Oon varmaan viimeksi lapsena pitänyt tukkaani keskijakauksella. Miltä näyttää?
Oon kasvattanut otsatukkaani pois kohta vuoden verran. Olen viimeksi sitä trimmannut viime maaliskuun tienoilla ja nyt se ulottuu suurin piirtein leukaani asti. Alkuun lyhyehköä otsatukkaa oli supervaikea kesyttää, mutta nyt kasvettuaan se osaa asettua oikein kivasti sivuun tai kasvojani kehystämään.
Niin kiva kuin kiharat suortuvani ovatkin, sorrun ja joudun aika paljon pitämään hiuksiani nutturalla. Välillä kikkurat ovat kuin karsee siksakkinen peikonharja ja välillä karvat kutittavat ärsyttävästi naamaa, niskaa, hartioita ja selkää tai ovat vain tiellä. Oon onneksi löytänyt somesta erihyviä kanssakiharaisten vinkkejä kampauksista, joilla saa kiharat kivasti esille.
Välillä tekisi mieli napsaututtaa itelleni tyylikäs polkka tai makee kiharapilvipixie tai suoraan vaan vetästä kalju (no ei oikeesti). Keijo onkin jälkimmäistä useaan kertaan suositellut, kun olen valittanut tukastani satatuhattamiljoonaa kertaa. Mutta sitten katson vanhoja kuvia ja fiilistelen pehkoani hyvähiuspäivänä enkä tohdi tehdä tälle huonojen latvojen klipsimistä kummempaa.
 |
| Kattokaa ny näitä, en kestä ❤ Ja kyllä, mulla ei oo meikkiä. |
Jos jostain olen varma niin mustasta hiusväristä en luovu. Välillä kyllä rasauttaa katella rumaa tyveä ja olla joka kuukausi värjäämässä sitä piiloon, mutta ainakin sen parikolme viikkoa värjäyksen jälkeen rakastan mun Lumikki-lookkia yli kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti