Hejsan hopsan! Mää tässä epätoivosesti parantelen tapojani blogin kanssa ja kirjottelen, vaikka ei oo ees mitään tärkeetä asiaa. Anteeksi kuvien puute, koska niitä ei vaan ole. Tiputtelen tän ja viime kuun instakuvatukset myöhemmin, koska kirjotan nyt vammapää-iPadilla.
Tää on ollut ihan hassu maanantai, joka alkoi huonosti. Nukuin huonosti heräillen tunnin välein, meikkivoide oli ihan lopussa ja kun lähdin kotio Keijolta mun puhelin jäi sinne. Kaiken kukkuraksi naistenvaivoja edeltävät mood swingsit olivat erittäin läsnä ja mulla oli tiedossa menoja tälle päivälle, joten ei naurattanut sitten yhtään ajatus siitä, että joutuisin kitumaan tulevan päivän ilman puhelinta ja järkevältä ja mahdollisimman ei-punaiselta näyttävää naamaa.
Kotona oli vastassa iloinen koira, joka ei onnistunut piristämään mua yhtään. Menin takaisin nukkumaan pariksi tunniksi ja näköjään se kannatti, koska mää paitsi piristyin myös päivä lähti ihan uuteen nousuun.
Keijo hoiti mun puhelimen takasin mun haltuuni taksikuskikaverinsa avustuksella. Matias oli aamulla lähtenyt viemään äitiä kuntoutukseen Kankaanpäähän ja oli paluumatkalla kipassut Kiikoisten ABC:llä ja toi mulle suklaapupun. Kyllä noi mun tärkeimmät miehet osaa piristää. ♥ Me lähdettiin hakemaan mun luuria Keijon työmaalta ja samalla lähdettiin hoitamaan asioita. Pääsin pitkästä aikaa hyvällä fiiliksellä kiertelemään kivoja kauppoja, kuten Elokuvadivari ja Levykauppa X. Päivä oli ihanan lämmin, suorastaan kuuma ja teki mieli juosta järveen virkistymään, ja oli ihanaa viilettää keveissä vaatteissa balleriinat jalassa. Myöhemmin mentiin vielä Sailan kanssa kenttäilemään ja jo valmiiksi mukavan päivän kruunasi kunnon ukkosmyteri. Raekuuro ei ollut kiva, but oh well.
On muuten ihan outoo, miten tänään koettiin koko kesän säävaihtelut yhden päivän aikana. Ihan The Day After Tomorrow-meininkiä, etten sanois.
Kattelin tänään myös Star Trek: Into Darknessia. En voi sanoa, että tykkäsin, koska jaksoin keskittyä puoleenväliin asti ja loput leffasta meni puolivaloilla. Mää en vaan päässyt juoneen sisälle eikä hahmot olleet niin mielenkiintosia (lue: Marvel/Doctor Who-tasoa). Paitsi Benedict Cumberbatchin Khan. Sen takia mää ton leffan halusinkin nähdä. Ai niin, ja Simon Peggin hahmo oli hauska.
Lauantaina oli muuten vuoden eka kesämekkopäivä. Mää luulen, että mun tarvii ostaa tänä kesänä ainakin yks uus maximekko. Ne vaan on niin ihania, siitä ei pääse mihinkään. ♥
Nyt lahnailen nojatuolissa ja ootan Frasierin uusinnan alkamista. How lame. Silmiä särkee ja väsyttää. Jos olisin järkevä, niin menisin nukkumaan, mutta kun en oo niin en vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti