Kesä 2017: Puumala.

TIISTAI 6.6.2017: Puumala - Saimaan kaunein

Spottaa Hulda!

Puumala on yksi söpöimmistä pikkukunnista, mitä olen nähnyt. Heidän kuntansa mainoslausekin kuuluu: Saimaan kaunein, Suomen kuumin. Tuona päivänä kun kävimme siellä, oli kyllä meleko kuuma ilma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja teki kovasti mieli kylmää juomaa ja jäätelöä.

Nauttikaa kuuman Puumalan kuvista samalla kun minä kerron teille synneistäni. Haaste on straight up pöllitty Ian Colour me ! -blogista.

Crochet & knit graffitis - my favourite kind of vandalism.

Herkuttelusyntini…

Nutella ja muut hasselpähkinälevitejäljitelmät. Voisin syödä sitä pelkästään suoraan purkista. Ja monesta purkista. Se on ku ottaa sitä yhden lusikallisen, niin yhdestä tulee kymmenentuhatta. Epäilen vahvasti mm. Nutellan olevan syy yhtäkkiseen lihomiseeni. Söin sitä meinaan vähän liikaa viime keväänä/kesänä. Minettijäätelön Nutella-jätskiä voisin kyllä silti syödä edes yhden annoksen tänä kesänä! Ja VAIN yhden. Muuten lähtee kaikki käsistä.

Tämä oli myös yksi viime kesän herkuttelusynneistäni: Super Laku.

Ihonhoitosyntini…

Mää oon kyllä pyrkinyt pitämään kasvojeni ihosta todella hyvää huolta, koska nykyään se on todella armoton: yksikin unohduslipsahdus ja se on 1-5 räjähdystä leukaan, nenään ja poskiin. Ehkä sen takia, koska kaikki huomioni menee kasvoihin, unohdan koko muun kropan. Olkoon se suuri ihonhoitosyntini. En muista, koska olisin viimeksi rasvannut koko vartaloni. Tarvis kyllä, välillä kropan iho rutisee ja kutisee kuivuuttaan, varsinkin kylminä aikoina. Jalkoja rasvaan joskus harvoin, vaikka todellakin pitäisi viikottain (ellei jopa päivittäin) diabeteksen takia. Täytyy pitää noi kantapään halkeilut ja säären ihon kuivuudet kurissa.

Siivoussyntini…

Minä VIHAAAAAAAN imurointia. Inhoon yli kaiken, kun jotain pölyä ja hiuksia ja kakkaa tarttuu niihin harjaksiin eikä suostu menemään heti itse imuriin ja sit laahaan semmosta pölyhiuspalleroa mukana ja yritän sen läpi imuroida muuta. Inhoan kun pitää vaihtaa asetuksia kun alkaa imuroida mattoa ja sit taas hetken päästä lattiaa (meillä taitaa olla sellanen Lux-imuri, jossa on automaattitoiminto tälle vaihdolle, mUT SILTI). Inhoan imurin ääntä ja sitä kun pitää siirrellä kaikkee pois tieltä. Inhoan kun pitää vaihtaa pistokepaikkaa, kun se LIIAN LYHYT JOHTO ei riitä koko kämpän jokaiseen nurkkaan.

Pölyjen pyyhkiminen on myöskin ärsyttävää, ellei käytössä ole semmosta Swifferiä, joka muka vaan siirtää pölyä eikä oikeesti pyyhi sitä. Kyllä se kuulkaa pyyhkii vallan mainiosti niin. Enemmän se kerää pölyä kuin kostea rätti. Rätti vaan muuttaa pölyn märäksi ja kokkareiseksi.

Eli toisin sanoen kaikki mikä liittyy pölyyn ja semmoseen ei-likaan (kaatunut juoma, kastiketahrat tms.) mitä ei saa kostealla rätillä helposti pois, niin HYI.

En halua myöskään enää ikinä tiskata käsin.

moooii!

Ystävyyssyntini…

Olen todella huono pitämään yhteyttä ja järjestämään näkemisiä. Aina luulen, ettei ketään oikeesti kiinnosta nähdä mua tai ettei kellään oo aikaa nähdä mua ja että mää oon ainut nolife maailmassa tällä hetkellä, jolla on aina kalenterissa tilaa. Tosin joskus välillä jostain puskista tulee jotain ihme kuukausia, kun ei sit käykään mikään päivä, kun yrittää jollain porukalla sopia näkemistä. Koen etten osaa keksiä mitään tekemistä ja sit tulee olo, että jos mää haluan nähdä jotakuta, niin mun pitää keksiä se että mitä tehdään ja mihin mennään. En tykkää järjestää yksin mitään enkä ehdottaa mitään. Mietin liikaa kaikkia taloudellisia ja sijainnillisia aspekteja. Oon ennen ollut todella tunnollinen viestiin vastaaja, mutta en enää. Nykyään saattaa mennä niin, että jos oon vaikka huonossa paikassa tai just herännyt, niin en vastaa heti ja ajattelen, että vastaan kohta. Sit saattaa mennä tunteja ja kunnes seuraavan kerran avaan Whatsappin, mun silmät laajenee kauhusta ja alan laatia paniikissa kilometriesseetä "anteeks kun kesti vastata, olin huonossa paikassa kun sain sun viestin ja sitten unohdin koko jutun blablablaablaa...".

Yksi ehkä isoin asia on kuitenkin vaan yksinkertaisesti se, että mää oon ambivertti varustettuna introverteillä kausilla. Mää yleensä haluan nähdä ihmisiä säännöllisen epäsäännöllisesti ja oon elämäntilanteen salliessa hyvinkin avoin näkemiselle, mutta nyt mulla on ollut menossa yksi pisimmistä ja pahimmista introkausista ikinä enkä osaa sanoa kunnollista syytä. Oon jatkuvassa valmiustilassa talonmyynnin takia ja se väsyttää mua, koska ikinä ei tiedä, koska se muuttorumba alkaa ja lähtö tulee. Mulla on myös ollut pieniä terveydellisiä ongelmia, jotka menee yhtä nopeasti ohi kun tulee ja öäh.

Koittakaa jaksaa mua. ♥

Siis kattokaa näitä maisemia!

Hiussyntini…

Mää en edes tiedä, mutta jotain on vialla. Mun hiuspohjassa on paha rasvaisuusongelma. Se helpottaa hetken, kun värjään tyven, mutta esim. nyt mun tyvikasvu ei edes ole kovin pitkä ja silti tää rasvoittuu liikaa, vaikka olisin käynyt edellisenä iltana suihkussa. Yleensä käyn siis iltaisin hiuspesulla, mutta joskus kun pesen hiukset aamulla tai päivällä, niin ne pysyy koko päivän suhtkoht puhtaina ja raikkaina. Joskus illasta saattaa lössähtää.

Mää myös oon laiminlyönyt mun latvojen hoitoa. Mää käytin ennen superihanaa System 4-suihketta mun hiuksiin, varsinkin aikoina kun suoristin mun hiuksia melkein joka päivä. Se pelasti mun hiukset, kun otin suoristuspermanentin 2010. Olis ihana saada ostettua sitä tai jotain muuta samankaltaista hiustenpelastajaa. Käytin ennen kaikenmaailman colour/repair/volume boost-hoitoaineita ja shampoita, mutta huomasin lopulta, että mitä mun hiukset oikeasti tarvitsee: kosteutusta. Nyt oon siis oikeilla jäljillä hiusten hoidossa. Pitäisi vielä selvittää rasvaisuusongelma.

Tämä oli todella hyvää perusruokaa.

Pukeutumissyntini…

There isn't any. I'm a true fashionista.

Ok, here goes... Unohdan välillä värien olemassaolon ja pukeudun pelkästään mustaan (black is awesome though), yhdistän mustavalkoisissa asuissa liikaa erilaisia kuvioita (ks. viimeisin asupostaus), en välitä kengistä enkä laukuista kovin paljoa (kunhan on mukavat kengät ja kunhan on musta ja suht siro laukku I'm all set), sorrun joskus ostamaan vaatteita vain siksi koska halvalla saa (vähemmän nykyään) ja joudun huomaamaan etten olekaan käyttänyt kyseistä vaatetta tai oivallankin myöhemmin että täähän olis nyt tosi jees, mutta sE EI ENÄÄ MAHDU MULLE. Also mää hamstraan koruja ja lopulta käytän pelkästään mun Uhanoita. (Psst, terveisiä Uhana Designin naisille: teidän tavoite tehdä mahdollisimman monikäyttöisiä ja uniikkeja vaatteita ja koruja TOIMII)

Oliskohan siinä ollut kaikki. Vielä on yksi asia, joka vaivaa mua, mutta voiko se olla synti, jos se on ainoastaan rahasta kiinni: haluaisin ostaa enemmän kestäviä, laadukkaita vaatteita ja mielellään suomalaista designia. Tietysti se maksaa maltaita kaltaiselleni pienituloiselle freelancerille, but a girl can dream. Nimim. jonain päivänä haluan omistaa Uhana Designin Green Leaves tai Kesä-mekon. Toisaalta haluaisin alkaa kannattaa vaatelainaamoita. Sekin on paljon kestävämpää kuin jatkuva kulutusmeininki. Kirpparit on hyvä juttu sekin.