahtava kuin myös kantaaottava Shooting Stars. Menneitä muisteleva itseanalyysi Still Noah palautti mun uskon nykyhiphoppiin biittinsä ja lyriksiensä puolesta.

Parasta koko levyssä on mahtavan äänimaailman lisäksi Noahin varma ja sujuva flow kuin myös se, että Noah ei ole (onneksi) muiden nykyräppäreiden tavoin turvautunut mainoskikkailuun pyytämällä tunnettuja suomalaisia naisartisteja fiittaamaan vaan muutamassa biisissä backing vocalseina toimii Suad Khalifa, jonka kaunis ääni kruunaa mm. My Roadin, Shooting Starsin ja Duskin.

"Even though they said that I was too young to be doing this sh*t, in reality I'm just too young to be this good at doing this sh*t." INDEED.

Yup yuppers, smile all the time.

Heippa. Tulinpa vaan toteamaan teillekin, että NYT ON JO HEINÄKUU. Mihin kesäkuu meni, oikeesti?

Koko kesäkuu meni suurinpiirtein töitä tehdessä, mutta oon mää ehtinyt hauskaakin pitämään ja tekemään kaikkee muuta mieltäylentävää. Oon miitannut ihanien lukiokavereitteni kanssa, ollut tärkeillä koulutuspäivillä, päässyt rauhoittumaan luonnon helmassa ja valjastanut vanhan kunnon Tunturini kesäkäyttöön. Kastoin myös mun talviturkin pitkästä pitkästä aikaa viime keskiviikkona!

Ensi lauantaina on iki-ihanan Graciaksen keikka. Miettikää, just äskenhän mää totesin, että joo terve, tohon keikkaan on viä kuukausi = ikuisuus ja voikökköjenkökkö, mut sehän on ihan kohta! TJ 5 ♥

9. päivä eli ens tiistaina mennään (säiden salliessa) Linnanmäelle parin kivaisan kaverini kanssa. Vaikka mää oonkin varsin kärsimätön, rakastan silti jonkin kivan asian odottamista! Jännitys tiivistyy ja mahanpohjaa kutkuttelee. Me likey this feeling ♥

Samalla myös vähä pelottaa, että jokin menee pahasti pieleen... Let's hope not!

Lauantaina, ku nähtiin vanhojen koulutoveruksien kesken, bongasin Elinan iPadilta mahtavan appin, Megaphoton! Latasin sen heti iskän iPadille ja aloin leikkiä sillä. Vähä tekis mieli lisätä tännekin niitä kuvia joita sillä otin, mutta mää en ehkä ihan viitti... Menis uskottavuus samantien.

No joo heh okei, mikä uskottavuus? Tässä muutama suht järkevä otos!

Silmät on entistä vihreämmät.

My personal favorite.

Anteeksi, jos sait epilepsiakohtauksen.

Näistä väreistä tulee mieleen Captain America - yes, no, maybe?

Mona Emilia tai Emilia Lisa, you name it.

EXTRA: helteisiä kesäfiilinkejä matkalta Teiskoon talviturkin myöhäiskastajaisiin!

Me käytiin tänään ton ylläolevassa kuvassakin creeppailevan jäbän ajokortin 1. anniversaryn johdosta pitkästä aikaa levykaupoilla (ennen Nile Kebab-reissua, of course) ja kyä nyt on hjyvä fiiwis! Tämmösseet levyskäiset tarttu matkaan:

JT ja Hurts on mulle, Rushin 2112:n ostin Matiakselle lahjaksi, kepappien tarjoomisen lisäksi.

Mää myönnän nykyisin oikein mielelläni, että olen ollut erittäin typerä teini silloin joskus, kun en tajunnut, kuinka hyvä sijoitus cd-levyt ovat. Musiikki kuulostaa huomattavasti paremmalta vanhan kunnon stereoista tai autosterkkareista kuunneltuna. Ja kyä kunnon musa kuulostaa I-HA-NAL-TA varsinkin, kun oon taas pitkät päivät joutunut mun aivoja syövyttävän myrkyn, eli YLEX:n "musiikki"tarjonnan, kohteeksi. Nimim. Sini Sabotage saa mun hermot repeemään eikä taida tietää Erin, että sen biisi on ihan sanonkomistä.

I could go on and on, but I'll leave it at that.

2012, it's time to sit back and reminisce. (part 3)

Alkuvuosi 2012 oli melko tavanomainen, mutta kiva, ja kesä sitäkin ihanaisampi, mutta mites on syksyn ja alkutalven laita?

Stressasin ihan kunnolla yo-kirjoituksista.

Oli hauskoja enkun puhekurssin tunteja, ja hauskaa ihan yleensäkin. (Voiko koulussa olla hauskaa?)

Lähdettiin ihan ex tempore kattoon Särkän päättäjäisilotulituksia. Ihailtiin kauniita näkymiä autosta.

Ihastuin vallan VLA Kingsiin (kivasti 5 kk myöhässä), ja kuuntelin sitä valehtelematta joka ikinen aamu sterkoistani. Kirjoitettuani hehkutustekstin albumista kirjauduin myöhemmin unenpöpperössä Facebookkiin, ja sain järkyttävän hepulieuforiaonnellisuusnaurukohtauksen, koska...

Klikkaa kuvaa, niin pääset lukemaan ko. tekstin.

Syksyn YO-kirjoitukset pärähti käyntiin.

Eipä ole tuohon lisättävää. Klikkaa kuvaa ja pääset lukemaan kirjoitusten jälkimainingeista!

Saatiin meiän abivaatteet. Etenkin abipökät ovat olleet kovassa käytössä! Varsinkin nyt, kun oon lauantaista asti ollut kipeenä.

Bongasin hienoja elämänviisauksia.

Kirjoitusten jälkeen koitti ihanasti aika mahtikeikan! SBHH presents: The Megaphone State & Noah Kin LIVE @ YO-talo! Noah Kin oli ihana showmies ja Ekow veti rennon kaverillisella otteella. Väkeä ei ollut yhtä paljoa, ku Graciaksen keikalla, mut ei se menoa haitannut. Thank you & muchas gracias!

Porukat oli viettämässä hääpäivää miniristeilyllä ja ne toi kaikkia ihania herkkuja ja juomia meille tuliaisina.

Naurettiin vatsamme jälleen kerran kipeiksi Sami Hedbergin Tour de Finland-keikalla! Menossa mukana oli Matias ja parhaat tytöt Saara, Suvi & Elina ♥

Konvailin.

Kärsin kaamosmasennuksesta ja halusin vain nukkua. Myöhemmin selvisi, että mua vaivasi myös anemia.

Vierailtiin Matiaksen kanssa Michael Jackson-näyttelyssä.

Ame taiteili mulle elämäni ensimmäiset geelikynnet!

Vietettiin syysloma kolmisteen minä, Matias & Otto-piskirakki kotona ilman porukoita, ja oikein mainiosti pärjättiin!

Sitten, 27.10 klo 22... It's THRILL TIME!

Marraskuu oli oikea rakkauskuukausi:

Oli kivoja päiviä Amen kanssa. ♥

Tsekattiin The Avengers kera perheen, ja RAKASTUIN. Itse leffaan, sen hahmoihin ja eritoten pääpahikseen Lokiin (ja samalla Lokia näyttelevään Tom Hiddlestoniin).

Hullaannuin taas Graciaksen uutuusbiisiin Let Myself Go. Me encanta ♥ Koin pakkoneuroosinomaista halua kuunnella pelkästään ko. biisiä yhä uudelleen ja uudelleen.

Klikkaa kuvaa!

Olin yhä enemmän innoissani tanssimisesta.

Katoin vahingossa Justimuksen ekan jakson ja... "ihastuin" on ehkä väärä sana, mutta tykkäsin kovasti ja nauroin poskilihakset kipeiksi härskin terkkarisedän, ilkeän kassatädin, poikien hauskan murteen ja kermavaahtokohtauksen vuoksi!

Käytiin viimeistä kertaa kattomassa mahtavin näytelmä ikinä, eli Vuonna 85 GTP Remix! Näytelmä päättyi mieluisasti, laulut tempas jälleen kerran mukaansa ja Mauno Peppone oli ihana. ♥

Katsoin pitkästä aikaa Leijonakuninkaan, joka oli itkettävän ihana. Huomasin myös merkittäviä yhtäläisyyksiä Leijonakuninkaan ja Thorin välillä.

Osallistuin supersuosittuun Naked Truth-haasteeseen. Aftermathissa pohdin haasteen vaikutusta muhun ja muihin bloggaajiin ylipäätään.

Opin vihdoin tekemään kollaaseja! Näissä muistelopostauksissa ootte saaneet "taidonnäytteitä" sitten olan takaa!

Me mitään tehty, vaan mässättiin ruokaa ja limpsaa ja lisää ruokaa, ja naurettiin Psychovillelle ja mitä kaikkee.

Ei lisättävää part 35362658.

Lukion VIIMEINEN jakso alkoi.

Kävästiin Helsingissä Studia-messuilla kera koulutovereiden.

Aloitettiin äidin kanssa tajunnanräjäyttävä espanjankielen ja tulisen latinokulttuurin opiskelu Mi Gorda Bella-maratoonin muodossa! Ollaan nyt (3.1.2013) jaksossa 171. Mää sitte rakastan noita venezuelalaisia ja muita latinoja. ♥ Mä sopisin luonteeni ja äänekkyyteni kanssa sinne ku nenä päähän! Espanjan kieli on niin kaunista ja venezuelalaismiehet on melkosia upeuksia kaikki tyynni. Me gusta mucho ♥

Hullaannuin St. John's Dancen albumiin Justus Hecker Wants Us Dead.

Mun upea yo-lakkini saapui nätissä paketissa koululleni! Tuolla se nyt kyhjöttää yksin kaapin hyllyllä muoveissa odottelemassa ensi kesää...

Tein comebackin Sampolan stagelle, kun Hip Hop House järkkäs tuttuun tapaan näyttävän joulunäytöksen sinne. Oli mahtavaa, vaikka tanssin vain yhdessä esityksessä ja ko. performanssi kesti vain 2 minuuttia.

Innostuin street jazzista ja päätin mennä tsekkaamaan ko. lajin tanssituntia heti kevätkauden koittaessa!

Mun anemiani hellitti, kun hemoglobiini nousi 109:stä 133:een. Kyllä, tämä on mainitsemisen arvoinen asia.

Tämän vuoden vika liikkatunti vietettiin Megazonen parissa, ja mä hullaannuin. ♥ Mä oon kova ihastumaan ja hullaantumaan, tiedän.

Vietin huippuhauskaa iltaa kera Pein, Saaran, Tarun, Elinan & Suvin. ♥ Tsekattiin Burlesque (ommeinaa hyvä! silmänruokaa sekä naisille (oi Cam Gigandet ♥) että miehille, väriloistoa, glamourkuteita ja ihania hiuksia & meikkejä ♥) ja tanssittiin Just Dance-pelejä varmaan 3 tuntia putkeen. Hiki virtas ja nauru raikas! Häpee, ettei kuvia ole yhtäkään.

Täytin pyöreitä. Kahdenkympinkriisiä ei oo vielä näkyillyt, ja toivottavasti pysytteleekin poissa...

Vuoden 2012 vikana viikonloppuna otin ja tulin kipeäksi. Ja kipeänä mä oon näitä postauksiakin täällä vääntänyt, joten varokaakin, jos ette lukeneet ja katsoneet kuvia ja kollaaseja antaumuksella!

Hahaa, just kidding, no te preocupe. :D Tähän loppuun vielä pieni spesiaalikollaasi!

My oh my, tää vuosihan oli melkosen loistava! ♥ But still...

Let's make 2013 EVEN better! Are you with me?

2012, it's time to sit back and reminisce. (part 2)

2012 alkuvuosi oli melkoisen tasaista ja... no, tylsää aikaa. Lukuunottamatta mm. Graciaksen mahtavaa keikkaa ja Wanhojen päivää. Tämä postaus kattaa tapahtumat toukokuusta elokuuhun, joka oli huomattavasti jännempää aikaa mm. musiikin suhteen...

Vietin vapun Särkässä hyvässä seurassa. ♥

... ja just kun olin päässyt hehkuttamasta Barsia...

Samana päivänä laadin Globesta hehkutuspostauksen, ja saman päivän aikana itse artisti heitti rispektit sekä tekstistä että mun blogista!

Ja pidin lupaukseni: 'ylihuomenna' eli siis 9.5 kipastiin Matiaksen ja Amen kanssa Levykauppa Äxään ja tehtiin tärkeitä levyostoksia. Sen jälkeen mentiin viettään kivaa herkkuhetkeä Vohvelikahvilaan, ja sit käytiin Amen kanssa vielä vähä vaatteita ja kenkiä kattelemassa. What a wonderful day again. ♥

Kirjoituksiin ilmoittautuminen jotenki konkretisoi asiat, että nyt on oikeesti tosi kyseessä.

... Yup, that's my bro! Onneks mun silloisille lempparifarkuille ei käyny mitään. Ne sit muuten vaan kului puhki myöhemmin.

Viimeinen koe oli historian turha 5-kurssi, josta nappasin sitten ysin. Mitä ihmettä?

Kiitos kerrankin selkeän opetuksen!

Suurin osa blogin toukokuusta meni 30 day song challengen parissa.

Sovitettiin koululla abivaatteita ja pistettiin tilaus menemään.

Innostuin kovasti ilmiöstä nimeltään Random Acts of Kindness.

Loma alkoi ja mun pikkuserkku sekä pari hyvää ystävää valmistuivat lukiosta & amiksesta!

Löysin varteenotettavan yo-juhlamekkoehdokkaan.

Shoppailin ja kävin aika paljon kahviloissa ja Mäkkärissä kera äidin.

Lihoin aika kivasti, thanks to Mickey D's, grilliruoka & saikku.

Trehvasin kavereiden kanssa.

Olin hauskoissa tupareissa.

Olin ihanassa ja voimaa antavassa konventissa.

26. päivä mun blogini täytti VUODEN! Lapsen tai enemmänki vauvankengissä vielä ollaan, mut kuitenkin. Kuvakaappausta klikkaamalla pääset ko. merkintää lueskelemaan.

Kävin kirjastossa pitkästä aikaa lainaamassa cd-levyjä feat. lil bro.

Fanitin Graciaksen Break the Spell-mainosbiisejä.

Ulkona satoi ja kunnolla sitten.

Suurin osa kesäkuusta ei todellakaan ollut kivaa aikaa, mutta koska tässä merkinnässä en muistele huonoja juttuja, niin ei niistä sen enempää.

Paljon puhuttu Hesan reissu with Matias! Saldona 6 loistoalbumia, paaaljon kuvia & läskimpi maha (thanks to Mickey D's, again)!

Kettuunnuin, kun ukkosta ei millään meinannut ilmaantua Tampereen seudulle.

... Ei lisättävää.

Missasin todellisen once in a lifetime-keikan:

Klikkaa kuvaa!

No okei, millä rahoilla mää Joensuuhun olisin lähtenyt? Anyways, ketutti aika rankasti.

Ostin vihdosta viimein oman pilettini Blockfesteille.

Sain inspiraation puhua mielenkiintoisista unista blogissani.

Kirjoitin jonkin aikaa blogitekstejä englanniksi.

Pohdin tulevaisuuttani.

Stressasin ruotsin yo-kirjoituksista ja yritin lukea. Paino sanalla "yritin".

Heinäkuun viimeisen päivän vietin ihanan ratkiriemukkaasti Särkässä parin hyvän ystävän kanssa!

Elokuu starttasi rankalla, mutta kivalla työllä Delfin Basketin kisakaupalla.

Mulle iski ihan ex temporeesti halu alottaa taas tanssiminen. Ja mähän alotin!

Koulu jatkui taas. Olin jossain pahassa tilapäisessä mielenhäiriössä näköjään, koska kattokaa, mitä ihmettä mä oon menny jorisemaan...

Ja se on sitä paitsi 14. vuosi.

Sitten koitti Blockfestien aika! Tähän en tän enempää viitti hehkutella, lukekaa mieluummin koko juttu täältä! Ko. merkinnässä on tarpeeksi asiaa ja kuvia, etten tässä viitti sen enempiä turista.

24. elokuuta oli ilon päivä: Koskarista häädetyn Abu Fuadin entiset työntekijät perustivat uuden kebabmestan, Nile Kebabin, jossa on tarjolla lähes samaa kebaboo kuin mitä AF:ssä! Ainoastaan kastike on eri, koska salainen resepti.

27. elokuuta oli myös suuren ilon päivä: luin FB:stä, että The Megaphone State ja Noah Kin olis tulossa YO-talolle keikalle!

Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: olipas ihana ja rento kevät & kesä! Uimassa en käynyt kertaakaan ja kesäkuun alku oli aika surkea, mutta silti, me gusta. ♥

To be continued...

Let me enjoy the view, I feel like my heart is new.

I'm deeply sorry, but I'm feeling so lazy and dizzy at the moment, so I'm gonna write in my own mother tongue today. / Sori suomalaisille enkkufaneille, mutta nyt teen poikkeuksen ja kirjoitan rakkaalla äidinkielelläni. Olen liian väsynyt ja pyörryksissä kirjoittaakseni englanniksi.

Ensinnäkin ANTEEKSI, olen ollut kamala vätys. Mun on pitänyt julkaista jo ajat sitten lyhyemmänpuoleinen kesämuistelopostaus kuvineen päivineen. Teksti on valmis, mut en oo jaksanut lisätä kuvia vielä.

Varoitan myös etukäteen, että mitä lähempänä mun syksyn yo-kirjoitukset ja muut tärkeät kouluhommat on, sitä vähemmän tänne ilmestyy tekstiä. Ihan hirveetähän tää on, mutta kyllähän ehdin sit kevään kirjoitusten jälkeen kirjotella tänne vaikka millä mitalla! Kattellaan, mitä lähipäivät ja viikot tuo tullessaan.

Toiseksi, kokonaisuudessaan viidennet Blockfestit päättyivät eilen ja nyt, kolmannen kerran totean, että KIITOS BLOCKFEST 2012! Mahtava meininki ja loistavaa musiikkia hienossa seurassa! ♥

Perjantaina hengailin melkolailla pelkästään Matiaksen kanssa ja näin muutamia tuttuja. Lauantaina seuraan lyöttäytyi serkkuni Dinkku Annin, Tanjan ja Jennin kera + näin lisää tuttuja. Porukkaa oli paikalla ihan mielettömästi tänä vuonna, jopa liikaa mun makuun. Viime vuonna Pakkahuoneen edustalle mahtu ehkä neljäsosa tosta määrästä, mitä tänä vuonna oli. Jouduin toteamaan jo perjantaina että en oikein tykkää tästä suunnasta, mihin Blockfest on menossa. Katotaan onko sinne enää menemistä ens vuonna... Täytyy olla erittäin kova artistikattaus, jotta meikätyttö saadaan menemään sinne hullunmyllyyn.

Liiasta väenpaljoudesta huolimatta oli niin ratkiriemukasta! ♥ Oli tosi hyvä idea jakaa keikat kahdelle lavalle. Itseni kohdalla kävi melkoinen säkä, sillä ei tullut mitään mun suosikkiartistien päällekkäisyyksiä. Tykkäilin kovasti myös karkkibussista, jonka edustalta sai slusheja sekä jäätelöautosta (josta en tosin ostanut mitään). Nyt poden keikan/festareiden jälkeistä masennusta ja henkistä krapulaa. Ei siis mitään vakavaa, oon vaan niin kova fanityttö ja koen keikoilla valtavia euforiakohtauksia, niin tän kaiken seurauksena mulle jää ainakin pariksi päiväksi hyvin haikea fiilis. Otsikko kuvaa melko täydellisesti mun oloa noiden kahden päivän ja mun lemppariartistien keikkojen jälkeen.

Mutta nyt, täältä tulee laittoman suuri (+ huonolaatuinen) kuvapläjäys mun ykkössuosikeista, ENJOY! Lisään myös kuvakaappauksina mun FB-päivityksiä ja Soundcloud-uppauksia Blockeilla esitetyistä biiseistä parhaani mukaan.

PERJANTAI 17.8.

Pari kuvaa Green Stagen puitteista:

Tunnelmaa ennen ekaa settiä...

Ja sitte lähti!

LAZEE & REDRAMA @ Green Stage

Green Stagen ensimmäinen keikka oli Lazeen ja Redraman yhteisveto. Ja kuten arvasin, Lazeeta vaivasi ns. ensimmäisen keikan kirous: väkeä ei ollut vielä paljoa paikalla ja tunnelma oli laimea. Vähän käy sääliks ja harmittaa, koska Lazee oli oikeesti tosi hyvä, ja Redrama kans! Flow oli kummallakin hyvin hallussa.

FELIX ZENGER @ Green Stage

+ Ekow, Tommy Lindgren, Tuomo & Antti Hynninen

Iki-ihanan Felixin setti alkoi luonnollisesti tällä:

  Felix Zenger - Won't Say A Thing (Beatbox Intro) by Felix Zenger

Tommyn flow ja Felixin beatboxing oli jotain ihan hullua!

  Felix Zenger - Connect (feat. Bahamadia) by Felix Zenger

  Felix Zenger - Warzone (feat. Tuomo) by Felix Zenger

Mun miesehdokkaathan ne siinä ♥ Eikun...

  Felix Zenger - Clap Trap (feat. P-Love) by Felix Zenger

Ekow oli ihan loistava! Mua meinaan oikeesti jäi hieman harmittamaan ettei The Megaphone Statea oltu lisätty Blockien line-uppiin. Jes, kiitokset kuuluu Felixille!

Yeah, I can't get enough of these guys.

Felixin setti oli kokonaisuudessaan aivan huikea, vierailijoineen päivineen. Tuomon ääni oli hyvin miellyttävää kuunneltavaa ja Hynninen soitti sujuvasti saksofonilla luoden hienoisen jazz-keikkafiiliksen. Felix omaa taidon, jota ihan kuka tahansa ei osaa. Ja se jätkä meni ja veti The Staticin! Mä kuuntelin ko. biisin perjantaiaamuna ennen kouluun lähtöä ja olin varma, et se ei vois vetää sitä livenä. Mut kyllä se näin oli että kyllä! Tommy spittas menemään kaikki verset.

Pistäkääs kuunnellen tästä!

  Felix Zenger - The Static (feat. Father Metro & Kid Koala) by Felix Zenger

Lopuksi yhdessä Tommyn, Ekow'n ja Tuomon kanssa he muokkasivat livenä vanhoja tuttuja hiphop-biisejä uuteen uskoon, mm. Grandmaster Flashin legendaarisen The Messagen, Snoop Doggin Drop It Like It's Hotin ja Commonin The Lightin. Tunnelma oli katossa alusta loppuun asti, ainakin mulla! Thanks guys, you're awesome ♥

ASA @ Green Stage

Asan keikasta näin vain ehkä puolet. En muista enää mitä tätä ennen tapahtui, että näin pääsi käymään, mutta ei se loppujen lopuksi haitannut. Meno oli hyvä ja Asa veti Punaisen Tiilen. Harvoin oon kuullut kenenkään räppärin vetävän livenä "sanomabiisejä", tai siis en ainakaan Blockfesteillä. Monet muut keskittyy hauskanpitoon ja viinan läträämiseen biisejä esittäessään. Ja onhan Punainen Tiili suhteellisen tunnettu biisi Asalta.

Ja tässä väenpaljoutta Ice Cuben keikalta (laatu on kaveri ♥). Kyllä me lähemmäkskin päästiin, mutta tässä kohtaa oltiin lähdössä ja halusin saada kuvan siitä, kuinka paljon väkeä Jääkuutio tonne veti.

Pari hengailukuvatusta vielä iltapäivältä.

Parahin Matias-bro oli kiva ja osti The Megaphone Staten VLA Kingsin! Eikä maksanu ku 12 egee. Vielä ku olis päässyt yhteiskuvaan ko. albumin artistin kanssa nii avot, nimim. Ekow meni meiän ohi 3 KERTAA, joista 2 ekalla jäädyin ja jänistin, ja kolmannella olin vessassa käymässä ja bro sattu näkeen sen... Eipä ketuta ei!

Mun parhaat menopopot. ♥

Otin kuvia myös Ruger Hauerin jäbistä, mut olin venyttänyt zoomit äärimmilleen ollessani liian kaukana stagesta, joten laatu on aika hirveä jopa tänne. Mä en muutenkaan tänä vuonna keskittynyt niin paljoa kuvien ottamiseen vaan itse musan kuuntelemiseen ja fiilistelemiseen. On tullut huomattua tässä vuosien aikana, kuinka yllättävän paljon mun keskittymistä kuvaamiseen tuhlaantuu.

Kaiken kaikkiaan, perjantai sujui hieman erilaisissa merkeissä kuin viime vuonna runsaan ihmispaljouden ja kaiken muun härpäkkeen vuoksi. Mulla jäi myös korvatulpat kotiin, joten  yöllä mun korvasuhina ja tinnitus oli... no, korviahuumaava. Mun olo oli tosi epämääräinen kun pääsin kotiin, aina hämmennyksestä väsymykseen ja harmituksesta euforiaan. Vallitseva olotila oli tietysti väsymys, joten ei auttanut muu kuin mennä unten maille lataamaan akkuja seuraavaa vallan mahtavaa päivää varten...


LAUANTAI 18.8.

Tavoitteita tälle päivälle:
- päästä ETURIVIIN Graciaksen & Noah Kinin keikan ajaksi
- saada yhteiskuva edes jommankumman kanssa ja ehkä vaihtaa pari sanaa
- päästä eturiviin Supreme Teamin setin ajaksi, koska... eiku hei enpäs kerro vielä! ;)
- päästä melkein eturiviin Talib Kwelin keikan aikana
- syödä makkaraperunoita perjantaisen kanawokin sijaan (joka oli aika ei-hyvää ja mautonta)

Onnistuinko tavoitteissani? Ja miksi ihmeessä mun piti päästä kattomaan Supreme Teamia eturiviin? Sen näette pian.

RAAPPANA @ Green Stage

Matiaksen ilme kertoo kaiken. Me ei kumpikaan oikein perusteta Raappanan tyylistä. It's a lil bit too reggaeish for me.

CHEBALEBA @ Kultabassokerho Stage

En ollut ennen Chebaleban keikkaa kuullut yhtäkään niiden biisiä. Meininki oli jees, ei siinä, mut en loppupeleissä innostunut niin paljoa, että aikoisin niiden biisejä kuunnella. Sori jätkät.

SUPREME TEAM @ KBK Stage

Nii. Noin yleisesti Kalle Kinoksen ja SP:n biisit ja tyyli ei oo mun juttu, mutta eräs pikkulintu lauleli, että lavalla näkyisi tuttuja taustatanssahtelemassa...

Is it Beyonce? Is it Nicki Minaj? No, it's my cousin DIDI! ♥

Like a boss! Go Dinke!

Tähän väliin nopea maininta: söin kuin söinkin makkaraperunat ja ne oli makoisia. Olen vakaasti sitä mieltä, että harva pystyy pilaamaan makkaraperunoita, joten se toimii mainiosti festariruokana.

Mitäs seuraavaks? Vähän tunnelmia ennen Graden ja Noah Kinin keikkaa...

Dinkku ja Jenni ennen keikan alkua ♥ + joku random dude, joka halus välttämättä kuvaan mukaan. :D Repeilen tolle tilanteelle vieläkin.

(Tarkkanäköisimmät huomasivat jo tässä vaiheessa, että WE MADE IT TO THE FRONT ROW!)

Matias oli jopa näin pirtsakkana!

... Lol.

JA SITTE RÄJÄHTI!

GRACIAS & NOAH KIN @ KBK Stage
(Näitä kuvia on sitten niin pirusti.)

Salute, salute! Keikka lähti käyntiin Drivella.

"Saanko esitellä itseni? Mä olen siis... Mannerheim."

  My Name Is Noah Kin (Intro) by Noah Kin

  Gracias x JTT - 40K Volts feat. Eboi by GRCS

  Gracias x JTT - Bars by GRCS

  the:passion by Noah Kin

  Underground by Noah Kin

  Gracias x JTT - Night Shift by GRCS

Graciaksella on viime aikoina ollut paha tapa jättää mut aina ihan sanattomaksi. Poikien setti oli mieletöntä tykitystä alusta loppuun ja oli ihailtavaa, kuinka hyvin koko yleisö oli mukana. THANKS GUYS! ♥ You made my weekend, no, my whole month!

Ja kyllä, edellisen mahtikeikan nuorempi sankari ehti nopeeseen yhteiskuvaan! Hieno jätkä, ei voi muuta sanoo!


RÄHINÄ LIVE @ Green Stage

Jep. Tämä oli ainoa kuva koko show'sta, joka ei ollut järkyttävää pikselimössöä. Tän lähemmäs ei päästy, koska väkeä oli ku pipaa. Hyvä ku tunnistan Elastisen, Hoon ja Uniikin tuolta.

Ja totta puhuen koko Rähinä show ei jaksanut kiinnostaa enää tänä vuonna, koska tiesin, että meno ja biisit ovat samoja vuodesta toiseen. Koko show on viimesen 3 vuotta mennyt samalla kaavalla: ensin esiintyy Puhuva Kone Elastisen kera ja ne vetää Koneen kaikki hittibiisit. Sitten lavalle tupsahtaa Timo Pieni Huijaus ja sehän veti "yllätyksellisesti" Pleiboin, Tee Mitä Pitää ja mitä kaikkee. Sitte Brädi ja "KATO MUN KÄTEE HOMEBOY EI SIT SAA POISKAA ENÄÄ!" ja "Tänään on se päivä KU MÄ TARJOOOON". Uniikki, MG ja kyllä, vetivät Kotkan ja paidan pois. No jippii ja naisilla hyvä mieli. Sitten tuli Fintelligens, Mikä Boogie, Ei Tekosyitä ja Hoida Homma. Lopuksi koko Rähinän kööri lavalla, osa porukasta melko luultavasti kännissä ja biisilista sen mukainen: Kaikki Tai Ei Mitään, Fisuu, Mogausmehuu & Pojat On Poikii. 

Kyllä, olen katkera. Mut mä en voi tajuta, aikuiset ihmiset sentään kyseessä. Sori nyt vaan, mut tätä mieltä mä oon.

Huikamalajaanteeks, tää on nyt aivan törkeän pitkä, tulee varmaan ennätys kohta... Alan itekin väsyä ja teksti on sen mukaista. MUT YKS VIELÄ!

TALIB KWELI @ Green Stage

Note to self: älä ota tai pyydä ketään toista ottamaan itestäs kuvaa yli 7 tunnin festaroinnin jälkeen. Se ei oo kivan näköstä.

Mutta kuvan pointtina (?) on sanoa, että päästiin MELKEIN eturiviin! Eli sain kaikki vaatimattomat tavoitteeni täytettyä!

"C'mon son, I'm on one!" Ko. kertsinpätkä soi edelleen päässä...

Talibin keikka oli erittäin kova, meno ei niinkään. Menolla tarkoitan tällä kertaa yleisöä. Porukka kaikkos mystisesti jonnekin heti ennalta-arvattavan Rähinä Liven jälkeen. Mä en tätä huomannut, mutta velipoika pisti merkille. Vähän käy sääliks, mutta toivottavasti ei jäänyt hiphopin legendalle pahaa makua suuhun.

No mutta hei, tässä oli tämänvuotinen Blockfest-kooste. Mä lupaan, etten enää innostu tällä tavoin ja läväytä näin järkyttävän pitkä(veteist)ä postausta. Pahoittelen tuhannennen kerran vielä kuvien laatua, kamerani on surkee blaablaablaa. Katotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan vai tuoko ollenkaan...

SUURENSUURET JA KAUNIINKAUNIIT KIITOKSET FESTARIJÄRJESTÄJILLE, HIENOLLE SEURALLE (bro, Didi, Anni, Tanja & Jenni) SEKÄ KAIKILLE LOISTOARTISTEILLE! ♥