Äsken hakkas Draken Don't Matter To Me (feat. MJ) niin oivasti tärykalvoja vasten, että innosti ihan kirjottamaankin asti.
Viime viikon loppupuoli oli jotenkin erityisen ihana, että mun oli pakko tulla kertomaan teillekin.
Torstaina koitti meikäriskiryhmäläisen aika mennä vastaanottamaan eka annos superseerumia koronarokotetta. Ennen sitä piti tietysti kokea matala verensokeri ja pikakäynti M-Marketin kautta. Onneksi olin kerrankin ajoissa liikkeellä, etten edes myöhästynyt, ja onneksi matalan jälkeen kaikki meni paremmin kuin hyvin.
Ratinan rokotepiste oli järkätty niin hyvin, ettei siellä tarvitse itse ajatella ollenkaan. Kunhan on henkkari/ajokortti/kelakortti mukana niin kaikki menee loistavasti. Parkkipaikasta uloskäyntiin asti oli ystävällisiä opastajia ja selkeitä opasteita riittämiin ja kaikki sujui kuin rasvattu. Että jos sinne meno jännittää, niin huoli pois! Paitsi jos piikit pelottaa niin siihen mä en voi sanoa mitään, mutta olkoon se ainut asia, joka jännittää! Rokotettu käsi oli hieman kipeä illalla ja seuraavana päivänä, mutta muuten kaikki hyvin. Se on se hinta, joka pitää maksaa, jotta saa supersotilaan supervoimat eiku paremman vastustuskyvyn koronaa vastaan.
Rokotuksen jälkeen vointi oli oikein hyvä, joten poikkesin Koskariin moikkaamaan isää ja muita tuttuja. Näin myös tätiä ja serkkua pitkästä aikaa. Iskällä sattui olemaan ruokatauko, joten hän tarjota päräytti mullekin safkat. Mäkkärissä näin myös itse Junkrella The Kirppismuijan! Ruoan jälkeen iskä teetätti mulle elämäni ensimmäiset Footbalance-pohjalliset. Kyllä kelpaa nyt kävellä pitkin Tampereen katuja ja polkuja!
Perjantai oli stressaava päivä, mutta illalla oli aika viimeisen The Falcon and The Winter Soldier -jakson, jonka jälkeen päästiin 6 viikon remppatauon jälkeen SAUNAAN. Odotus oli sen arvoinen, koska saunasta tuli paljon modernimpi ja viihtyisämpi. Ei oo ennen maistunut Breezer niin hyvältä. Also TFATWS oli täyttä kultaa ja minä kiljuin.
Koskarissa näin jälleen vanhoja tuttuja: ex-työkaverini ja toisen serkkuni. Sekin on jännä, että vaikka mä koen olevani ihminen, joka ei jaksa ikinä nähdä ketään niin silti tällaiset random kohtaamiset on tosi hauskoja ja niistä jää pitkäksi aikaa hyvä mieli. Siksi viime viikon loppupuoli olikin niin kiva.
Pohjallisten teettämisen jälkeen iski nälkä ja mun oli tehnyt ravintolarajoituksien alkamisesta lähtien hirveesti mieli Kung Food Pandan buffetin antimia. Crispy Chili -kana, paistetut riisinuudelit ja Zhong Quan -kana maistuivat pitkästä aikaa ihan älyttömän hyvältä. Mä myös join varmaan 3 täyttä lasia Pepsi Maxia! Niille siis, jotka ei tiedä, niin mä oon tosi hidas ja huono juomaan. Se on yleinen vitsi meiän perheessä, että mä sanon mulla olevan jano, juon ehkä yhden pienen kulauksen ja se riittää. Mulla ehtii tölkit ja puolen litran pullot lämmetä laukunpohjalla ja laimentua pöydällä.
Ratinan kauppakeskukseen tultuamme kävelimme Lautapelit.fi-kaupan ohi ja ruoan jälkeen mun teki mieli kävästä siellä vähän kattelemassa. Kattelu johtikin pieneen sijoitukseen, nimittäin Imperial Assault -lisäosaan, jossa on mm. AHSOKA, mun varmaan yks top 3 suosikkihahmo SW-loresta.
Sunnuntaina heräsimme Zoomailemaan, Keijo teki ehkä kaikkien aikojen parasta jauhelihakastiketta ja katottiin Disney+:sta löytyvät SW Rebels-jaksot loppuun. Oli taas niin intensiivistä ja surullista settiä, että minä vallan masennuin. Jostain syystä kausia 3 ja 4 ei löydy Disneyltä ollenkaan, mutta tänään tipahti vihdoin kausi 3 postiluukusta, joten pääsemme jatkamaan SW-putkeamme taas.
Se oli sellane! Loppujen lopuksi aika basic meininkiä, mutta kaikki tää koronan tuoma stressi ja tasaisen tappava tylsyys tekee sen, että arjen pienet ilot korostuvat entisestään. Kuvia mulla ei nyt kauheasti ollut näiltä päiviltä, toivottavasti ei haittaa. Musta myös tuntuu, etten osannut nyt yyyhtään kirjoittaa kuin olisin halunnut, mut ihan sama. Voin ajatella tän niin, että yritän vältellä turhia perfektionistisuuksia (on se sana).
En muuten tiedä tulenko kirjoittamaan tässä kuussa enää muuta, niin tähän väliin voisi ottaa...
HUHTIKUUN SUOSITUS
Jesse teki sen taas ja Akua Narun featuuraus on pelkkää lovee.
Tänä vuonna muuten hemmotellaan meikämarvelfania ja musafania: WandaVision oli mahtava, TFATWS oli mahtava, Bad Batch alkaa ihan justiin jA LOKI ALKAA SAMANA PÄIVÄNÄ KU JESSE MARKININ TOKA ALBUMI JULKAISTAAN. What a time to be alive.
Life? Pretty good.
Depression? Kinda cured.
Anxiety? Almost gone.
Hotel? Trivago.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti