Leave it all like we need to fall over deeper thoughts.

Olipa kerran vapaapäivä.

Kun kello näyttää ennen nukkumaanmenoa näin...

... niin aamulla noustessa kello näyttää tältä. Kello on muuten mun tekemä (v. 2004-05 6 lk), mut se ei enää toimi (iskä pässinpää tiputti sen korkeasta vitriinikaapista! mur), joten lavastin noi kellonajat tohon. Am I weird or weird?

Q&A a day-journal esitti mulle kysymyksen, johon olisin voinut vastata mihin aikaan päivästä tahansa. Vastasin vuorokaudenvaihteessa America's Got Talent. Se on ihan paras! Nick Cannon on huippujuontaja ja Howie Mandel huipumpituomari! Ai ettääää ~♥

Harkitsin psykan lukemista. Lukeminen jäi harkinnan tasolle. Oikeesti, miks mä vaan en saa alotettua sitä?

Reenikassi odotti lähtöä taas yksiin mahtireeneihin! Mä en muista millon mä olisi viimeks lähtenyt reeneihin ihan joka viikko aina yhtä fiiliksissä. Mutta. Tunnin alettua mieliala laski suorastaan rytinällä: oikee ope oli kipeänä, ja meillä oli sijainen. Eikä me ees reenattu meiän upeeta omaa sarjaa. We were so bummed. 

Mut sellane!

Tänään mulla päättyi koko lukioaikani viimenen koeviikko. Tajusin sen vasta, kun läksin koulun pihasta. On tääki, koko vuosi on täynnä viimeisiä asioita ja päättymisiä. Jäljelle jää vain töihin hakemiset ja mahdolliset työhaastattelut, pelkkä ajatuskin pelottaa... MÄ EN TYKKÄÄ.

Tai no se talouskoulu on sitte syksyllä, mutta sekin ehtii päättyä tän vuoden puolella.

Voin kertoo, että en oo ikinä tehnyt yhtä kauheeta enkun koetta ku jonka tänään tein. Yep, can you believe it?! Minä, joka rakastan englantia. Siis hyihyi, liian pitkä luetun ymmärtäminen, jonka tekemiseen meni yli puoli tuntia, ja karseita monivalintoja jajaja HYI. Luetunymmärtämisen kohdalla olin varma, että kuolema korjaa, kun pitäisi vielä kirjoitelmakin väsätä. MUTTA ONNEKSI ope oli ihanan armollinen ja oli valinnut kirjoitelmaehdotuskokoelmaan aiheen, josta voi kirjottaa, kun haluaa mennä siitä mistä aita on matalin. Ja mähän menin, hutasin tekstin yhdessä hujauksessa.

Mutta mutta. Voin kertoo senkin, että aika salettiin hyppää pupu pöksyyn ja tulee koeviikkoja ikävä, kun astelen Vaparin isoon saliin. MIHIN MÄ OIKEEN OON RYHTYNY?

Onneks viikonlopusta tulee ihana. Konvailua, ihania ihmisiä ympärillä, lämpöä. There's nothing but love and peace in the air. Jos pystyisin hetkeksi rauhoittumaan ja pistämään yo-koeressailut mielestäni, niin olisin onnellinen.

PS. TJ 30. Oh you know what it is!

PPS. HUOM! "I am..."-info-osiota on muokkailtu ja muuteltu erittäin rankalla otteella. Mä kyllästyin totaalisesti siihen 100 asiaa minusta-häröilyyn, kun tuntui, että annan itsestäni ihan typerän kuvan sekä liikaa tietoa. Taidan mä edelleenkin kertoa tuossa uudessa liikaa tietoa itestäni, mutta menköön. Olkaapa hyvät! Ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa! ♥

The years go by swiftly and soon childhood ends.

Voi haikeus ja sen kaikki johdannaiset.

Istun taas täällä meiän lukion ATK-luokassa kirjottelemassa, mitäs muutakaan. Ei tässä muuten mitään, mutta tää on vihonviimeinen normaali oppitunti koko lukioaikani historiassa. On se melkosta. Koeviikko alkais virallisesti huomisesta, mut mulla vasta keskiviikkona (oi huomenna saan nukkua ~♥) ja loppuu mun osalta jo torstaina. Sit jäädään odotteleen äikän tekstitaitoa kauhulla...

Pitäskö mun vihdoin ottaa ne psykan kirjat esille? Esseitäki olis edelleen rästissä... Hups.

Penkkareita mä ootan päivä päivältä enemmän. Asu on aika hyvällä mallilla, jotain pikkujuttuja puuttuu vielä. My costume will be JUST GORGEOUS.

Vaikka just sanoin, että on haikeeta, kun normaaleja oppitunteja ei enää tän jälkeen ole, niin toisaalta ei kyllä tuu ikävä. Ainakaan iha heti. Onneks kotona odottaa äidin tekemä maailman paras täytekakku, pari suolasta piirakkaa ja mun tekemät kaurakeksit, sekä ihanat ihmiset äidin järkkäämien laukkukutsujen merkeissä.

Pitäkää tekin kiva maanantai! ♥ Ja edelleen, hurjasti tsemppiä kaikille abeille yo-kokeiden ja siihen valmistautumisen kanssa! It's gonna be painfully tough, but it's totally worth it.

PS. Tää on mahottoman ihana biisi (mikä Jacksonin biisi ei olis?), ja toimi inspiraationa otsikolle:

There's sides of me that you never bothered finding.

Näin vuoden 2013 kunniaksi olen tiedostanut erään asian itsestäni: olen niin kaavoihini kangistunut ja jänishousupelkuri kuin kukaan voi olla. Sellanen mä olen ollut kyllä aina, mut vasta nyt olen tajunnut sen kunnolla ja vieläpä ihan pikkuasioiden kautta.

Muistan, kun olin teini ja kaverit höpötteli, että olis tosi jees lähtee spontaanisti interrailille yläasteen jälkeen/äkkilähdöllä Teneriffalle/Poriin Yyteriin makoileen ja harrastaan nonstop-kokovartalokäristystä (viimeksi mainittua on tullu harrastettua, mutta ei koskaan spontaanilla lähdöllä vaan suunnitellusti porukoiden kanssa). Kuinka hauskaa olis alottaa uus eksoottinen harrastus, uudistaa vaatekaapin sisältö KOKONAAN tyylivaihdoksen muodossa (tätä kukaan ei sanonut ääneen, mutta tätä tapahtui USEIN, mm. hopparista punkkariksi ja emosta jokski ihme goottilolitaksi), mennä toiselle puolelle Suomee festareille, kun se ja se hyvä artisti olis siä keikalla, ja muuttaa Ranskaan vuodeksi.

Kun mä kuuntelin täntapasia keskusteluja, olin aivan kauhuissani. Olin toki innoissani kaverin puolesta, mutta kun aloin miettiä omalle kohdalle. Mä en silloin enkä nytkään pystyis moiseen. Tarvis rahaa, tarvis kauheesti suunnittelua, hankkia tietoa ym. jne. etc. riippuen, mistä kullonkin oli kyse.

Oikeasti mä kadehdin sellasia ihmisiä, ja turhauduin, kun yritin kehittää itsessäni spontaanisuutta siinä onnistumatta. 20 vuotta on mennyt, ja mä edelleen pohdiskelen, mietin tarkkaan ennen päätöstä, epäröin, punnitsen vaihtoehtoja, venkslaan edestakasin "juupas, eipäs, eiku joo, eiku EI". Ja 9 kertaa 10:stä päädyn päätökseen "ei". "Kyl tää on iha hyvä näin, emmää ny". Mä ylianalysoin kyllästymiseen asti (mä en kyllästy, mutta muut), ajattelen liikaa enkä osaa päästää irti. Mä en uskalla tarttua hyviin tilaisuuksiin, koska mä pelkään.

Tähän mennessä spontaanisinta, mitä oon hetken mielijohteesta tehnyt, on... no niin. Ei sellasta taida olla, tai ainakaan en nyt ihan heti keksi.

Tässä muutama esimerkki, joiden kautta tajusin olevani kalkkis ja pelkuri:

Kun olin vielä syvällä teini-iän kourissa, olin valtavan genrerajoittunut. Kuuntelin etenkin siinä ysi- ja kymppiluokan paikkeilla pelkästään hiphoppia, eikä muita genrejä ja artisteja yksinkertaisesti ollut. Itse asiassa mä en kuunnellut muita kuin tiettyjä jenkkiräppäreitä, suomalaiset kun olivat mun mielestä "huonoja". Syvällä alitajunnassani pidin oikeasti esim. Metallican Nothing Else Mattersista ja Enter Sandmanista, mutta mun ahdasmielinen hiphop-maailmani ei sitä sallinut ihmisten ilmoille paljastaa. Vasta lukiossa mä avauduin vihdoin sieltä mun pikkuruisesta genrerajoitteisesta maailmasta ja Guitar Hero-pelin myötä ihastuin Metallicaan. Siitä se ajatus sitte lähti... Ja samoin kävi suomihiphopin kanssa! Ihan kaikkiruokainen mä en kyllä vielä ole, mut joku päivä vielä... Ehkä.

Mä käytin 5 vuotta samaa puhelinta ja välttelin älypuhelimia viimeseen asti. Mä en kyllä tiedä, oliko tässä kyse siitä, että KAIKILLA on älypuhelin vai niiden kalliista hinnasta vai siitä, etten mä ikinä oppisi käyttämään moisia. Mitä luultavammin kyse oli kaikista noista syistä.

Mä en muutenkaan mielelläni hanki uusia laitteita ja vekottimia, koska tekniset laitteet ei oikein tykkää musta, nimim. LG:n ja Creativen soitin sekä iPod tuotti mulle suuria raivokohtauksia vammailuillansa (iPod kaikista eniten, LG ja Creative oppi tavoille aika nopeesti), kuin myös mun nykyinen puhelin.

Ostan tätä nykyä lähes kaikki vaatteeni Seppälästä, enkä mielelläni mene muihin liikkeisiin asioimaan.

Tuplajuustoateria on mun vakkariateria silloin kun asioin Mäkkärissä. Mä en muista, milloin mä olisin viimeksi ostanut jonkun muun aterian. Ja nimenomaan Mäkkäristä mä hampparini aina ostan.

Nile Kebab on vakkarikebabmesta ja muita ei yksinkertaisesti ole.

Mulla on ollut sama hiuslookki viimesen 3 vuotta, kohta 4. Väriä en aio vaalentaa (vaikka muut niin haluaisi), enkä kasvattaa ottista pois ENKÄ VARSINKAAN aio lyhentää. Ainoa muutos, jonka voisin tehdä, on värjätä lettini oikeasti mustalla värillä enkä tällä mustalta näyttävällä tummanruskealla.

Paitsi ai että, tällänen tukka olis aika herkullinen. Joku päivä vielä...

Kotipizzasta tilaan aina Special Operan.

Mä en käytä vaaleita värejä juuri missään. Ainoa, mikä mussa saa olla vaaleaa, on iho.

Mä myös ahdistun ja saatan jopa hermostua, jos joku yrittää ehdottaa hiusteni vaalennusta tai muuta merkittävää muutosta mun ulkoasuun, ulkonäköön, vaatetyyliin tms. EN TYKKÄÄ, hyi hyi hyi.

Ja pakkohan se on myöntää: myös mun violettifetissini sopis tosi hyvin tähän, etten halua ja etten muka osaa vaihtaa mieltymyksiäni. Kyllähän mun vaatekaapista löytyy vaikka mitä muita värejä, mutta violetti on se, jonka huomaan ensimmäisenä kaupan vaaterekissä. Ja niin se on ollut kohta 4 vuotta.

Kai tää johtuu siitä, että mä en uskalla kokeilla uutta, oli sitten kyse pizzatäytteistä, kampauksesta tai jostain paljon isommasta asiasta mitä tässä ei mainittu, koska mä pelkään, että joudun pettymään. Maksan pahasta mausta enkä saa tukkaani takaisin. Jos vaihtaisin hiusväriä hetken mielijohteesta tummasta yhtään vaaleampaan, se merkitsee vaalennusta = muutenkin hauras tukkakuontaloni menee entistä huonompaan kuntoon. Ja mä muutenkin tykkään tummista hiuksista itelläni! Vaalentaminen veisi ison osan musta pois.

Musalaitteiden ja muiden kans mä vaan oon TODELLA kärsimätön, koska haluan oppia kaiken nythetipaikalla enkä opetella pikkuhiljaa. Vaatekauppa-asiassa taas on kyse lähinnä siitä, ettei noista muista kaupoista kuitenkaan löydy mitään kivaa ikinä. Pysyttelen siis mieluummin tuttujen ja turvallisten asioiden parissa kuin kokeilen jotain uutta.

Matkustelemaan mä lähtisin vaikka heti, jos vain olisi tarpeeksi rahaa ja aikaa. Viime kesänä uskalsin haaveilla, että poistuisin Suomesta pariksi viikoksi heti kun kirjoitukset loppuisi, ihan vaikka jollain äkkilähdöllä johonkin Euroopan maahan näin aluksi. Se jää nähtäväksi... Meinaan mulle ominainen jänishousuus (:D) iskee yllättäen sillon, ku pitäs toteuttaakin joku yhtään korkealentoisempi haave. Ja mun kalkkiksen mittapuulla jo se, että olin edes hetken aikaa vakavissani sen lähtemisen kanssa, on TODELLA PALJON.

Mä oon tottunut pettymään, enkä mä siitä kauaks aikaa jaksa lamaantua, mutta haluan mieluummin ehkäistä mahdollisen pettymyksen kuin ottaa riskin. Isot, mutta hyvät muutokset otan tietysti ilolla ja innolla vastaan, mutta oon aina vähäsen varpaillani. Oon tottunut siihen, että jos asiat menee putkeen liian kauan, niin jossain kohtaa se raja tulee vastaan.

Mä kyllä unelmoin paljon, niin realisti mä en sentään ole! Todisteena tästä ovat mun Pinterestin boardit ja WeHeartItin setit. Mä näen tapahtumarikkaita unia, ja kehittelen päässäni skenaarioita, joita ei ikinä tule tapahtumaan. Unelmoin paratiisisaaresta, kauniista mutta pienistä häistä läheisten kesken, sekä kahvittelusta Lontoossa erään nimeltämainitsemattoman Tom Hiddlestonin kanssa...

Tästä tekstistä tuli taas liian pitkä, mutta mä tein tän puoliksi itseäni varten. Mun blogi on auttanut mua tutustumaan bloggauksen ja muiden bloggaajien lisäksi minuun itseeni pikkusen paremmin, ja tää teksti oli lähes puhtaasti sitä tarkoitusta varten! Ja mähän en pakota ketään näitä turhia elämänpituisia läpätyksiä lukemaan. ;)

Jotta tästä ei tulisi kovin negatiivista postausta, muistin just yhden spontaanin teon, ja aika ison sellaisen: päätös jatkaa tanssiharrastusta! Ajatus tuli ihan puskista enkä sitten epäröinyt hetkeäkään, varsinkaan kun kannustusta tuli joka puolelta ja tanssia harrastava kaverini Pei oli heti messissä. Rahatilannekaan ei ollut esteenä, ja niin mä riensin intoo täynnä street dance-tunnille! ENKÄ KADU.

(Pics from Pinterest & WeHeartIt.. Click the photo to find out the original URL.)

Sano "hyrr", jos sul on kylmä.

-16 c pakkasta. Kirjoitin tuon otsikon tekstiini viime yönä tietämättä, että aamulla todellakin olisi kylmä.

"Now playing: The Megaphone State - Swings", sanoo mun puhelin. Kuuntelen saman biisin 3 kertaa putkeen. Ihan harmittaa, että biisi kestää vain vajaa 2 minuuttia. Mielelläni kuuntelisin biittiä ja Ekow'n räppäystä pidempään. Karkkia mun korville ♥

TTL & ATK-tunti in the place to be. Jouduin tekemään saman mantran, niin kuin aina kasin aamuina: hoin itelleni, että voin sit nukkua päikkärit kunhan pääsen kotio, ja sen voimalla riuhtasin itteni ylös sängystä. Mä oon pöytiäkaatavan väsynyt, mutta tajusin tässä, kuinka mulle tulee ikävä tätä paikkaa. Seriously.

Normaaleja koulupäiviä on jäljellä vain tää ja maanantai. Torstaina mennään tutustumaan TTY:lle (juu kyllä, luit aivan oikein), perjantaina on äikän tekstitaidon preli (kääks) ja ens viikolla vihonviimeinen koeviikko. Sitten yo-kirjoitukset starttaa äikän tekstitaidolla, penkkarit on siitä viikon päästä ja sitte odotellaan esseekirjotuksia lukemalla niihin niin maan perusteellisesti. MÄ EN SIIS MALTA ODOTTAAAA eiku?

Koko lukioaika on ollut melkolailla parasta aikaa mun elämässä. Oon oppinut uutta, kerrannut vanhaa, ja löytänyt uusia mielenkiinnonkohteita. Oon sekä menestynyt että feilannut pahasti. Mä oon tutustunut moneen ihanaan ihmiseen täällä enkä haluaisi menettää yhteyttä kehenkään heistä. Niin on meinaan käynyt mulle AINA: ala-aste, yläaste, kymppiluokka ja amis. I won't let that happen now!

Anyways, lakkiaispäivästä tulee haikea.

Pinterest = SIMPLY THE BEST.

Suoristin tukkani tänään. En ollut tehnyt niin hetkeen, ja tajusin, kuinka kovasti mää tykkään nykyään mun kiharapilvitukasta. What's happening to me?!

Jos mä ikinä edes HARKITSEN tukkani blondaamista, se on sitte heti nokka kohti mielisairaalaa! Kova isku päähän auttaa kans.

Mun puoliläpällä heitetty idea otettiin abirekkajulisteeseen! Siitä tulee UPEE meiän koulun kuvistaitureiden käsissä, ai että! Ja sen enempää mä en kerrokaan.

Pakollinen TJ-laskenta Adam Tenstan keikkaan: 38 päivää. Noo se menee äkkiä!

Voi, tän kuvan ottamisesta on jo 2½ vuotta. Ja juu, mun tukka kyllä OLI hyvin, kun tultiin mestoille, mut tohon maailmanaikaan Blockit pidettiin sisällä Pakkahuoneella = tunnelma oli tiivis, erittäin kuuma ja tukala (mutta sitäkin aidompi, toisin ku nykyään). Kuvassa näkyvän herran takia tuli riehuttua normaalia enemmän, ja tässä tulos.

I was going to write this text in English just because I REALLY WANT TO PRACTICE. English matriculation examination's written part is in less than 2 months and listening comprehension is in 3 WEEKS. Subtitles: off.

Riemukkaita keskiviikon jatkoja murut ♥

The light from the window cuts through the air.

Tää viikko on ollut taas kerran tosi väsynyt, mutta onneks mä tuppaan ilostumaan pienistä asioista ja niitä kuulkaa riitti. Mun pää on ollut räjähtämäisillään halusta kertoa tästä kaikesta TEILLE, mutku koulu ja väsymys tmv. turha on vienyt mun kallista bloggausaikaa. Nyt korjataan asia kertalaakista! (lue: tästä tulee sitten pitkä stoori.)

Äitikulta mainitsi tiistaina sillai kivasti ohimennen tämmösen "pikkujutun":

Siis oikeesti, ADAM TENSTA ♥ Tätähän mä oon oottanu about viimesen 3 vuotta! OOHH YEEEAH! Siä nähään.

Tiistaina oli tokat street jazz-reenit, ja oli kyä parasta! Note to self: reenaa tästä lähin vain street jazzia äläkä mitään muuta. Vähän harmittaa, etten kokeillut sitä aiemmin, mutta on turha jossitella. Se oli sillon ja nyt on nyt.

Penkkariteema saatiin vihdoinkin päätettyä viikonmittaisen rankan vääntämisen ja dramaattisen taistelun jälkeen. Teema on tosi hauska, ja mä päätin liian pitkän vatvomisen jälkeen, että mitä mää esittäisin. Abishowsta tulee mahtava, mun asusta tulee mahtava, koko päivästä tulee mahtava! Or at least I hope so. Palataan asiaan taas helmikuussa...

Vaikka mää odotan ihan innolla penkkareita ja on tosi haikeeta, kun vietän viimeisiä oppitunteja koulun penkillä parhaiden koulutovereiden kanssa, niin itse opiskelu on mulle tällä hetkellä melkosen raskasta pakkopullaa. Motivaatio on edelleen hukassa, tuskastun tunneilla vilkuillen 5 minuutin välein sekä omaa että luokan kelloa, ja suunnittelen Justimus-tyylistä pakomatkaa tunnilta. Jos ja kun selviydyn koululle kasiksi, niin loppupäivä kuluu syvällä horroksessa. Aiemmin illalla meinasin nukahtaa muutaman kerran kesken lauseen (iskä toi pyynnöstä Maxipepsiä niin heräsin taas tähän maailmaan). Kirjotukset on kovaa vauhtia lähestymässä, eikä psykan kirjoja oo vielä avattu muuten kun kertauskurssin esseidenteon merkeissä. Ei muuta ku että hianolta kuulostaa, Hermanni!

Oikein mieltä ylentävä motivaattoritsemppikuva. Eihän tossa oo ku 18 kirjaa, ei o paha. No okei, enhän mä aio lukea noista, kun noi 6 psykan kirjaa (+ muistiinpanot) ja enkun sanastoa ja kielioppia (ainakin epäsuora kerronta ja prepositiot (lähinnä in, on & at:n käyttö) on mun ikuiset heikot kohdat!), mut silti.

Alright, back to more positive things. Mä tilasin vuoden alussa CDONista (& Sufyn blogista bongatun!) Question & Answer a day - Five year journalin. Ihastuin sen ideaan, ja nyt kun se vihdoin löysi tiensä meiän kotiovelle ja mun hyppysiini, myös sen ulkonäköön! Kullatut reunat, vintage-tyyliset kannet, kauniit fontit. Ja ennen kaikkea, se on täynnä mielenkiintoisia ja laidasta laitaan vaihtelevia kysymyksiä. 

365 questions. 5 years. 1825 answers.

Mä luulin tota journalia PALJON suuremmaksi kuin mitä se on. Ehkä se on hyväkin, voin helposti kuljettaa tota messissä, jos meen pidemmäks aikaa reissun päälle.

Tän journalin pointti on siis se, että jokaiselle vuoden päivälle on yksi kysymys ja vastailet niihin vuoden mittaan (tai et vastaa, täähän on sun oma päiväkirja!), ja kun pääset vuoden loppuun, aloitat alusta. Vuosien vieriessä näet vastaustesi, ja samalla itsesi, kehittymisen ja muuttumisen. Simple as that. 5 vuotta on pitkä aika, ja se tästä tekeeki kiehtovan!

Sain kirjottaa kynä huurussa 17 väliinjäänyttä päivää. Eihän mun olis mikään pakko ollu alottaa alusta, mut mä en tykkää alottaa tämmösiä kesken kaiken. Selvitin tammikuun alkupuolen kyssärit melko helposti, joten sain vastattua niihin jo etukäteen.

Jos kaipaat erilaisempaa päiväkirjaa, kannattaa ehottomasti hankkia tämä! Suosittelen!

I guess all I'm trying to say is: hurjasti tsemppiä kaikille, jotka tappelevat yo-kirjoituksiin lukemisen parissa! Pyrkikää pitämään mielenne virkeänä, liikkumaan edes hiukan ja muistamaan, että ei ole pahaksi lähteä hetkiseksi kirjojen ääreltä ihmisten ilmoille. Neljän seinän sisälle linnoittautuminen ei tee kenellekään hyvää edes opiskelumielessä. Täältä tulee semmoset vertaistukirutistukset että poksahtaa! ♥

PS. Mut voi löytää nykypäivänä myös Pinterestistä! Siellä missä on ihania kuvia, siellä on myös Emppu. (Tää sääntö ei koske kyllä mun blogia, mut mun blogi onkin poikkeus. :D)

To me this is so much more than an art.

Mä oon pitänyt tätä postausta luonnoksena liian pitkään ja sain ny vihdoin tarpeekseni. Emmää tätä julkaisemattomaksikaan voi jättää!

9fngrs on kokonaan Noah Kinin itse tuottama. Uskon, ettei prosessi ollut varmastikaan helppo, sämpleistä kun ei ollut tietoakaan eikä fiittaajia ollut nimeksikään. Mutta ainakin jos multa kysytään, niin todella hienoa ja tyylikästä työtä on kaveri tehnyt. Rakastan jokaisen biisin tarinaa ja melodiaa. Ihan oikeesti ihan jokaisen. The Megaphone Staten VLA Kingsin tavoin tykkään kuunnella 9fngrs:ä aamuisin, mutta mieluummin matkalla kouluun. Päivä lähtee hienosti käyntiin ja biisit jää sopivasti soimaan päähän helpottaen uneliaita oppitunteja. 

Rumban arvostelun mukaan the:passion on "normaalein kappale koko levyltä", enkä vois olla enempää samaa mieltä. Biisien nimetkin on tyylitelty normaalista poikkeaviksi, ja jollain hassulla tavalla se toimii.

Nyyh, se on jo repeytynyt. :/

Mä en tajua millä taikatempuilla Noah sen teki, mutta monissa biiseissä on ihan perus hyvä biitti, mutta taustalla soi jokin hyvin henkeäsalpaavan kaunis yksityiskohta. Esimerkiksi viimeisessä ja samalla albumin nimikkobiisissä, nine:fingersissä, ensimmäiset 48 sekuntia on pehmeästi mutta varmasti soljuvaa soundia ja sitten mukaan tulee kylmänväreitä aiheuttava ihana "kilkutus". Ihan mielettömät deja vut iskee heti. Joskus luin jostakin, että basically biisin pointti on se, että Noah Kin on kuvaannollisesti leikannut vasemman nimettömänsä pois ja että hän aikoo omistaa elämänsä vain musiikin tekoon. Kun kuuntelee biisin sanat tarkemmin, niin sitähän se juurikin meinaa.

hang:up on äärettömän kaunis ja samalla äärettömän surullinen biisi. Mikäli nyt olen päätellyt oikein, niin biisi kertoo huonoista perhesuhteista. Biitistä tulee mieleen häipyilevästi joku toinen biisi, en nyt just muista mikä.

"Mama, I just killed a man
and I hope you understand
that there's a chance that we will not meet again."

st:ashes jää hyvinkin pitkäksi aikaa soimaan päähän, tai sit se pulpahtaa randomisti päähän soimaan. Biitti on upean mahtipontinen ja rokahtava.

thend:blues kertoo päättyneestä romanssista.

"I thought we were forever, but we never were an item
We just took the cheesy lines out of movies and then recite 'em."

"Out of sight, out of mind
It's sad that there's sides of me that you never bothered findin'"

"You no longer have a place in my heart,
but I'm proud that you're just another face in the crowd"

Mulle ei oo itselle käynyt ihan näin, mutta voin samaistua lähes täysin. 

Mä RAKASTAN heir:sickin kertsiä ja tarinaa. "The air's polluted" kaikuu upeasti jossakin kaukana. Tässä ja monissa muissa 9fngrs:in biiseissä Noah on tykännyt käyttää chopped & screwed-efektiä oman äänensä "tukena" ja se toimii loistavasti. Mä en tiedä kuka on "child born with no horns", mutta olin ehkä sekunnin verran vakuuttunut, että kertsi kertoo Lokista. Minkä fanityttö hulluudelleen voi. Noin muuten biisin sanat ovat tosi nerokkaat: ne kertovat maapallon huonosta tilanteesta aina saasteesta ihmisten pahoihin tekoihin.

skeletons:dancen biitti kuulostaa ihan siltä kuin luuranko tanssisi. Mulle ei oo vielä täysin auennut biisin stoori, mutta kuolemasta siinä ainakin on kyse.

inter:wordsin biitti on kivan erikoinen, ja se vilisee iskeviä yksityiskohtia. Biisi kertoo paradoksaalisesti biisien lyriikoista.

f(r)iend:request on lyyrisesti paras koko albumilta. Vaikka biisin nimi on periaatteessa Friend Request, se painottuu sanoituksiltaan enemmänkin Fiend Requestin puolelle. Biisi ottaa kaunistelematta kantaa sosiaalisen median pimeään puoleen ja että kuinka Noah ei voi käsittää ihmisiä, jotka lisäävät ihan kenet vaan kaverikseen. Etenkin tyypit, jotka pistävät kaveripyyntöä artistille mm. backstagepassin toivossa, joutuvat rankahkon dissauksen uhriksi, ja todella hyvästä syystä.

"Don't know my middle name? Don't add me on Facebook."

All in all, koko levy on edelleenkin ihan timanttia. ♥ Suosittelen!

Osta 9fngrs Katin Tavarasta
Osta 9fngrs Levykauppa Äxästä

PS. Tää oli sitten mun vika levy- ja biisianalyysi (ellei joku erikseen halua mun tekevän vielä näitä). Tästä lähin mä keskityn vain lyhyisiin hehkutusfiilistelypostauksiin, ja jätän tän homman osaavammille ja verbaalisesti lahjakkaammille asiantuntijoille! Oli ilo tehdä näitä, mutta jatkan mieluummin eri meiningillä.

Every day I'm street jazzin'.

Tää viikko on ollu kaikessa tavallisuudessaan ja väsyneisyydessään melkosen huikee!

Mä kirjotin mun tanssikouluni joulunäytöksen jälkeen, että himottas mennä kokeileen street jazz-tuntia, ku kyseisen ryhmän esitys näytti erittäin hyvältä. Eilen oli eka tunti ja fiilis oli jo tunnin puolivälissä, että kyllä se näin on että KYLLÄ! Street jazz is DEFINITELY my thing!

Alkulämmittelyt ja lihaskunnot oli tarpeeks tehokkaita (ja joo, välillä meinasin lievästi kuolla lihasreenien aikana), ja etenkin tanssisarja vaikutti näin alkuun hyvältä. Jee, tästä se lähtee! Olis kyl pitäny kokeilla street jazzia jo paljon aiemmin... Jo kuutisen vuotta sitte sitä harkitsin, kun se ilmestyi uutena lajina aikatauluihin, mut en sit rohjennut.

No, parempi myöhään ku ei millonkaan.

Keskiviikko oli kans kiva päivä: mentiin koko perheen voimin Nileen kebabille, ja kyl kokki pyöräytti taas melko mahtiannokset! Maha kiittää. Sit riennettiin äidin kanssa alennusmyynteihin ja tietysti Seppälään (siitä on näköjään tullu mun vakkarikauppa, en enää ees vahingossa vilkase muihin kauppoihin) ja saldona 7 vaatetta ihan älyhalpaan hintaan. 

Tajusin samalla, ku noita uutuuksia änkesin vaatekaappiini, että mulla on tusinan verran vaatteita, joita ei oo näkyny mun päällä vuoskymmeniin, ja jotkut niistäkin vain kerran... Ja kun tuntuu, ettei kukaan halua ostaa mun vaatteita mistään, ei FB:n vaatemyyntiryhmistä eikä varsinkaan missään huuto.netissä, niin oon tosi lähellä, että vaan revin ne kaapista, otan kuvan kaikista semmosessa kasassa ja pistän omaan FB-profiiliin ilmotusta, että tervetuloo Empun yksityiskirppikselle, täältä kaikki vanhat kuteeni alkaen 1€!

Iskä oli paras ja bongas jostain mistälie tukkumyymälästä MICHAEL JACKSON-PELIKORTIT! Jokaisessa, siis ihan jokaisessa jokerikorttia myöten, on eri kuva. On pikku-Michaelia, teini-Michaelia jättiafroineen kuin myös iha vitivalkoista ysäri-Michaelia. Kyä ny kelpaa pelata ristiseiskaa.

Tästä päivästä voin sanoo sen verran, että voi hyvää päivää. Drama here, drama there, drama drama EVERYWHERE. Miten ihmeessä yhdestä penkkariteemasta saadaan iso faitti aikaseks? No okei, ite angstasin kun ensin ehdotettiin yhtä ihan riemuidiootti-ideaa (en nyt sano tässä mitä, ettei oo tunnistettavissa), mut sitte alko tulla ihan loistoideoita aina hyvikset vs. pahikset-teemasta kauhuun. Eilen ehdotettiin 80-lukua, ja johan munkin mielikuvitusmittari räjähti! Luulin, että jee, se olis varmaan sitten se ja ideat lähti rullaamaan. Mutta kun ei. Sitten viime hetken ehdotuksena tuli idea, jolle en ensin lämmennyt, mutta hyvän mainonnan ansiosta ihastuin täysin! Ja sitten TAAS ei, ei se sit siihen loppunutkaan, vielä yks teema lisää sotkemaan kuvioita. En selitä nyt enempää, koska Hitler (mitä?).

Vuorokauden kädenväännön jälkeen ollaan tilanteessa, jossa kasariteema olis edelleen äänestyksessä voiton puolella, ja lopputulos selviää tätä menoo varmaan vasta 1000 vuoden päästä.

No, onneks mun ei tarvii jännätä tätä tietoo kauaa, mutta TEIDÄN täytyy, hahahaa! Teen siis taas tapojeni mukaisen spesiaalipostauksen penkkaripäivästä kuvineen ja selostuksineen päivineen. Mut ensin tietysti olis kiva tietää, että minkä mää mun hienoista hahmoideoista toteutan... Niitäkään en oo kertomassa, näätte sitte kuvista!

"Let's just not come in tomorrow. Let's just take a day."

Ei tää aamuherääminen niin tuskallista ollutkaan. Varsinkaan, kun keksin taas pitkästä aikaa pistää VLA Kingsin tahdittaan aamuhommia. Mähän sanoin, että tää on paras lääke vaikeisiin aamuihin.

And not a single track was skipped.

Kiharainen tukka saatiin hirrveen nätiksi tupeerauskammalla ja hiuslakalla. Purppurainen löllö neuletakki päälle, suosikkipallokorvikset korviin, lemppari lila tuubihuivi kaulaan ja menoks.

Mä onnistun jotenkin oleen ajoissa koululla aina, kun on eka koulupäivä loman jälkeen (ja lopun ajasta ennen seuraavaa lomaa oon AINA myöhässä). Kello näytti 11.41, kun saavuin koululle, ja tunti alkoi 4 minuutin päästä. Tuntia oli kestänyt vasta pari minuuttia, kun halusin juosta kirkuen takaisin kotiin nukkumaan ja jatkamaan lomaa.

Rauhotuin ja yritin keskittyä tehtävään. Ei paljo sidoskeinot kiinnostaneet, koska mieleeni pulpahti pelkkiä Avengers-quoteja. Ne pelasti mun äikän tunnin, aivan kuin näiden lausujat pelastivat maailman, except for Loki. Mut se on silti paras.

Haaveilin koko koulupäivän pizzasta, kebabista ja/tai tuplajuustoateriasta. Onneksi omistan maailman parhaan pikkuveljen, joka luki mun ajatukset ja toi Mickey D's-mättöö.

Päässä pyörineet Avengers-siteeraukset ja lauantaista asti jyllännyt Thor-euforia hypnotisoivat mut, ja halusin ehdottomasti kattoa lähes suoran Thorin jatko-osan ja kuunnella kaikki ne siteeraukset in action. With English subtitles, of course!

Mä oikeesti kohta osaan ton leffan ulkoo alusta loppuun.

Nyt tää menee ja leikkelee iskänsä liian pitkät hiukset! Ja samalla välttelen psykan esseen tekoa...

"I am the monster parents tell their children about at night."

Pientä Marvel-leffalistan päivittelyä:

[x] Iron Man
[ ] The Incredible Hulk
[x] Iron Man 2
[x] Thor
[ ] Captain America: The First Avenger
[x] The Avengers

Ja voi huokaus, kun se oli mahtava. Alussa säikähdin frost gianttien eli jääjättien rajua hyökkäystä ihmisiä vastaan ja muita räjähtelyväkivaltakohtauksia, but oh well, se oli sivuseikka. Thor oli aika ihana veistoksellisine kroppineen, aussimurteineen ja silmineen, ja Jane & Thor oli söpsöjä yhdessä. Wow. Mutta...

Loki (tai no siis Tom Hiddleston) oli suorastaan valloittavan ihana, pyörryttävän kaunis (noku komea ei sovi tässä kohtaa!) ja itse upeus, kamalan pahoista teoistaan huolimatta. What's wrong with me, seriously? Kai se teki, ku Loki ei ollut tässä vielä mikään täysin megalomaaninen sekopää, joka janoaa ehdotonta palvontaa ja että kaikkien pitää polvistua VAIN HÄNELLE. Nimenomaan se, kun se oli niin vulnerable ja identiteettikriisin kourissa ihan ykskaks. Kaipasi arvostusta ja hyväksyntää rakkaalta ottoisältään, vaikkakin aivan väärillä, kieroilla ja julmilla keinoilla, kuin myös katkeran kateuden takia.

Perin ristiriitaista on kyllä tämä. Kaikki on kuitenkin täyttä fiktiota, mutta tämmösiä on hauskaa pohtia! Thomas William Hiddleston, you're one charming and gorgeous man. ♥

Tajusin muuten senkin, että mää oon kattonu nää leffat aivan väärässä järjestyksessä: Thor ois pitänyt katella ensin ja sit vasta Avengers. Koska miettikää sitä itkun ja naurunsekaisen euforiaonnellisuuden määrää, kun ensin Thorin nähtyäni olisin itkenyt pääni kipeäksi Lokin oletetun kuoleman/lopullisen katoamisen takia, ja sitten TADAA! Se mokomakin viekas kettu pujottelee ittensä läpi Tesseractin portista The Avengersissa. I can only imagine that...

All I can say is: my how much I love Marvel films. ♥

And another news: Mä tosiaan alotin tänään ne MJ-koreoiden tehoreenit! Wanna be startin' somethin', Dirty Diana, Beat It, Another Part Of Me, Thriller, Don't Stop 'Til You Get Enough & Workin' Day And Night on jo koluttu läpi, ja vielä on paaaljon jäljellä... Ja sit ku löydän ne omat suosikkikoreografiat, alan panostaa niihin. Huomasin myös sen, kuinka tehokkaita ne tanssit on kunnonkohotusta ajatellen. Soija virtas ja välillä olin aivan loppu, mut hengittelin siinä pari sekuntia ja pistin vaan uutta biisiä putkeen!

Tän päivän saan vielä lorvailla ja jumitella rauhassa, mut maanantaina... Hyi, miten mää selviän? Mulla ei oo hippustakaan motivaatiota just nyt. Kyä mää itteni saan sängynpohjalta riuhtastua ja raahautuun kouluun, mut mitäs sitte? Ei tää motivaationpuutos viime vuonna haitannut, mut nyt tää on aika paha, koska kirjoitukset. Blogikirjottelutkin taitaa taas taantua melko dramaattisesti... Oivoi.

Mut nyt kauniita unia, ihanan Tom Hiddl... eiku oman kullan kuvia ♥

PS. Pakko kertoo vielä, ku ihan paras juttu tapahtu äsken: kirjauduin Moodleen tehdäkseni vielä viimesen ruotsin kirjoitelmakurssin rästitehtävän, MUTTA MÄ OLINKIN TEHNY SEN JO! En vaan muistanut enää että olin tehnyt, sen verran horroksessa mä sen sillon aamusella väsäsin... Eli nyt ois kaikki tuskalla ja vaivalla tehtyinä, yay ♥ Nyt on kyl voittajafiilis, ja vähän nousi se nollassa pitkään pysytellyt motivaatiotasokin!

Raindrops keep falling from the blue.

Adam Tensta - Raindrops w. Duvchi by AdamTensta

Vuosi 2013 alkoi mun osalta melko voipuneissa ja räkäisissä merkeissä. Torstai-perjantaivälisenä yönä tulin onnelliseksi, kun äkkäsin Click-leffan Adam Sandlerin roolihahmon Michael Newmanin tavoin, että "are you kidding me? no more phlegm?!" Mä paljon mieluummin olisin kovassa yskässä, ku kärsisin loputtomasta räästä ja kurkkukivusta, joka tekisi mieli harjata pois. Sentäs kuumetta ei ollut, vaikka mun olo noin muuten hyvin kurja olikin. 31. päivä jaksoin lähteä puoleksi tunniksi ulos kattelemaan raketeita ja muita paukutuksia!

Torstaina me saatiin äidin kanssa n. kuukauden kestänyt Mi Gorda Bella-maratooni päätökseen. Me väännettiin itkua kuorossa viimeisten jaksojen onnellisten tunnelmien takia. Kauhea vihollinen Olimpia Roqueineen päivineen tuhoutui lopulta, jättäen Villanuevan perheen ja lähipiirin rauhaan. Kaikki pariskunnat & perheet elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. ♥ Ei tässä muuta ku että pikkasen jäi haikea olo. Mitä ihmettä me nyt tehdään äidin kanssa?!

Perjantai oli vallan ihana päivä: pääsin pitkästä aikaa ulos, kun toi räkätauti hellitti. Lähdettiin iltapäivällä hakeen iskää töistä, ja mä hämmennyin uudessa Koskarissa. Sitä on muutettu aivan liikaa! Tai sit mä en vaan käy siellä tarpeeks usein...

Sit arvatkaapa mitä? Mä löysin Gigantista Michael Jackson: The Experience-pelin Nintendo Wiille, ja vieläpä tosi edullisesti! Huomenna sitten starttaa MJ-koreografioiden tehoreenit!

Toinen mainitsemisen arvoinen asia: sain ihanalta Marvel-fanityttö(ex-)työkaveriltani lainaan THORIN! Wihiii, lauantai-ilta on pelastettu! ♥ Mun täytyy vähä varautua, Loki on kuulemma siinä paljon ihanampi kuin The Avengersissa, joten luvassa on mahdollisia fanityttöpyörtymisiä ja euforiaitkuhepulikohtauksia.

Huippuilta huipentui mahottoman hauskaan Alias-painotteiseen iltaan uusien ystävien kanssa! Voiko kivempaa loppulomaa ollakaan? ♥

Eiku mitä EIEIEI! Enää 2 päivää lomaa, eii! Mä oon jo niin tottunut tähän lahnailuun ja nukkumaan klo 5 & herätään klo 13-unirytmiin, eikä vois vähempää kiinnostella joku äikkä, enkku tai psyka (josta mulla on muuten vähä rästitehtäviä, hupsan)... Sain mää onneks yhtenä yönä tehtyä ja palautettua Moodleen pari yli kuukauden myöhässä olevaa ruotsin kirjoitelmatehtävää, että jotain sentäs. Jos sen viimesen rykäsis ens yönä (nimenomaan yöllä, koska mä mitään kouluhommia tee, vaan syvennyn MJ Experiencen saloihin), niin ei olis enää sitäkään harteilla painamassa.

Mites teitin lomailut ovat menneet?

Attention bloggers!

Löysin eilen varsin hienon idean omaavan blogin!

Klikkaa ja tutustu blogiin!

Kuten ko. bannerissa lukeekin, Joko Nappaa on blogien esittely- ja arkistointisivusto. Siellä voit vapaasti mainostaa omaa blogiasi esittelyn ja linkin kera, ja blogin pitäjä Helmi laatii tahtosi mukaisesti mainoskuvan ja screenshotin blogisi etusivusta tulevaan mainokseen.

Ja mikä parasta, bongaat uusia kiinnostavia blogeja omaan lukuluetteloon! Itse oon jo bongannut ainakin 3, ja varmasti tulee lisää, kunhan perehdyn ko. blogin arkistoihin...


PS. Väsäsin uuden bannerin, mitäs tykkäätte? :)

2012, it's time to sit back and reminisce. (part 3)

Alkuvuosi 2012 oli melko tavanomainen, mutta kiva, ja kesä sitäkin ihanaisampi, mutta mites on syksyn ja alkutalven laita?

Stressasin ihan kunnolla yo-kirjoituksista.

Oli hauskoja enkun puhekurssin tunteja, ja hauskaa ihan yleensäkin. (Voiko koulussa olla hauskaa?)

Lähdettiin ihan ex tempore kattoon Särkän päättäjäisilotulituksia. Ihailtiin kauniita näkymiä autosta.

Ihastuin vallan VLA Kingsiin (kivasti 5 kk myöhässä), ja kuuntelin sitä valehtelematta joka ikinen aamu sterkoistani. Kirjoitettuani hehkutustekstin albumista kirjauduin myöhemmin unenpöpperössä Facebookkiin, ja sain järkyttävän hepulieuforiaonnellisuusnaurukohtauksen, koska...

Klikkaa kuvaa, niin pääset lukemaan ko. tekstin.

Syksyn YO-kirjoitukset pärähti käyntiin.

Eipä ole tuohon lisättävää. Klikkaa kuvaa ja pääset lukemaan kirjoitusten jälkimainingeista!

Saatiin meiän abivaatteet. Etenkin abipökät ovat olleet kovassa käytössä! Varsinkin nyt, kun oon lauantaista asti ollut kipeenä.

Bongasin hienoja elämänviisauksia.

Kirjoitusten jälkeen koitti ihanasti aika mahtikeikan! SBHH presents: The Megaphone State & Noah Kin LIVE @ YO-talo! Noah Kin oli ihana showmies ja Ekow veti rennon kaverillisella otteella. Väkeä ei ollut yhtä paljoa, ku Graciaksen keikalla, mut ei se menoa haitannut. Thank you & muchas gracias!

Porukat oli viettämässä hääpäivää miniristeilyllä ja ne toi kaikkia ihania herkkuja ja juomia meille tuliaisina.

Naurettiin vatsamme jälleen kerran kipeiksi Sami Hedbergin Tour de Finland-keikalla! Menossa mukana oli Matias ja parhaat tytöt Saara, Suvi & Elina ♥

Konvailin.

Kärsin kaamosmasennuksesta ja halusin vain nukkua. Myöhemmin selvisi, että mua vaivasi myös anemia.

Vierailtiin Matiaksen kanssa Michael Jackson-näyttelyssä.

Ame taiteili mulle elämäni ensimmäiset geelikynnet!

Vietettiin syysloma kolmisteen minä, Matias & Otto-piskirakki kotona ilman porukoita, ja oikein mainiosti pärjättiin!

Sitten, 27.10 klo 22... It's THRILL TIME!

Marraskuu oli oikea rakkauskuukausi:

Oli kivoja päiviä Amen kanssa. ♥

Tsekattiin The Avengers kera perheen, ja RAKASTUIN. Itse leffaan, sen hahmoihin ja eritoten pääpahikseen Lokiin (ja samalla Lokia näyttelevään Tom Hiddlestoniin).

Hullaannuin taas Graciaksen uutuusbiisiin Let Myself Go. Me encanta ♥ Koin pakkoneuroosinomaista halua kuunnella pelkästään ko. biisiä yhä uudelleen ja uudelleen.

Klikkaa kuvaa!

Olin yhä enemmän innoissani tanssimisesta.

Katoin vahingossa Justimuksen ekan jakson ja... "ihastuin" on ehkä väärä sana, mutta tykkäsin kovasti ja nauroin poskilihakset kipeiksi härskin terkkarisedän, ilkeän kassatädin, poikien hauskan murteen ja kermavaahtokohtauksen vuoksi!

Käytiin viimeistä kertaa kattomassa mahtavin näytelmä ikinä, eli Vuonna 85 GTP Remix! Näytelmä päättyi mieluisasti, laulut tempas jälleen kerran mukaansa ja Mauno Peppone oli ihana. ♥

Katsoin pitkästä aikaa Leijonakuninkaan, joka oli itkettävän ihana. Huomasin myös merkittäviä yhtäläisyyksiä Leijonakuninkaan ja Thorin välillä.

Osallistuin supersuosittuun Naked Truth-haasteeseen. Aftermathissa pohdin haasteen vaikutusta muhun ja muihin bloggaajiin ylipäätään.

Opin vihdoin tekemään kollaaseja! Näissä muistelopostauksissa ootte saaneet "taidonnäytteitä" sitten olan takaa!

Me mitään tehty, vaan mässättiin ruokaa ja limpsaa ja lisää ruokaa, ja naurettiin Psychovillelle ja mitä kaikkee.

Ei lisättävää part 35362658.

Lukion VIIMEINEN jakso alkoi.

Kävästiin Helsingissä Studia-messuilla kera koulutovereiden.

Aloitettiin äidin kanssa tajunnanräjäyttävä espanjankielen ja tulisen latinokulttuurin opiskelu Mi Gorda Bella-maratoonin muodossa! Ollaan nyt (3.1.2013) jaksossa 171. Mää sitte rakastan noita venezuelalaisia ja muita latinoja. ♥ Mä sopisin luonteeni ja äänekkyyteni kanssa sinne ku nenä päähän! Espanjan kieli on niin kaunista ja venezuelalaismiehet on melkosia upeuksia kaikki tyynni. Me gusta mucho ♥

Hullaannuin St. John's Dancen albumiin Justus Hecker Wants Us Dead.

Mun upea yo-lakkini saapui nätissä paketissa koululleni! Tuolla se nyt kyhjöttää yksin kaapin hyllyllä muoveissa odottelemassa ensi kesää...

Tein comebackin Sampolan stagelle, kun Hip Hop House järkkäs tuttuun tapaan näyttävän joulunäytöksen sinne. Oli mahtavaa, vaikka tanssin vain yhdessä esityksessä ja ko. performanssi kesti vain 2 minuuttia.

Innostuin street jazzista ja päätin mennä tsekkaamaan ko. lajin tanssituntia heti kevätkauden koittaessa!

Mun anemiani hellitti, kun hemoglobiini nousi 109:stä 133:een. Kyllä, tämä on mainitsemisen arvoinen asia.

Tämän vuoden vika liikkatunti vietettiin Megazonen parissa, ja mä hullaannuin. ♥ Mä oon kova ihastumaan ja hullaantumaan, tiedän.

Vietin huippuhauskaa iltaa kera Pein, Saaran, Tarun, Elinan & Suvin. ♥ Tsekattiin Burlesque (ommeinaa hyvä! silmänruokaa sekä naisille (oi Cam Gigandet ♥) että miehille, väriloistoa, glamourkuteita ja ihania hiuksia & meikkejä ♥) ja tanssittiin Just Dance-pelejä varmaan 3 tuntia putkeen. Hiki virtas ja nauru raikas! Häpee, ettei kuvia ole yhtäkään.

Täytin pyöreitä. Kahdenkympinkriisiä ei oo vielä näkyillyt, ja toivottavasti pysytteleekin poissa...

Vuoden 2012 vikana viikonloppuna otin ja tulin kipeäksi. Ja kipeänä mä oon näitä postauksiakin täällä vääntänyt, joten varokaakin, jos ette lukeneet ja katsoneet kuvia ja kollaaseja antaumuksella!

Hahaa, just kidding, no te preocupe. :D Tähän loppuun vielä pieni spesiaalikollaasi!

My oh my, tää vuosihan oli melkosen loistava! ♥ But still...

Let's make 2013 EVEN better! Are you with me?