Kiitollisuus maanpaossa.

Nykyään kiitollisuus vaikuttaa olevan ihmisillä välillä kateissa. Joskus saattaa olla myös minullakin.

Mutta ei tänään. Kerron teille nyt mistä olen juuri tällä hetkellä kiitollinen.

Olen kiitollinen sille ihmiselle, joka on rakentanut tämän kaariportin. Tämä on kaunis kuvauspaikka, oli jo 2 vuotta sitten.

Olen kiitollinen sille ihmiselle, joka keksi, että mustavalkoinen pystyraita on nyt trendikästä. Oon tykännyt siitä varmaan 5 vuotta, ainakin. Silloin se muistaakseni oli viimeksi muodissa. It's so simple and yet so edgy! Pysyköön nyt tarpeeksi pitkään niin saan haalittua kaiken tarpeellisen kaappiini ja sitten mun ei tarvitse koskaan enää ostaa vaatteita.

Olen kiitollinen luonnon monimuotoisuudesta. Nuokin taustan tummanpuhuvat puut ovat upea kontrasti nurmikon vehreyteen ja kukkien punaisen eri sävyihin. Arboretum on ihanin paikka.

Vaikka nyt syksy on virallisesti ohi ja tästä eteenpäin on pelkkää alamäkeä, olen kiitollinen sateen ropinasta, joka rauhoittaa minut uneen yhdessä melatoniinin kanssa.

Olen myös niin kiitollinen viime kesästä. Oli niin mahtava sää! Vaikka välillä osas olla hieman tukalaakin, niin kyllä sai jo riittää 3 peräkkäistä huonoa kesää. Luonnon vesi on myös mun lempparein asia maailmassa ja lämpimien säiden ansiosta vedet lämpeni nopeasti, joten oli ihanaa pitkästä aikaa hyppiä laiturilta veteen ja pulahtaa vielä syyskuussa mereen!

Olen kiitollinen tuulelle. Sen ansiosta saa paitsi viilennystä kuumana päivänä myös aika lennokkaan kuvan. Mun takki näyttää siltä kuin se olis ripustettu pyykkipojalla kiinni sillankaiteeseen.

Olen kiitollinen muokkausohjelmien kehittäjille. Heidän ansiostaan sain tähänkin kuvaan upeita syksyn sävyjä.

Olen kiitollinen aviomiehestä, joka päättää, että nyt ei jakseta kokata mitään ja hakee meille lähiraflasta supereita siipiä. Parasta ikinä. Mulla on paras mies.

Olen kiitollinen sille taholle, joka kehitti Libren. Verensokerikäyräni eivät ole ehkä viime aikoina näyttäneet ihan siltä miltä niiden pitäisi, mutta itsehoito on helpottunut todella paljon! Todisteena on laskenut hbA1C ja parempi tietämys omasta hoitotasapainosta.

Olen kiitollinen itselleni siitä, että kävin parturikampaajakoulua. Vaikka se tie tyssäsi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, sain kartutettua itselleni taitoja ja tarvikkeita, joiden ansiosta mun ei ole tarvinnut käydä kampaajalla 8 vuoteen. Leikkaan itse tukkani ja äiti värjää tyven. Joskus olen jopa värjännyt itse. Rahaa ei siis mene kuin hiusväriin kerran puolessatoista kuukaudessa. Leikkaan myös isäni ja veljeni hiukset. Selvää rahan säästöä siis!

Tosin näissä kuvissa otsatukkani ei ole kovin edustava, mutta se johtuu pelkästään tuulesta, joka kävi meleko kovana tuona päivänä.

Olen kiitollinen ihmisistä, joihin olen saanut elämäni aikana tutustua ja ovat vieläkin osa elämääni. Ja olen myös todella kiitollinen JUST SULLE, blogini lukijalle! Kiitos kun oot ollut niin ihanan kärsivällinen ja jaksanut uskoa minuun, että saan tekstini ulos aikanaan. Vieläkin on enemmän ja vähemmän vanhoja postauksia tulossa, mutta ne tulee. Tulihan ne muutama muukin, vai mitä?

Olen kiitollinen musiikista. Se on taatusti yksi mun pelastajista. Just tällä hetkellä olen kiitollinen Kid Cudin biisistä Heart of a Lion. Mulla on nyt todella all over the place olo mun päässä ja oon kuunnellut sekaisin bassojytinää, iloista tanssiboppia, vanhoja suosikkeja ja "mää haluan vaan nyt itkeä"-musiikkia. Kävin läpi mun artistikohtaisia soittolistoja ja heittelin sieltä jonoon mitä sattuu. Jokin minussa sanoi, että mää haluan kuunnella tänä iltana tuon em. biisin. Se on vanha suosikki jo 9 vuoden takaa. Jo silloin tykkäsin tästä biisistä kovasti, se puhutteli mua kaikilla tavoilla. Kun se tuli sieltä jonosta ja hieman riemukiljaistuani aloin lihasmuistista räpätä mukana, kuuntelin samalla mitä se Scott oikein sanoo ny mulle. Ja tätähän se sanoo:

Please save a kid that needs some help

And I can't begin to think of anything that could help
---

How I feel, upon a time, so recent in time, made me sad

When I recollect how it used to be like David and Goliath

Kinda like me and the Devil

Tryna rip out my soul
---

You can try again and I'll be ready
---

At the end of the day, day

My momma told me don't let no one break me

Let no one break me

At the end of the day, day

Nobody, nobody ever could stop me

Ever could stop me

At the end of the day, day

You can't regret it if you were trying

If you were trying

At the end of the day, day

I'm walking with a heart of a lion

Biisin sanat etenevät positiivisempaan suuntaan kakkosversessä ja päättyy voimalliseen nuottiin, jossa Scott on voittanut sisäisen taistelunsa. Musta taas tuntuu, etten ole vielä edes toisessa säkeistössä mun elämässä. Oon joskus ollut, ihan siellä biisin viimeisissä sanoissa asti, mutta jotain on tapahtunut ja olen mennyt takaisinpäin. Mun tavoite on päästä taas sinne loppuun asti. Nyt haluan vain yrittää olla kärsivällinen kaiken kanssa ja kestää vielä hetkisen.

Ja viimeisenä mutten todellakaan vähäisempänä: olen todella kiitollinen Kristalle näistä upeista kuvista.

(Edits by yours truly.)