Aurinko ei paista ja vettä sataa, taitaa tulla Empulta blogitekstiä. - vanha sanonta.
First things first, HURTS ON TÄNÄ VUONNA PORI JAZZEILLA! ♥ Ainoo vaan, ettei me päästä sinne, koska no money no funny ja me myös lähdetään samana päivänä Ruotsiin sukuloimaan. Mää nyt lohduttaudun sillä ajatuksella, että Hurts tekee saman tempun kuin vuosi sitten, että ensin kesällä keikkailee Ruisrockissa ja syksyllä tulee toistamiseen konsertoimaan. Onneks oon sentään nähnyt ne livenä, muuten tää sattuis vielä enemmän, varsinkin kun oon aina halunnut Pori Jazzeille. (Pitäis muuten pitkästä aikaa taas kuunnella Adamin sulosointuja ja Theon suloääntä...)
Ihanan Graciaksen uusi albumi Elengi julkaistaan perjantaina 30. päivä. Jo sitä oltiin odoteltukin! Levels on kohta jo puhkikulutettu ja harmittelen mielessäni, ettei Let Myself Go ole ko. albumilla kuten ei myöskään High Mountain. High Mountain tosin taisi olla elokuvan Korso soundtrackilla, joten mitä luultavammin sen ei ollut tarkoituskaan olla Elengillä. Oh well, 30. päivää odotellessa!
Let Myself Go aiheuttaa mussa kuitenkin jonkinsortin nostalgisromantillisia fiiliksiä. Kuuntelin sen meinaan ekan kerran lukiossa hypärillä syksyllä 2012. Upataas se tähän alle vielä for old time's sake.
Oonko muuten kertonut, kuinka paljon fanitan Cocoan ja Graciaksen/Noah Kinin yhteistyöllä tehtyjä musavideoita? ♥
Legendaarinen John Legendhan tunnetusti taitaa suloiset ja kauniit biisit ja ihanaakin ihanammat lyriksit. Tää biisi (vaikka onkin kai jollain tasoo hittibiisi) hipoo kyllä jo täydellisyyttä. ♥ Jos olisin ällösiirappinen romantikko, sanoisin, että tää on meiän biisi ja haluan tän ehdottomasti meidän "häävalssiksi", mutta kun en oo, niin en sano.
Mää oon koko tän postauksen raapustamisen ajan kuunnellut Keijon suosituksesta/muistutuksesta bändiä The 1975. Vaikka sen nimi onkin 1975, niin musiikki ei kuitenkaan oo 70-luvulta vaan ihan 2010-luvulta. Chocolate onkin eka biisi, jonka oon heiltä kuullut ja tykkäsin kyllä, mut en näköjään heti niin paljoa, koska unohdin ko. biisin heti. Tänään otin ko. biisin ja koko albumin The 1975 uudelleenkuunteluun ja tykkään tosi paljon! Meneviä soundeja ja svengaavaa menoa, ja mahtuu mukaan myös kaunis balladi.
Siitä lähtien, kun Noah Kinin Now You See julkaistiin, oon kuunnellut sitä varmaan joka ikinen päivä. Luulis, että olisin jo lujaa vauhtia kyllästynyt, mutta eheei sinnepäinkään. Asiaa auttaa myös se, että rakas lillebror Matias osas olla ihana ja sen tuloksena Keijon luota tullessani mun pöydällä odotteli vallan muikee yllätys.
Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin musiikkihan "kuulostaa" vielä paremmalta fyysiseltä levyltä kuunneltaessa. Siksi en todellakaan ehdi vielä pitkään aikaan kyllästyä tähän mahtavuuteen. Arvaatte varmaan jo, että mikä alkaa soida heti, kun lyön sterkkojen nappulat on-asentoon?
Tajusin just, etten oo analysoinut teille yksittäisiä biisejä vaan ylistänyt koko albumia kokonaisuudessaan. Sen verran haluan ainakin sanoa, että aivan kuten 9fngrsissä tässäkin on voimakkaita tunnelatausbiisejä, kuten You Never Asked, jonka oon kyllä puhkikuluttanut, koska sattui olemaan single (hups) ja Dusk, jonka lopun yksinpuhelusta tykkään ihan mielettömästi, samoin "Oh you wait and you'll see that this ain't just make believe". Alusta asti kestosuosikeiksi nousseet My Road ja Calm edustavat levyn riipaisevia pieleenmennyt ihmissuhde-biisejä. Äkänen uhoamisteemalla kulkeva RBLS on aivan mahtava kuin myös kantaaottava Shooting Stars. Menneitä muisteleva itseanalyysi Still Noah palautti mun uskon nykyhiphoppiin biittinsä ja lyriksiensä puolesta.
Parasta koko levyssä on mahtavan äänimaailman lisäksi Noahin varma ja sujuva flow kuin myös se, että Noah ei ole (onneksi) muiden nykyräppäreiden tavoin turvautunut mainoskikkailuun pyytämällä tunnettuja suomalaisia naisartisteja fiittaamaan vaan muutamassa biisissä backing vocalseina toimii Suad Khalifa, jonka kaunis ääni kruunaa mm. My Roadin, Shooting Starsin ja Duskin.
"Even though they said that I was too young to be doing this sh*t, in reality I'm just too young to be this good at doing this sh*t." INDEED.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti