keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Just fanwoman things.

Mulle tuli pitkästä aikaa viestiä We Heart Itin ylläpidolta. En oo sitäkään sivustoa käyttänyt yli 4 vuoteen. Pyysivät vaihtamaan salasanaa security breachin vuoksi ja menin huvikseni kokeilemaan pitkästä aikaa ja katsomaan, että mitä nolouksia ja fanityttöilyjä sieltä löytyykään. Salasana meni vahingossa kerrasta oikein ja ensi töikseni sitten vaihdoin sen. Selailin mun kokoelmia ja voi herrantuuteli, ku se oli täynnä kaikkee #basicfangirlthings. And that's who I am -estetiikkaa, Before I die -kliseitä, Michael Jacksonia, ruokataidetta, vaatteita, muotia ja inspiraationlähteitä. Kaikista eniten siellä oli - kyllä, arvasit ihan oikein - Tom Hiddlestonia sekä itsenään että Lokina. Aa että niitä aikoja. Those were simpler times.

Pinkkiä en enää käytä, henskelit meni rikki ja noi housut on mulla edelleen, mutta en mahdu enää niihin. Rakastan silti tän tyylin leikkisyyttä ja värikkyyttä.

Siitä tulikin mieleeni, että niin, mihin se puoli musta on hävinnyt? Tai ei nyt hävinnyt, vaan... miten sen sanoisi... kadonnut? Laimennut? En löydä sitä sanaa nyt, mutta se puoli musta oli ihana. Puhdas, viaton, innokas, INTOHIMOINEN. Mää olisin voinut jauhaa ikuisuuden mun lemppariartisteista, bändeistä, elokuvista, sarjoista jajajaa mistä vaan lemppariasioista. Nykyään oon aika hissunkissun ja hillitympi asioista, joita ennen fanitin täysillä tehoilla ja itseäni säästelemättä.

Nykyminä. Tylsä nutturapää, joka pukeutuu vain turvalliseen mustaan ja valkoiseen ja käyttää mummokorviksia. Tykkään silti tästäkin lookista hirmuisesti.

Mää haluan yrittää olla se vanha Emilia edes hetken aikaa. Nyt meinaan puhutaan mun lemppareista, koska arvatkaas pojat ja tytöt mitä?


AAAAAAASDSJHFSJDG NYT KAIKKI SEIS HEI.

Kun tämä tiedotus pompsahti IG-feediini ekan kerran viime viikon torstaiyönä, meinasin kiljaista. Onneksi en, koska mies olis herännyt. IG-tarinassaan Grade kertoi pahoitellen, että "Sori kun kesti, mutta mä halusin tehdä kaiken oikein." Well have no fear, minä jos kuka olen uskollinen faninainen, kun on loistomusiikista kyse! Onhan Gradelta tullut tässä muita proggiksia ja featuurauksia, mutta kun tämä on selvä viittaus tulevaan albumiin, niin en voi muuta sanoa ku YEA BOIIII!

Tässä uutuuttaan kiiltävän biisin musavideo. Ja huom! Biisi on SUOMEKSI with a touch of lingala!


Aaaaah. I've missed this. Tuoretta uutta musaa yhdeltä mun ultimate lemppariartistilta. Äänimaailmaltaan tää biisi on ihanan tuttua Graciasta ja suomeksi räppääminen on oikein tervetullut muutos hänen musiikkiin. Kuulemme myös lingalaa, Graciaksen kotimaan Kongon demokraattisen tasavallan kieltä. Kunnon kulttuurien sulautuminen siis! Ja btw, toi Toleka-sanan merkitys... My heart skipped a beat. #allons-y #tohtorireferenssi #olikomukavahinko

#teebee kevääseen 2014, kun viimeisintä Graciasta ilmestyi
levykauppoihin ja KYLLÄ, tästä mun blogin URL tuleepi.

Tässä kohtaa tervetuloa vaan Emssin the feels the feels-vuoristorataan, koska tämä toinen uutinen lempparirintamalta on taas surullisempi ja ehdottoman haikea. Toinen Suomi-feivörittini Noah Kin lopettaa rap-musiikin teon ja pitää viimeisen räppikeikan 10.11. Helsingissä. Musiikintekoa ja taiteilijan uraa hän ei lopeta, joten mun ei tartte kokonaan kuolla sisäisesti, mutta tää on nyt ihan hitsin iso end of an era. Oon aika kahtia repeytynyt ton viimeisen räppikeikan suhteen. Haluaisin todella kovasti mennä, mutta on monta muttaa matkassa. Pelkään, että kadun sitä aina, jos en mene. Mutta kuten sanoin, musiikintekoa Noah ei lopeta kokonaan, joten voin hengittää ja olla rauhassa.

Kiitos Noah Kin sun tähänastisesta musiikista. Se on tuonut paljon iloa mun elämään ja rakastan sitä aina. Haluan myös, että se musiikki mitä itse teet, tuottaa sulle hyvän mielen ja on juuri sitä mitä itse haluat tehdä. Pysyn musiikillisessa matkassasi mukana!

#teebee 2015 Jazzkadulle, kun sain kivaisan kuvan tän mahtavan tyypin kans!!!1

Kolmanneksi palataan Tom Hiddlestoniin, sillä oi kyllä, hän palaa valkokankaille 3.11 ja vihdoin hänelle luontaisimmassa muodossaan eli LOKINA. Tätä päivää on odotettu 4. VUOTTA. NELJÄ. MIETTIKÄÄ. Okei varmaan yhtä kauan kuin uutta Graciaksen musaa, MUTTA SILTI. YEA BOIIIII!

#teebee penkkareihin. Oli erikivaa olla Lokilia of Herwood!

Kyä nyt meinaan hemmotellaan meikämannekiinia! Graciaksen uusi biisi ja odotettu Marvel-leffa vajaan kuukauden sisään. Ja kahden viikon päästä Thorin ensi-illasta pärähtää julkaisuun myös Justice League! Aa että mitä luksusta. Marvel & DC, I love you guys. Ja voi kuulkaas kotiemme pikkumussukat, ei oo enää kuin vähän päälle PUOLI VUOTTA Infinity Wariin... The time sure flies.

Mulla ehti tulla jo ikävä Wonder-Womania, vaikka vastahan sekin tuli teattereissa.

PS. Mää päätin jo ennen postausta, että laitan vaan kolme asiaa nyt, MUTKU TÄMÄKIN MAHTAVUUS TAPAHTUI JUST EILEN.


Hnnnnnnngh. So beautiful. Toi puku, miljöö ja AKSENTTI. En jaksa odottaa helmikuuhun. Okei jaksan. Koska tässä tuleepi monenmonta hyvvää leffaa ennen sitä! Kyllä nyt kaltaiseni sci-fi-leffanörtittären kelpaa.

PPS. This felt good. I'mma do these more often, jos fiilis osuu kohilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti