keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

30 Day Song Challenge: Day 15 - A song that describes you.

TIMO PIENI HUIJAUS - PENNIST



Joo neuvoisin sua unohtamaan rahan, jos pystysin onnen taata, 
mut katon omiin taskuihin, nään vaa reiän läpi maahan.
-----
Oon nii tottunu tähä ei penniikää massii, 
makaronii kassii, oon lamakauden lapsi.
Luotan siihen et kohta puhaltaa hyvä tuuli, 
ja mul olis leivän päällä muutakin kun ylähuuli.
Ja vuokrat ois myöhäs pari päivää enintää, 
kaikki laskut sais maksettuu ajois ennen perintää.
Eikä palkat aina suoraan tilin ohi mee, 
lompakkoki olis taskus muutenki ku koristeen.

Jälleen kerran, tämä oli vaikee päättää, koska en oo pitkään aikaan samaistunut mihinkään biisiin. Mä en oikeestaan edes huomaa biiseistä enää mitään "joo tää on siis niin mua!", koska mun ei tarvii. Eläydyn silti kaikenlaisiin tarinoihin ja riimeihin.

Päätös piti silti tehdä ja jouduin venyttämään aivokapasiteetteja pidemmälle ja kaivautua menneisyyteen. Sieltä löytyi vanha kunnon Timppa ja ensin kuuntelin Onnenpotkut. Näh, ei. Liian spesifiä kerrontaa Timon omasta elämästä. En samaistu. Sitten Tuulimylly. Näh, ei ei. En oo ollut koskaan näin pahassa jamassa, vaikka jonkin sortin masennusjaksoja on koettu ja traumoja eletty. Sitten kuuntelin tän ja iski heti, kun sain ton lainatun kohdan kuunneltua.

Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää.
Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää.

Elastisen vetämä kertsi tuon hymyn huulille ja muistoja mieleen. Näin Timon usein Elan tuplaajana monenmonilla keikoilla, sekä soolovedoissa että Rähinä Liveissä ja se oli mahtavaa katottavaa. Läppää lensi ja meininki hjyvä. 

Velat kasvaa ku lumipallo, silti jaksan juosta 
niit karkuun ja otan kaikki hitaat matkal huostaani.
Ei ne saa mua kiinni, ei edes hevillä, 
oon pitäny Valuutan safkois yhen viikon Levillä.
-----
Auttajana altis, 
heitin just Atelle askin röökiä ja hymy oli hammast vaille valmis.
Se pelasti mun päivän, ellei jopa viikon, 
niin pieni asia, silti niin iso kiitos.
Mut mustaki voi olla montaa eri mieltä, 
oon saanu ystäviltä paljon, annan hyvän kiertää.
Sanontaki kuuluu: 
"Jos tiedän mitään mistään, 
et rikas pihtaa kaikest, köyhä antaa vähistään".
Ha, jos tiedän mitään mistään, 
rikas pihtaa kaikest, köyhä antaa vähistään.

Tässä säkeistössä on kyl just tätä melko spesifiä tekstiä, mutta ajatus on tärkein. Vaikka rahat on ollut tiukalla, niin oon aina halunnut auttaa mm. veljeä ja vanhempia, jos se vaan on ollut meillekään mahdollista. Ja kaikesta saadusta avusta oon aina niin kiitollinen! Oon niin onnellinen, että mulla on niin mahtava tukiverkosto. Ihana perhe ja suku, mukaanlukien appivanhemmat ja Keijon sisarukset sekä upeita ystäviä.

Oon huomannut senkin tässä monen vuoden ajan, että on meillä ollut sitten kuinka tiukkaa, niin aina on selvitty eikä nälkää oo tarvinnut nähdä. Eletään aina kuukausi kerrallaan, palkasta palkkaan ja kädestä suuhun ja mitä näitä sanontoja nyt on. Mutta aina, AINA ollaan selvitty laskupinkoista ja ruokaa on saatu pöytään. Onneks nuudeli, hernekeitto ja makaronit on kummankin mielestä hyvää ja mää oon taitava tekemään hyviä kirppis- ja alelöytöjä. Eikä oo edes tarvinnut elää mitenkään askeettisesti. Leffoissa päästään välillä käymään ja yksittäisiä keikkakäyntejäkin, mm. Steven Wilson ja Toto, on saatu toteutettua.

Kuten Jake Peralta sanoisi: "It's allz good".

Mut elämä on valitettava nautinto, 
siks tanssin ku sade ja nauran ku aurinko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti