1-tyypin diabeetikko ja keliaakikko. Jo vuodesta 1997.

"20 vuotta aikaa, se tuntuu jo lievästi niskassa!"

Vanha kuva, nykyään laitan 26 yksikköä/päivä.

On kyä melekosta tämmönen. Ajankulu. Melkeen koko elämän olen kantanut näitä molempia vaivoja mukanani. Hauskinta kuitenkin on, ettei mulla oo tähänkään päivään mennessä mitään käryä miten täydellisesti hoitaa itseäni. Joskus tuntuu, että mun verensokerit ja elimistö elää ihan omaa elämäänsä, ei väliä miten mää itteäni hoidan. Keliakiasta on kyllä joo tietenkin käry miten hoidan sitä. Olen nykyään paljon tarkempi ruoan "puhtaudesta", siitä on todisteena monen vuoden mahakivuttomuus, turvotuksen puute ja aftattomuus (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mm. vahingossa väärinsyömisiä). Mutta diabetes on joinakin päivinä yksi mysteeri ja joinakin päivinä on tilanne on hallinnassa. Nytkin mulla on hba1c eli pitkäaikaisverensokeri noussut aika varmasti uniongelmasta ja muista jutuista johtuvan stressin takia.

Että en kans tiiä.

Mun lemppareista lempparein aamupala ja #matalanverensokerinkorjaussnäksi.

19.6. tuli täyteen 20. diaversary, mutta keliakiavuosipäivä on tässä kuussa vasta. Se bongattiin multa myöhemmin koepalatesteillä. Oireita ei kuulemma ollut ilmennyt noin muuten, mutta se testattiin siltä varalta, että onko muita sairauksia tullut siinä samaan syssyyn diabeteksen kaverina. Valitettavasti mää en tiedä tarkkaa päivämäärää eikä muistanut äitikään, joten näillä mennään.

"Kuinka paljon mahtuu pieeeneeen laukkuuun? Pieneen laukkuun? Mittari ja insuliinia."

Mää kuvata pläjäytin vähän paria kesäkuun päivää niinku diabeetikko-keliaakikon (onpas ihana sanamonsteri) näkökulmasta. On videossa muutakin, mutta pääasiassa mittaamisia, pistoksia (huom. pistämistä ja verta ei näy, joten voi huoletta kyseisten asioiden foobikko kahtella viteeon läpi) ja paljon, niinku PALJON ruokaa.

Pitemmittä puheitta, let's aloitetaan!

DISCLAIMER: Videota editoidessa iski pieni pistos sieluuni (diabetes pun not intended), että kuinka paljon me syötiinkään herkkuja ja roskaa tuona viikonloppuna, mutta se oli vain hetkellinen, koska TO HECK WITH IT. 1-tyypin diabeetikot saa syödä tasan mitä haluaa ja pikainsuliini on kiva keksintö! Kohtuus on tietenkin avainsana, mutta tuo viikonloppu oli erityinen ja halusimme nauttia elämästä. Sentään hei 20 vuotta kahden ärsyttävän ja vaikean pitkäaikaissairauden kanssa! Mää halusin myös rikkoa rajusti niitä ikivanhoja oletuksia, ettei me diabeetikot voida syödä sokeria tai herkkuja ollenkaan. Me voidaan elää just niin normaalia elämää ruoan suhteen kuin muutkin, kiitos Frederick Bantingin.

Ja joskus voi olla aika, kun voimme kaikki elää täysin normaalia elämää ilman neuloja, ainesosaluetteloiden syynäystä ja verensokeriseurantaa...

Asiavideota tulossa ensi kuussa sillee vähä yes, no, maybe. Katotaan. Jos porukkaa kiinnostelee niin voisin ehkä mahdollisesti haluta kuvata Siniranne-päivän kunniaksi, joka on 14.11.!