STEVEN WILSON - THE RAVEN THAT REFUSED TO SING
Tämä oli helppo valinta, ihme kyllä. Koska hyvänen aika. Vaikka mää olisin superonnellinen ja hyvällä fiiliksellä niin tämä muuttaa kyllä asian samalla sekunnilla, kun alkaa ensitahdit soida. Tämä on niin kertakaikkisen surullinen biisi.
Biisi ja video kertoo tarinan vanhasta, erakoituneesta ja kuolemansairaasta miehestä, joka suree kauan sitten kuollutta pikkusiskoaan. Mies on kovasti masentunut eikä ole koskaan pystynyt elämään normaalisti. Hän on ottanut lemmikikseen korpin, jonka luulee olevan hänen siskonsa jonkinlainen reinkarnaatio ja haluaa epätoivoisesti korpin laulavan. Pikkusiskolla oli tapana laulaa pienenä ja se rauhoitti tätä miestä aina. Jos korppi laulaisi, se antaisi jonkin merkin miehelle, että hänen siskonsa elää nyt korppina ja voi hyvin.
Menemättä näihin yliluonnollisiin jälleensyntymisaspekteihin, tämä biisi ja sen aihe osuu johonkin itkuhermoon mulla ja varmasti voi osua kaikilla, joilla on rakas sisarus tai useampi. Välillä joinain synkempinä hetkinä tulen ajatelleeksi, kuinka mä menisin aivan kokonaan rikki, jos mun veljeni kuolisi äkisti. Selviäisin siitä kyllä varmasti, mutta siihen menisi todella, todella kauan. Ja jos veljeni Matias luet tätä tekstiä, niin tää on sulle. Kiitos, kun esittelit tän biisin mulle ja samalla ei kiitos, koska these feels are not okay.
Steven Wilsonin albumi, jolla myös tämä biisi on, käsittelee kuolemaa todella koskettavilla ja paikoin jopa pelottavilla tavoilla. Sanat kouraisevat syvältä ja musiikki on luotu itkettävän kauniisti. Siksi mää en näitä biisejä usein kuuntele, koska en jaksa käsitellä niitä tunteita, joita niistä syntyy. Joskus jos oikein haluan itkeä, niinku puhdistaakseni päätäni, kuuntelen juuri tätä biisiä.
Tämä biisi soitettiin myös livenä taannoisella keikalla Pakkahuoneella. Itkin aivan kauheasti, kun tämä soi viimeisenä encorena. Pystyin havaitsemaan Matiaksenkin silmien kostuneen, joka on hyvin harvinaista.
Menipäs tää diipiksi. On se yks mokoma progenero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti