Metsässä.

Fun fact: mä en ikinä käytä sanaa "metsässä" puhuessani. Sanon aina "mettässä" kuten kunnon tamperelainen konsanaan.

Onneksi meiltä ei ole kielletty ulkoilua. Ajoittaiset happihyppelyt, kauppareissut ja kävelylenkit  kamera ojossa ovat juuri sitä mitä pääkoppa tarvitsee. Velipoikain kanssa sovittiin pienestä raittiin ilman pyrähdyksestä veljen lähimettässä. Hän asustaa siis ihan tämän metsikön vieressä.

feat. jesse-kassi.

Vaikka saatoinkin katua asuvalintaani mettälenkille, en katunut enää kun näin nämä Matiaksen nappaamat kuvat. Kyllä sekin poitsu ossaa! Olen kouluttanut mieheni ja veljeni aika kehityskelpoisiksi asukuvaajiksi.

Ja asun avainelementit ovat tietysti tokakäsimeininkiä.

Rakas ystäväiseni NN laittaa mulle välillä snäppejä hurmaavista kolosista, joita hän löytää mettästä. Nyt mä vuorostani löysin niin söppänän pikkukolosen, johon vois vaikka muuttaa tätä koko koronakaaosta pakoon. Tervetuloa kyläilemään vaan NN ja kumppanit, mä pössäytän tuparikahveet!

Denim on denim with splashes of red and green. Siitä me pidämme.

Keskeisiä kaupunkielämän elementtejä: olet ihan rauhassa mettäkävelyllä ja yhtäkkiä jylhien puiden välistä vilkkuu Prisma kirkkaine neonväreineen.

En tosiaan ollut ihan niillä parhaimmilla vermeillä liikenteessä, mutta sentäs oli Nike Airit jalassa. En ollut ajatellut tällaista ulkoilua kotoota lähtiessä. Ensi kerralla paremmin sitten.

Huomaatteko muuten tekin, kuinka mun niskanpuoleiset hiukset eivät todellakaan näytä mustilta vaan punaruskeilta? Siitä menee niinku tollanen melkein piikkisuora raja mustan ja ruskean sävyn välillä. Mulla on ollut ongelmia kestovärin tarttuvuudessa niskahiuksiin niin kauan kuin mä muistan. Toisaalta ihan hauskannäköistä kyllä!

Ensimmäisten kevään kukkien ja kukintojen näkemiseen ei kyllästy ikinä. Sieltä ne urhoollisesti puskee läpi lumen ja kuran.

Yhtäkkiä tuli mieleen se kerta, kun mentiin joskus 10 vuotta sitten kattomaan ilotulituksia ja iskä tokaisi siihen, että "Mitä varten sää meikkaat? Metsääkö?" Johon vastasin päättäväisesti, että kyllä, vaikka sitten metsää varten. Nyt tulee vaan mieleen, että oonko vähän turha, kun tarttee meikata melkeinpä aina edes vähän ennen kuin lähden kotiovesta ulos. Ainoastaan jos vien vain roskat eikä ole menoa muualle niin en tietenkään viitsi vaivautua, mutta muuten niin vähintään on meikkipohja ja kulmat taputeltu ja piirretty nätisti paikoilleen.

Sitten kaiken tämän analyysin ja pohdinnan jälkeen tulen tulokseen, että NAH WELL. It's my face, I do what I want to. Tää on mun naama ja teen mitä haluan.