Kuun eka päivä.

Tää oli ihan väsynyt päivä. En ollut tehnyt tänään mitään muuta, paitsi nukkunut ja vähän syönyt.

Sitten Keijo tuli töistä ja päättäväisesti lähdimme iltalenkille. Mun epäsäännöllisesti liikuntaa suorittava kroppa kiukutteli koko lenkin ajan milloin mistäkin kohdasta, mutta oli todellakin wörttiä. Kattokaa näitä taivaan värejä taas. Näiden maisemien takia voisin lähteä vaikka joka ilta lenkille.

Olimme sopineet lenkille menosta jo jonkin aikaa sitten. Meidän piti mennä lenkille jo lauantaina, mutta Keijo meinas tulla kipeeksi, joten jätettiin varoksi väliin. Sitten piti kokeilla sunnuntaina, jos Keijon kipeys olisikin pikaista ja oli se, mutta siinä tuli tietysti muuta taas, joten ei taaskaan menty. Joten tässä meni melkein 3 päivää ilman mitään järkevää tekemistä. Muutenkin tuntuu, että aina tulee jotain fyysistä tai henkistä estettä, kun haluaisi yrittää liikkua.

Tällaisten mieltäturruttavien päivien jälkeen iltalenkki viileässä syysillassa teki ihmeitä.

Pisteenä i:n päälle porukat poikkes Matias apunaan tuomaan meille heiän vanhan sohvan uuden tieltä ja jäi samalla iltapalalle. Uusvanha sohva on myös beige kuten meiän vanhakin, joten plääh, mutta tää on leveämpi ja TODELLA PEHMEE, joten ihana löhösohva. En oo koskaan mahtunut kunnolla lepäämään meiän vanhalla sohvalla. Aina joutunut pitään jalat ärsyttävästi koukussa. Vanha sohva jäi nyt tähän olkkariin myös, joten meillä on nyt toistaiseksi kaksi sohvaa.

Saa nähdä mitä näille tapahtuu sitten, kun päästään muuttamaan. Silloin meiän sisustusvärit menee kokonaan uusiksi.