Niin.
Olen postannut jokaikinen päivä jotain. Tämä olkoon sunnuntain ja samalla tämän viikon päättävä postaus.
En tiedä mistä tässä on kiittäminen: keväästä, auringosta vai kevätauringosta? Poikkeuksellisen inspiroivasta taustamusiikista? Tällä hetkellä melko paineettomasta ympäristöstä ja elämästä? Vai heittääkö korona ihmisillä elämän ihan päälaelleen eli mun kohdalla olen kuin kotonani näissä olosuhteissa?
Huomaan itselläni ainakin sen, että heti kun luovuin vähin äänin kuukauden suosikeista ja muista itsekehitetyistä pakotteista ja aikatauluista niin heti alkoi lyyti kirjoittaa. Ja se lyyti olin minä. Luovuus kukkii jotenkin ihan eri tavalla, ja sekös jos mikä on ihanaa.
Tuskinpa pystyn pitämään päivittäistä tahtia yllä, mutta tämä oli vain hauska huomata, että oho, mähän oon tykitellyt menemään. Ja jospa mun tahti pysyisi kuitenkin yhtä tykittävänä tässä kevään ja kesän ajan. Pitäkää mulle peukut pystyssä!
(Ps. Eikä ny niin tarvii totella otsikkoa ja jättää kommenttia. Saat toki jos haluat! Kuuntelin samalla View'n biisiä, jossa hän sanoo noin ja otsikon puuttuessa heitin sen tuohon.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti