Näytetään tekstit, joissa on tunniste #projio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #projio. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. joulukuuta 2020

1.000.000 colours!

Istun just nyt jääkylmässä kämpässä pörrösukat jalassa ja kaulahuivi kaulassa, verensokeri on korkeuksissa ja kittaan Pepsiä. Nyt kun on tunnelma asetettu ja on vuoden pimein päivä, niin tässä viimeiset Projiossa otetut kuvat. Katselkaa ja ihailkaa.
 

i'll take the first step, i hope that it makes sense


'cause it's hard for me to love myself without you here
'cause the days are slow, but the years are fast
i wonder when i'll feel your smile


and she'll be up on the saddle
and she'll be holding him tight
they'll be galloping thunder
under the violet sky
 as they ride white horses


bliss is a cheap emotion, everyone here seems to afford
so i don't know why i'm here without you...


grief is a standing ocean
i never swam unless you did
so i don't know why i'm here without you
 
i miss you


i know that you feel what i feel


maybe all the stars in the night are really dreams
maybe this whole world ain't exactly what it seems
maybe the sky will fall down tomorrow
 
but one thing's for certain, baby
we're running out of time


did you ever wonder how it would feel if you could go higher


'cause it's something they won't find
no matter how they try
 
no matter how they try


Sometimes people are beautiful. Not in looks. Not in what they say. Just in what they are. - Markus Zusah

Kuvat: Laura Baikov
Aika: 19.10.2020
Paikka: Projio, Finlaysonin taidealue

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

All of the lights.

Kanye Westistä voi nykypäivänä olla montaa mieltä, mutta kyllä se ainakin osas musiikkia tehdä vuosina 2004-2011. Olisinpa älynnyt olla tarkkana vuonna 2006, kun hän oli esiintymässä Pori Jazzeilla ja oli uransa huipulla (siis mun mielestä). Eipä mulla muuta.

Kuvat on otettu Projio -valotapahtumassa Finlaysonin taidealueella.


L I G H T S A B E R S


Se on kuulkaa tämmöselle visionistille (expression courtesy of Taika Waititi) yks valintojen maailma, kun pääsee tämmösen valotaiteen paljouden keskelle. Niin paljon kuvakulmia, niin vähän aikaa.


storytelling paper discs


Ja tässä näette upean, värikkään ja valoisan ilmestyksen sekä tommosen hianon puun. Hän oli myös ihana, kun pyysi mua lähtemään tähän häppeninkiin. Siis Laura, ei toi puu.


elysian


Tää kasvihuone oli ihan mieletön. Tuolla kasvoi oikeita kasviksia ja vihanneksia! Eka oletettiin, ettei ne oo aitoja, mutta ainakin siltä ne tuntui. Tosin kun kosketin raakaa mitälie tomaattia tajusin, että saatoin tartuttaa nyt koronan koko satoon ja se sitten leviää varmaan koko Tampereen kaupunkiin. Sorppa.


#socialmediaslave


Näistä valoista ja asetelmasta tulee mieleen joko avaruusaluksen moottorit tai Minas Morgul Taru Sormusten Herrasta -leffoista.


Energy Flow


Nämä oksat muistuttavat kovasti vanhan omakotitalomme pihalla seissyttä kiinalaista hernepuuta. Koin hetkellisen pienen ikävän pyyhkähdyksen.


H E X A G O N S .


Kyllä voi tekokukatkin toimia kuulkaa tälläisessä näyttelyssä. Näyttää niin makeelta! Tekis mieli tehdä rajuja muutoksia meidän kodin valaistukseen ja sisustukseen ja muuttaa siitä tällainen neonvärivalolandia.


PLANET EARTH.


Tää oli hauska! En nyt jaksa tähän videota upata tästä, mutta tämä projisoiva valoteos Mirror of Life (jos en väärin muista) heijastaa liikettä screenille. Turkoosi olio on Laura ja keltainen on minä. Me joko heilutetaan käsiämme tai näytetään peace-merkkiä.


selcouth


Ruudun henkilö puhui säröisellä, epäinhimisellä äänellä. Hän lausui yksittäisiä sanoja ja ilmaisuja, jotka kaikuivat Finlaysonin sisäpihan aukiolla. Sanat liittyivät yhteiskuntaan ja mihin tulisi kiinnittää huomiota, jotta maailma pelastuisi. Teoksen tarkoitus olikin luoda tulevaisuudennäkymää 100 vuoden päähän ja että millainen maailma ja nimenomaan Suomi on. Sitä sopii itse kunkin miettiä.

Taustalla hehkui kauniina sinisen, pinkin, punaisen ja lilan sävyjä.


kaikki on kaikkia


Kyllästytkö jo näihin kuviin? Jos ei kyllästytä, hyvä. Jos kyllästyttää, deal with it, koska tulossa on vielä ainakin yksi postaus, jossa mm. yllä olevan kaltaisia kuvia. Stay tuned...


GUARDIAN OF THE LIGHTSABERS


Photos of me: Laura S.
Other photos: Ems

tiistai 3. marraskuuta 2020

Let my energy flow.

Ihana entinen työkaverini Laura laittoi eräänä hämärtyvänä maanantai-iltana viestiä, että onko mulla tekemistä kyseiselle illalle. Yleensä vähän kauhistun tällaisista kysymyksistä hetkeksi, koska olen superhuono tekemään spontaanisti yhtään mitään. Hän halusikin kysyä mua mukaan kuvailemaan Projio -valotapahtumaan hianoa taidetta sekä itsejämme. Ja te tiedätte mut: mä todella harvoin kieltäydyn kuvaamishommista! Suoritin ennätyksellisen glow upin nuutuneesta ja kalpeasta sohvaperunasta edustavaksi valokuvamalliksi vajaassa kahdessa tunnissa.

DISCLAIMER: Kuvat ovat otettu Projio -tapahtumassa Finlaysonin taidealueella. Kuvissa näkyvä taide on osa Teemu Raudaskosken Energy Flow -teosta.


Anchorage

n. the desire to hold on to time as it passes.

Kun saavuimme Finlaysonille Lauran kanssa ajattelin, että tunti pari on ihan riittävä aika valotaiteen ihasteluun ja kuvaamiseen. Olin pahan kerran väärässä. Meillä meni ihan viimeisille aukiolosekunneille asti, kun keksimme toinen toistaan luovempia ideoita meidän kuvaussessioihin. Tuolloin olisin toivonut, että saisin ajan pysäytettyä ja kuvattua kaikki mahdolliset värit ja kuviot.


Fitzcarraldo

n. an image that somehow becomes lodged deep in your brain.

Sitä voisi ajatella, ettei tällaiset abstraktit kuvat voi mitenkään jämähtää syvälle aivojen sopukoihin, mutta kyllä. Tämä tapahtuma ja sen teokset vilkkuu edelleenkin mielessäni sekä kokonaisuutena että yksityiskohtaisesti.


Mahpiohanzia

n. the disappointment of being unable to fly, unable to stretch out your arms and vault into the air.

Kuinka satumaista se olisi. Kuvittelen mielessäni supersankaritarinoiden inspiroiman maailman tai ulottuvuuden, jossa taivas näyttäisi samalta kuin ylläolevassa kuvassa ja maa olisi täynnä kaikkia näitä värejä. Voisin vain lentää ja leijua näiden värien seassa.


Mal de coucou

n. a phenomenon in which you have an active social life but very few close friends - people who you can trust, who you can be yourself with, who can help flush out the weird psychological toxins that tend to accumulate over time.

Varsinkin nyt korona-aikana on korostunut se, kuinka vähän mulla loppujen lopuksi on läheisiä ystäviä. Ja se ei haittaa. Mä tykkään olla yksin ja mä tykkään olla vain mieheni kanssa. Mun perhe ja serkut ovat mulle tärkeitä, vaikkei aina voitaisi nähdäkään niin usein kuin haluaisimme. Mulla on paljon hyviä tuttuja ja kavereita, joiden kanssa voin heittää läppää ja joiden kanssa viihdyn. Mutta mulla on myös ne harvat upeat tyypit elämässäni, joiden kanssa pystyn laskemaan enimmät suojaukset alas ja olemaan oma itseni. Heidän kanssaan menen kirppiskierroksille, kuvaamaan kauniita paikkoja ja vietän terapeuttisia kahvilahetkiä.


Midding

v. intr. feeling the tranquil pleasure of being near a gathering but not quite in it - feeling blissfully invisible yet still fully included, safe in the knowledge that everyone is together and everyone is okay.

Todellinen introverttitunne. Tiedätkö ne muutamat minuutit, kun poistut sivumpaan hakemaan juotavaa ja jäät hetkeksi keittiöön kuuntelemaan iloista puheensorinaa ja naurunremakkaa? Se on ihanan rentouttava tunne. Lataat energiaa pienen hetken itseksesi, kunnes olet valmis palaamaan ystäviesi luo nauramaan heidän kanssaan. Tämä oli mahdollista myös Projiossa. Katsottiin ja kuunneltiin vieressä, kun lapset ja aikuiset ihastelivat erilaisia töitä ja leikkivät heijastavan valoteoksen edessä.


Degrassé

adj. entranced and unsettled by the vastness of the universe.

Tämä osa teoksesta muistuttaa revontulia tai loppukesän kylmäsävyisiä auringonlaskuja. Abstrakti taide on siitä parasta, kun se voi olla mitä vaan. Sitä voi tulkita omalla tavallaan ja siinä voi nähdä vaikkapa eri päivänä tai erilaisella tuulella ollessaan ihan muuta kuin mitä aikaisemmin on nähnyt. Eräs hyvä tuttavani Matte tekee supermakeeta abstraktia taidetta (käy tsekkaa Retee Arts!) ja hän haluaa aina kuulla miten muut tulkitsee hänen teoksiaan ja mitä he näkevät niissä.

Olis ihana itsekin osata valjastaa sisälläni selvästi kuohuva taiteellinen puoli. Haluaisin kokeilla siipiäni ihan vaikka jollakin amatöörien taidekurssilla ja luoda taidetta meidän kodin seinille.


The bends

n. frustration that you're not enjoying an experience as much as you should.

Tämä on ollut mun ongelma niin kauan kuin muistan. Turhaudun suuresti siitä, etten osaa nauttia elämyksestä niin paljon kuin pitäisi. Se ikuinen "mun pitäisi katsoa tätä ja tallettaa muistiini ja sydämeeni, mutta ne säilyisi siellä paremmin, jos mulla on miljoona videota ja kuvaa niistä" -kurimus. Tämä onneksi on sellainen tapahtuma, jonka kuvat tuottavat iloa vielä paljon ja pitkään. Niinkin paljon, että editoin puhelimeni layoutin lähes kokonaan tässä tapahtumassa otettujen kuvien pohjalta. Siihen en tule hetkeen kyllästymään.


Xeno

n. the smallest measurable unit of human connection, typically exchanged between passing strangers.

Sekin on ihanaa näissä tapahtumissa. Värien, valojen ja teemojen tuoma ilo tarttuu katsojasta toiseen. Taide inspiroi ja yhdistää ihmisiä jopa pandemian aikana. Vaikka emme voi ollakaan lähekkäin, voimme vaihtaa hyväksymyksen hymyjä tuntemattomien ihmisten kanssa.


Kauniit valot ja värit herättävät mussa niin paljon kuplivaa iloa. Koin viimeksi tällaista onnen tunnetta Linnanmäen Valokarnevaaleilla viime syksynä. Näitä kuvia aion fiilistellä vielä pitkään ja jakaa Instagramissa pitkin syksyä ja loppuvuotta, kun päiväsaikaan alkaa olla yhä haastavampaa kuvata yhtään mitään, koska kuvien onnistuminen riippuu niin monesta asiasta.

Toivoisin kovasti, että tällaisia tapahtumia ja näyttelyitä järjestettäisiin useamminkin ja just näin kaamoksen aikaan. Nämä piristävät niin ihanasti ja tehokkaasti!

Kuvia tapahtumasta tulee lisää. Stay tuned...


Photos by Ems