Sunnuntai 17.6.2018
Onko se vain minä vai onko tää joku yleinen #vainintroverttijutut? Koska mulla on tällä hetkellä ylikierrokset päällä sinänsä ehkä turhaan, mutta jos siellä on muitakin introverttejä ja varsinkin väsyneitä sellaisia, niin te toivottavasti ymmärrätte.
Ennen muinoin rakastin odottamista. Mulla oli päässä ja joskus jopa blogissa asti milloin mitäkin laskureita ja odotin kaikkea hauskaa ja ihanaa tapahtuvaksi. Milloin ne oli keikkoja, leffojen ensi-iltoja, illanviettoja tai muita elämän hienoja asioita. Kaipasin aktiviteetteja, halusin nähdä ihmisiä, janosin jännitystä.
Nyt on tilanne se, että on paljon huippuja häppeninkejä tiedossa seuraavalle kahdelle viikolle ja myöskin sellaista, että ei välttämättä nyt mukavaa, mutta ehdottoman välttämätöntä, jota ei voi perua.
Jotain on erilailla. Mää odotan, mutta mua ahdistaa.
Mikään näistä sopimistani jutuista ei ole ylitsepääsemätöntä tai ikävää. Ei missään nimessä. Mutta tiedän myös sen, etten ehdi missään välissä hengähtää kunnolla vaan oon menossa pää kolmantena jalkana melkein sen koko 2 viikkoa. Nykyään pyrin järjestämään elämäni niin, että osaan sanoa ei ja voin pitää rauhassa välikuolemia (= yksi kokonainen päivä jolloin en tee MITÄÄN ja jos mahdollista niin seuraavana päivänä teen rauhassa töitä ja kotihommia) mutta nyt en ehdi, koska olen vähän niinku vahingossa ylibuukannut kalenterini. Eli en näköjään osaa vieläkään hallita elämääni täysin. ADD much?
Valitanko turhasta vai onko mulla joku burnout? On tosi rasittavaa väsyä jo pelkästä ajatuksesta, että on ihan liikaa tekemistä, vaikka ne olisi pelkästään kivoja juttuja. Tuntuu ettei mikään lepo tai unen määrä auta, vaan olen jatkuvasti väsynyt.
Ja ennen kuin joku tekee päätelmiä omassa päässään, niin pelkkä laiskuus on, noh, laiska selitys. Mää kun ryhdyn tekemään niin osaan sivuuttaa väsymyksen ja en malttais millään lopettaa (nimim. edellisessä työpaikassa meinas aina mennä ylitöiksi). Jaksan valvoa myöhään ja siksi viihdyn illanvietoissa pisimpään enkä malttaisi lähteä kotiin ja jättää juttuja kesken.
Mutta sitten kun vihdoin lopetan ja pääsen kotiin huomaan, että koko kroppa on kipeä ja haluaisin vaan nukkua kellon ympäri.
Sooo... What is wrong with me?
Perjantai 22.6.2018
Nyt kun kirjoitan tätä, olen keskellä tätä kaikkea. Kirjoitin ylläolevan ennen kuin tämä mainittu 2 viikkoa alkoi vyöryä eteenpäin. Nyt tuntuu siltä, että selviän, mutta tulen tarvitsemaan kipeästi välikuoleman viettoa. Varasin jo kalenteriin viikonlopun, jonka kohdalla lukee EI MITÄÄN. Se tarkoittaa, että en varaa siihen mitään, mutta voin päättää tehdä asioita voimieni puitteissa. Ja se tuntuu ihanalta. Sitä mää odotan jo nyt ja pelkästään ilolla.
Pystyn niin samaistuun tekstiin! En tosin tällä hetkellä, kun on just sopivasti lomaa, mutta usein just, kun oon asiakaspalvelija ja jatkuvasti työssäni tekemisissä ihmisten kanssa, niin huomaa kyllä töiden jälkeen olevansa henkisesti niin naatti, että energiaa ihmissuhteiden ylläpitoon ei tunnu löytyvän sit lainkaan toisinaan... Ja kuulostaa niin tutulta toi, että vaikka olis kuin kivoja juttuja kalenterissa tiedossa, niin henkisesti/sosiaalisesti väsyneenä niistä ei jaksa nauttia yhtä paljon. :/ Mulla kans toimii virvottajana tommoset päivät/viikonloput, kun saa aamusta iltaan olla ainoastaan omassa seurassa ja tehä just sitä miltä itestä tuntuu omien aikataulujen mukaan! ;)
VastaaPoistahttps://heliannika.blogspot.com/
Kiitos kommentistasi Heli! Mahtavaa että meitä on muitakin! Okei ei ehkä nyt mahtavaa, että kokee väsymystä, mutta vertaistuki tällaisissa asioissa on tärkeää :D
VastaaPoistaNykyään teen töitä kotoa, mutta muistan elävästi ne päivät kun tein töitä vaatekaupassa. Sen 4-8 h jaksoi aina, mutta kotona oli ihan puhkipoikki... Mut kyl sitä jaksaa aina kun saa päivän pari vaan nollata ja tehdä asioita rauhassa :)