Voiko tää olla mahdollista? Ei enää yskitä? JEE!
.JPG)
No okei, yskä hellittää kyllä pikkuhiljaa, mutta jos puhun vähänkään liikaa, kurkkua alkaa kutittaa aivan jäätävästi ja seuraavassa sekunnissa yskin vedet silmistä valuen. Ääni meinaa myös mennä aina välillä, kun unohdan että oon kipee ja höpötän tuttuun tapaani vauhdilla 100 sanaa sekunnissa. Oon kai aiheuttanut myös rajulla yskimisellä jonkin sortin haavauman tai semmosen nieluun. Siellä tuntuu kuin sinne olis juuttunut ikävästi jokin ruoanpalanen. Eka pelästyin, että nyt mulle tuli taas angiina kaiken hyvän päälle, mutta onneks ei ollut sitä. Eiköhän tää tästä.
Mun työssäoppijakso alkaa vähän päälle viikon kuluttua and could I be anymore stressed and anxious about that? Koko ajan hirvittää, että on tekemättä joitakin koulujuttuja, vaikka onhan tässä vielä 7 päivää aikaa ottaa kiinni tekemättömyyksiä. Ylihuomenna on myyntityökurssin tuote-esittely, ja sit pitäis vielä olla samanmoinen tai sen tapaisia ainakin ruotsissa ja englannissa. Tuote-esittely ei sinänsä oo paha, koska pidän sen mulle rakkaasta aiheesta eli Converseista, mutta pelkään koko ajan blackoutteja, kurkunpäänkutitusyskäkohtauksia ja että en pidä sitä esitystä niin kuin pitäis. Sairastelun takia en nähnyt yhtäkään esitystä viime viikolla, joten en yhtään tiedä miten muut on sen pitäneet.
Äää. Ahdistaa, stressaa, jännittää, ketuttaa kaikki, ärsyttää kaikki, menee hermot, mahaan sattuu ja VÄSYTTÄÄ. Oon nukkunut viime viikon niin huonosti tän yskän takia. Nytkin mulla on viime yöltä 3 tuntia unta, ja su-ma-yönä sain 0 tuntia unta. Sen sijaan se 6 tuntia, jotka lojuin sängyssä, meni yskimiseen. Jepjep. Oli ihme, etten seonnut seuraavana päivänä. Kävin terkalla, joka vähätteli mun olotilaani, laahustin hoitotarvikejakeluun hakemaan neuloja ja liuskoja ja sit pääsin porukoille nukkumaan hetkeksi. Se autto taas vähäks aikaa.
En tiedä miks, mutta mua ressaa ton työssäoppijakson pituus. 4 kuukautta samassa, ennestään vieraassa työpaikassa. Oon kyllä toisaalta saamassa tarpeekseni tosta koulusta, joten uskon, että työnteko voi jopa piristää. Mää nyt vaan oon tämmönen, että ressaan etukäteen kaikesta mahdollisesta ja pelkään pahinta.
Nyt kömmin miehen viereen rauhoittumaan ja yritän päästä morjestaan Nukku-Mattia tarpeeks pitkäks aikaa. Onneks koulussa on Starbucks ja huominen päivä on vain pari tuntia. Sitten suuntaan vaihteeks porukoille viihdyttämään heti aamusta pikkuveikkaa ja äitiä! Ne kohta kyllästyy, kun ravaan siellä jatkuvasti. Ei vaan, oonhan mää niin ihanaärsyttävä isosisko.
No okei, yskä hellittää kyllä pikkuhiljaa, mutta jos puhun vähänkään liikaa, kurkkua alkaa kutittaa aivan jäätävästi ja seuraavassa sekunnissa yskin vedet silmistä valuen. Ääni meinaa myös mennä aina välillä, kun unohdan että oon kipee ja höpötän tuttuun tapaani vauhdilla 100 sanaa sekunnissa. Oon kai aiheuttanut myös rajulla yskimisellä jonkin sortin haavauman tai semmosen nieluun. Siellä tuntuu kuin sinne olis juuttunut ikävästi jokin ruoanpalanen. Eka pelästyin, että nyt mulle tuli taas angiina kaiken hyvän päälle, mutta onneks ei ollut sitä. Eiköhän tää tästä.
Mun työssäoppijakso alkaa vähän päälle viikon kuluttua and could I be anymore stressed and anxious about that? Koko ajan hirvittää, että on tekemättä joitakin koulujuttuja, vaikka onhan tässä vielä 7 päivää aikaa ottaa kiinni tekemättömyyksiä. Ylihuomenna on myyntityökurssin tuote-esittely, ja sit pitäis vielä olla samanmoinen tai sen tapaisia ainakin ruotsissa ja englannissa. Tuote-esittely ei sinänsä oo paha, koska pidän sen mulle rakkaasta aiheesta eli Converseista, mutta pelkään koko ajan blackoutteja, kurkunpäänkutitusyskäkohtauksia ja että en pidä sitä esitystä niin kuin pitäis. Sairastelun takia en nähnyt yhtäkään esitystä viime viikolla, joten en yhtään tiedä miten muut on sen pitäneet.
Äää. Ahdistaa, stressaa, jännittää, ketuttaa kaikki, ärsyttää kaikki, menee hermot, mahaan sattuu ja VÄSYTTÄÄ. Oon nukkunut viime viikon niin huonosti tän yskän takia. Nytkin mulla on viime yöltä 3 tuntia unta, ja su-ma-yönä sain 0 tuntia unta. Sen sijaan se 6 tuntia, jotka lojuin sängyssä, meni yskimiseen. Jepjep. Oli ihme, etten seonnut seuraavana päivänä. Kävin terkalla, joka vähätteli mun olotilaani, laahustin hoitotarvikejakeluun hakemaan neuloja ja liuskoja ja sit pääsin porukoille nukkumaan hetkeksi. Se autto taas vähäks aikaa.
En tiedä miks, mutta mua ressaa ton työssäoppijakson pituus. 4 kuukautta samassa, ennestään vieraassa työpaikassa. Oon kyllä toisaalta saamassa tarpeekseni tosta koulusta, joten uskon, että työnteko voi jopa piristää. Mää nyt vaan oon tämmönen, että ressaan etukäteen kaikesta mahdollisesta ja pelkään pahinta.
Nyt kömmin miehen viereen rauhoittumaan ja yritän päästä morjestaan Nukku-Mattia tarpeeks pitkäks aikaa. Onneks koulussa on Starbucks ja huominen päivä on vain pari tuntia. Sitten suuntaan vaihteeks porukoille viihdyttämään heti aamusta pikkuveikkaa ja äitiä! Ne kohta kyllästyy, kun ravaan siellä jatkuvasti. Ei vaan, oonhan mää niin ihana
Good night, don't let the bed bugs bite!
Päivä kerrallaan! Toivottavasti alat parantua pikaisesti:( Ei kannata liikaa etukäteen miettiä noita työharjottelujuttuja. Uskon, että sulla varmasti tulee oleen siellä huippua!
VastaaPoistaVoi, kiitos rohkaisusta! <3 Toivotaan että viimeistään konvaan mennessä oon tervehtynyt (y) Nyt oon jo rauhallisempi, ja toi oli nyt tollanen iltamyöhäinen ressinpurkausavautuminen... :D Kuten mulla on tapana sanoa: eiköhän se tästä ;)
Poista