torstai 26. lokakuuta 2017

1-tyypin diabeetikko ja keliaakikko. Jo vuodesta 1997.

"20 vuotta aikaa, se tuntuu jo lievästi niskassa!"

Vanha kuva, nykyään laitan 26 yksikköä/päivä.
On kyä melekosta tämmönen. Ajankulu. Melkeen koko elämän olen kantanut näitä molempia vaivoja mukanani. Hauskinta kuitenkin on, ettei mulla oo tähänkään päivään mennessä mitään käryä miten täydellisesti hoitaa itseäni. Joskus tuntuu, että mun verensokerit ja elimistö elää ihan omaa elämäänsä, ei väliä miten mää itteäni hoidan. Keliakiasta on kyllä joo tietenkin käry miten hoidan sitä. Olen nykyään paljon tarkempi ruoan "puhtaudesta", siitä on todisteena monen vuoden mahakivuttomuus, turvotuksen puute ja aftattomuus (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mm. vahingossa väärinsyömisiä). Mutta diabetes on joinakin päivinä yksi mysteeri ja joinakin päivinä on tilanne on hallinnassa. Nytkin mulla on hba1c eli pitkäaikaisverensokeri noussut aika varmasti uniongelmasta ja muista jutuista johtuvan stressin takia.

Että en kans tiiä.

Mun lemppareista lempparein aamupala ja #matalanverensokerinkorjaussnäksi.
19.6. tuli täyteen 20. diaversary, mutta keliakiavuosipäivä on tässä kuussa vasta. Se bongattiin multa myöhemmin koepalatesteillä. Oireita ei kuulemma ollut ilmennyt noin muuten, mutta se testattiin siltä varalta, että onko muita sairauksia tullut siinä samaan syssyyn diabeteksen kaverina. Valitettavasti mää en tiedä tarkkaa päivämäärää eikä muistanut äitikään, joten näillä mennään.

"Kuinka paljon mahtuu pieeeneeen laukkuuun? Pieneen laukkuun? Mittari ja insuliinia."


Mää kuvata pläjäytin vähän paria kesäkuun päivää niinku diabeetikko-keliaakikon (onpas ihana sanamonsteri) näkökulmasta. On videossa muutakin, mutta pääasiassa mittaamisia, pistoksia (huom. pistämistä ja verta ei näy, joten voi huoletta kyseisten asioiden foobikko kahtella viteeon läpi) ja paljon, niinku PALJON ruokaa.

Pitemmittä puheitta, let's aloitetaan!


DISCLAIMER: Videota editoidessa iski pieni pistos sieluuni (diabetes pun not intended), että kuinka paljon me syötiinkään herkkuja ja roskaa tuona viikonloppuna, mutta se oli vain hetkellinen, koska TO HECK WITH IT. 1-tyypin diabeetikot saa syödä tasan mitä haluaa ja pikainsuliini on kiva keksintö! Kohtuus on tietenkin avainsana, mutta tuo viikonloppu oli erityinen ja halusimme nauttia elämästä. Sentään hei 20 vuotta kahden ärsyttävän ja vaikean pitkäaikaissairauden kanssa! Mää halusin myös rikkoa rajusti niitä ikivanhoja oletuksia, ettei me diabeetikot voida syödä sokeria tai herkkuja ollenkaan. Me voidaan elää just niin normaalia elämää ruoan suhteen kuin muutkin, kiitos Frederick Bantingin.

Ja joskus voi olla aika, kun voimme kaikki elää täysin normaalia elämää ilman neuloja, ainesosaluetteloiden syynäystä ja verensokeriseurantaa...


Asiavideota tulossa ensi kuussa sillee vähä yes, no, maybe. Katotaan. Jos porukkaa kiinnostelee niin voisin ehkä mahdollisesti haluta kuvata Siniranne-päivän kunniaksi, joka on 14.11.!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Just fanwoman things.

Mulle tuli pitkästä aikaa viestiä We Heart Itin ylläpidolta. En oo sitäkään sivustoa käyttänyt yli 4 vuoteen. Pyysivät vaihtamaan salasanaa security breachin vuoksi ja menin huvikseni kokeilemaan pitkästä aikaa ja katsomaan, että mitä nolouksia ja fanityttöilyjä sieltä löytyykään. Salasana meni vahingossa kerrasta oikein ja ensi töikseni sitten vaihdoin sen. Selailin mun kokoelmia ja voi herrantuuteli, ku se oli täynnä kaikkee #basicfangirlthings. And that's who I am -estetiikkaa, Before I die -kliseitä, Michael Jacksonia, ruokataidetta, vaatteita, muotia ja inspiraationlähteitä. Kaikista eniten siellä oli - kyllä, arvasit ihan oikein - Tom Hiddlestonia sekä itsenään että Lokina. Aa että niitä aikoja. Those were simpler times.

Pinkkiä en enää käytä, henskelit meni rikki ja noi housut on mulla edelleen, mutta en mahdu enää niihin. Rakastan silti tän tyylin leikkisyyttä ja värikkyyttä.

Siitä tulikin mieleeni, että niin, mihin se puoli musta on hävinnyt? Tai ei nyt hävinnyt, vaan... miten sen sanoisi... kadonnut? Laimennut? En löydä sitä sanaa nyt, mutta se puoli musta oli ihana. Puhdas, viaton, innokas, INTOHIMOINEN. Mää olisin voinut jauhaa ikuisuuden mun lemppariartisteista, bändeistä, elokuvista, sarjoista jajajaa mistä vaan lemppariasioista. Nykyään oon aika hissunkissun ja hillitympi asioista, joita ennen fanitin täysillä tehoilla ja itseäni säästelemättä.

Nykyminä. Tylsä nutturapää, joka pukeutuu vain turvalliseen mustaan ja valkoiseen ja käyttää mummokorviksia. Tykkään silti tästäkin lookista hirmuisesti.

Mää haluan yrittää olla se vanha Emilia edes hetken aikaa. Nyt meinaan puhutaan mun lemppareista, koska arvatkaas pojat ja tytöt mitä?


AAAAAAASDSJHFSJDG NYT KAIKKI SEIS HEI.

Kun tämä tiedotus pompsahti IG-feediini ekan kerran viime viikon torstaiyönä, meinasin kiljaista. Onneksi en, koska mies olis herännyt. IG-tarinassaan Grade kertoi pahoitellen, että "Sori kun kesti, mutta mä halusin tehdä kaiken oikein." Well have no fear, minä jos kuka olen uskollinen faninainen, kun on loistomusiikista kyse! Onhan Gradelta tullut tässä muita proggiksia ja featuurauksia, mutta kun tämä on selvä viittaus tulevaan albumiin, niin en voi muuta sanoa ku YEA BOIIII!

Tässä uutuuttaan kiiltävän biisin musavideo. Ja huom! Biisi on SUOMEKSI with a touch of lingala!


Aaaaah. I've missed this. Tuoretta uutta musaa yhdeltä mun ultimate lemppariartistilta. Äänimaailmaltaan tää biisi on ihanan tuttua Graciasta ja suomeksi räppääminen on oikein tervetullut muutos hänen musiikkiin. Kuulemme myös lingalaa, Graciaksen kotimaan Kongon demokraattisen tasavallan kieltä. Kunnon kulttuurien sulautuminen siis! Ja btw, toi Toleka-sanan merkitys... My heart skipped a beat. #allons-y #tohtorireferenssi #olikomukavahinko

#teebee kevääseen 2014, kun viimeisintä Graciasta ilmestyi
levykauppoihin ja KYLLÄ, tästä mun blogin URL tuleepi.

Tässä kohtaa tervetuloa vaan Emssin the feels the feels-vuoristorataan, koska tämä toinen uutinen lempparirintamalta on taas surullisempi ja ehdottoman haikea. Toinen Suomi-feivörittini Noah Kin lopettaa rap-musiikin teon ja pitää viimeisen räppikeikan 10.11. Helsingissä. Musiikintekoa ja taiteilijan uraa hän ei lopeta, joten mun ei tartte kokonaan kuolla sisäisesti, mutta tää on nyt ihan hitsin iso end of an era. Oon aika kahtia repeytynyt ton viimeisen räppikeikan suhteen. Haluaisin todella kovasti mennä, mutta on monta muttaa matkassa. Pelkään, että kadun sitä aina, jos en mene. Mutta kuten sanoin, musiikintekoa Noah ei lopeta kokonaan, joten voin hengittää ja olla rauhassa.

Kiitos Noah Kin sun tähänastisesta musiikista. Se on tuonut paljon iloa mun elämään ja rakastan sitä aina. Haluan myös, että se musiikki mitä itse teet, tuottaa sulle hyvän mielen ja on juuri sitä mitä itse haluat tehdä. Pysyn musiikillisessa matkassasi mukana!

#teebee 2015 Jazzkadulle, kun sain kivaisan kuvan tän mahtavan tyypin kans!!!1

Kolmanneksi palataan Tom Hiddlestoniin, sillä oi kyllä, hän palaa valkokankaille 3.11 ja vihdoin hänelle luontaisimmassa muodossaan eli LOKINA. Tätä päivää on odotettu 4. VUOTTA. NELJÄ. MIETTIKÄÄ. Okei varmaan yhtä kauan kuin uutta Graciaksen musaa, MUTTA SILTI. YEA BOIIIII!

#teebee penkkareihin. Oli erikivaa olla Lokilia of Herwood!

Kyä nyt meinaan hemmotellaan meikämannekiinia! Graciaksen uusi biisi ja odotettu Marvel-leffa vajaan kuukauden sisään. Ja kahden viikon päästä Thorin ensi-illasta pärähtää julkaisuun myös Justice League! Aa että mitä luksusta. Marvel & DC, I love you guys. Ja voi kuulkaas kotiemme pikkumussukat, ei oo enää kuin vähän päälle PUOLI VUOTTA Infinity Wariin... The time sure flies.

Mulla ehti tulla jo ikävä Wonder-Womania, vaikka vastahan sekin tuli teattereissa.

PS. Mää päätin jo ennen postausta, että laitan vaan kolme asiaa nyt, MUTKU TÄMÄKIN MAHTAVUUS TAPAHTUI JUST EILEN.


Hnnnnnnngh. So beautiful. Toi puku, miljöö ja AKSENTTI. En jaksa odottaa helmikuuhun. Okei jaksan. Koska tässä tuleepi monenmonta hyvvää leffaa ennen sitä! Kyllä nyt kaltaiseni sci-fi-leffanörtittären kelpaa.

PPS. This felt good. I'mma do these more often, jos fiilis osuu kohilleen.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syyskuun söpöilyä.

Yögh. Mun otsikot huononee postaus postaukselta.

Say hello to my evil siamese twin, Evilia. #okeinytolihuono #anteeks
Menin lupaamaan Instagramissa peepseille, että kirjoittaisin tänään jotain, mutta öääääh. Nyt ei suju tämä, ei ollenkaan. Kirjoitan silti, koska musiikki on soimassa ja mää nyt olen saanut itteni koneen äärelle niin ei kai tässä muu auta.

Keijon ilme 5/5.
New car in da building! Ja on aikas ihana auto meinaan. Turvallista, tasaista kyytiä ja saatiin vielä vakinopeudensäädin tohon asennettua. Muuta mää en osaa tosta sanoa kuin että hyvä auto on, ja vielä kun saadaan asennettua Huldasta otetut subbarit ja sterkat niin sit on auto valmis! Hulda-vanhus pääsi hyvään ja vieläpä tuttuun kotiin. ♥ Uudella tulokkaalla ei ole vieläkään nimeä. Käly on ollut aikaisempien Keijon autojen Authorized Namegiver (tm) niin odotellaan vielä hänen vastaustaan.


Piha oli valtoimenaan erilaisia marjoja ja omenoita. Puolukoita, viinimarjoja ja karviaisia. Mustikka kiinnosti näistä kaikista eniten, koska mustikkapiirakka.

"Mää nään sut."
Mää intouduin Matiaksen ruohonleikkuun lomassa poimimaan kaikkee meiän pihasta. Innostuin varmaan ekaa kertaa koko aikana tässä talossa siitä, että hei, mää asun omakotitalossa ja pihassa kasvaa kaikkee. Tää on niin outoa ja erilaista täysveriselle kaupunkilaistytölle, joka on aina asunut vuokralla luhti- ja kerrostaloissa eikä oo paljoo ollut tapana olla maaseutu- ja omakotitaloelämisen kanssa tekemisissä ensimmäisen 21 vuoden aikana. On vaatinut hirmuisesti totuttelemista ja näköjään 3 vuotta oli se aika, jonka se vaati. Mää lämpenen hyvin hitaasti, kuulkaa. Mulle ei riitä, että sanotaan "noni, nyt sää asut omakotitalossa, sun PITÄÄ NYT HETI TYKÄTÄ pihahommista, marjojen ja omenoiden poimimisesta ja puutarhatöistä." Mun piti saada ottaa se aika tähän ja totutella, ja kuten sanoin, niin mää en todellakaan totu nopeasti täysin uusiin asioihin ellei olosuhteet sitä nimenomaan vaadi.

"No mikä siä nyt o?"
Mää oon nykyisin sitä mieltä, että näin sen kuuluisi olla: kaikilla tulisi olla oma, itserakentama talo ja piha, josta poimia marjoja ja istutella omia juttuja. Mutta tässä systeemissä se ei valitettavasti ole mahdollista.


Mustikka-juustokakkua oman pihan mustikoista. No en tehnytkään mustikkapiirakkaa, koska tää kuulosti paljon mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta. Pakko myöntää, että tää ei onnistunut kuten kuvittelin. Siitä tuli lähinnä tosi oudon näköistä. Pohja jotenkin turposi silleesti, että se meni ton täytteen päälle. Otin kuvaa vain parhaimmannäköisestä kohdasta, joten ette nyt nää millainen tästä kokonaisuudessaan tuli. Hyvänmakuista oli kuulemma silti, sanoivat Keijo ja sen työkaverit.


Nahkahääpäivää vietettiin tuttuun tapaan kylpylöimällä. Keijon töitten jälkeen otettiin (viimeistä kertaa Huldan kyydissä) suunta kohti Lapinniemen kylpylää ja ihania jalkahierontasuihkuja sekä porealtaita. Oli kyllä rentouttavaa kylpemistä raskaan viikon päälle. Tajusin myös jälleen kerran, kuinka mahtavan pakkauksen pokkasin itelleni. ♥ Tää oli kyllä niin tarpeellinen viikonloppu meille molemmille.


Koska viimeksi oli aivan mahtava kokemus tuo Lapinniemen yhteydessä toimiva Classic Pizza, niin pakkohan meidän oli mennä sinne syömään hyvä illallinen. Ja mikä parasta, meitä palveli mun oma serkkuplikka Nallu! ♥


Kaikki oli kohdillaan: hinta, palvelu ja tietenkin noi ihanan rapeat mutta samaan aikaan suussasulavat pizzat! Koko viikonloppu oli niin onnistunut, että vieläkin hymyilyttää kun kirjoitan tätä. ♥


Ostin tosi makeet pilottiaurinkolasit vahvuuksilla! Olisin ehkä halunnut pyöreät aurinkolasit, mutku ei ollut mun leveeseen feissiin sopivia niin näillä mentiin. Ja onhan pilotit pretty damn cool. Seuraavan kerran pääsen varmaan käyttämään näitä ens keväänä... Ajoitus hyvä kymmenen.


Meiän pulju oli auki. Homman nimi oli, että palju sekä sauna oli lämpimänä koko illan ja syötävät järkättiin nyyttikestimeiningillä plus mää leivoin vähä kaurakeksejä. Ihmisiä meitä oli yhteensä paikalla 12 ja paljuun mahtui 8. Se ei kuulkaas meitä estänyt! Me oltiin yhdessä kohtaa pienen hetken kaikki 12 änkeydytty paljuun niin, että kaikki vaimot istuivat miestensä sylissä niin tilaa sai siitä heti loputkin. Oli kyä parasta!


DJ:nä toimi my bro Matias ja loistava DJ olikin. Syystäkin valittiin hänet hoitamaan tätä onnistuneiden illanviettojen tärkeintä tehtävää. Musiikkia sai myös itsekin toivoa kirjoittamalla laatimaani listaan. Ilma oli päivällä tosi kaunis ja terassilla tarkeni olla ilman ulkovaatteita. Perustin myös illalle omistetun vieraskirjan tai tarkemminkin vihkon. Sinne piti kirjotella sit kaikkee kivaa pitkin iltaa ja siellä oli kaikkee aika mösöö tekstiä.


Toverimme D väsäsi myös kaksi ihanaa kakkua meille. Aivan heittämällä 6/5 ilta ja paras syksyn korkkaus tähänastisessa elämässäni! ♥ #kylpijätkylpee #onkoelämääpaljunjälkeen #miksiliimaeiliimaannuliimapuikonsisälle #hupsutteluonhupsua #whyisitinsideout #dap

Väsäsin myös tällässeet pukuhuonekyltit.
PS. Pidimme myös toisen paljuillan seuraavana iltana pienemmällä porukalla. Keijo keksi, että pidetään kehurinki, eli meidän piti kehua vuorollamme jokaista paljussa istuvaa, mainita ainakin yksi ominaisuus, josta toisessa pitää. Se oli tosi mukavaa ja erittäin rakentavaa. ♥


Tunnelmallisia kahvihetkiä ystävien kanssa. Istuskeltiin mm. tämän ihanan tytsyn kanssa kahveella puhellen koirakuumeilusta, kissoista, silmälaseista, tubettajista, blogeista, elämäntilanteista ja syksystä. Välillä on ihana vaan pysähtyä hetkeksi kaupungin melskeessä ja asettua sivuun katsomaan muiden ihmisten kiireistä menemistä ja puhumaan kaikesta ja ei mistään. Lisää näitä! ♥


Rappakaljailua ja henkeviä keskusteluja. Pohdimme mm. Rappakaljan lomassa sitä, että miksi aina kun tulee aiheeksi päivämäärä ja se sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, tekee mieli laittaa jotain Abraham Lincolnista tai muista USA:n presidenteistä, rautateistä tai intiaaneista. Ja sekin, että miksi fiktiivistä hahmoa tai sitä päivämäärää ei tule ikinä pelatessa vaan aina noi muut kategoriat, varsinkin ruoka & juoma ja lääketieteen termi/fobia. En tieta. Anyways, tosi hauska ilta näiden tyyppien kanssa! #yksikana #rahkatassufobia #herbamare


Lenkkeilyä ihanissa syysmaisemissa kotikonnuilla. Mää en tajunnut ottaa kuvaa tässä kohtaa, mutta tässä kohdassa me oltiin poikkilaudalla kävelemässä ja pysähdyttiin ottamaan kuvia pienen laiturin päässä. Tää päivä oli kaikin puolin ihana. Kivan kirpsakka ilma, ei satanut yhtään ja melkein 10 kilsaa kävelyä. Not bad.


Pakollinen selehvie tän mösön kanssa. Keijo on paras. 


Vanhemmillani oli tänä vuonna hopeahääpäivä eli 25 vuotta tuli täyteen heillä avioelämää! ♥ Omistinkin heille pienoisen tekstinpätkän tässä taannoin. Lahjaksi leipaisin heille Nutella-kakkua sekä ostin pienen canvas-taulun, jossa oli äidin lempparikukkia. Matias oli ostanut aiemmin samanmoisen, mutta siinä oli kuppikakkuja. Molemmissa tauluissa oli tasan sama värimaailma, joten se oli aika nappivalinta! 


Näillä eväillä on oikein hyvä lähteä taistelemaan kaamosväsymystä vastaan. Kiitos kaikille, jotka tekivät mun syyskuusta näin upean. 

Eritoten sulle, Keijoseni. Tässä kuvassa olemme muuten viimeistä kertaa Huldan kyydissä.

Oon taas pitkään halunnut päätyä koneen äärelle kirjoittelemaan kaikkee teiän iloksi, mutta nyt ei oo ihan oikeesti ollut aikaa. On ollut kaikkee säätämistä työasioiden ja terveyden kanssa. Paljon on vielä selvitettävää, joten vielä en kerro mistä on kyse. Olin eilen myös endokrinologilla eli suomeksi sanottuna diabeteslääkärillä. Sain mm. uuden ateriainsuliinin nimeltään Fiasp ja tulen saamaan myös sen uuden sensorimittarin eli Libren, joka laitetaan esim. olkavarteen, ja se mittaa verensokeria jatkuvasti ja auttaa parantamaan omaseurantaa.

Diabeteksesta puheen ollen mulla on nyt 3 kuukautta myöhässä mun diabetes-vuosipäiväpostaus. Kuten kaikki muukin, Pori Jazz (video on tehty ja se on jopa upattuna luonnoksessa, mutta se teksti...), Rauma- ja Porvoo-kuvat jajajaja kaikki. En jaksa ottaa niistä kuitenkaan nyt ressiä, koska muitakin ressejä on nyt. Ei tarttis yhtään enempää tähän syssyyn. Oon liian väsynyt. Johon muuten saan myös apua huomisesta alkaen!

Btw, keliakiadiagnoosin 20-vuotispäivä tulee tässä kuussa täyteen, joten hehee lol, porsaanreikä löydetty!