No se on Ems täältä sairaspedistä terve.
En muista koska viimeks olisin ollut näin kipee. Kuumetta, kurkkukipua, tukkoisuutta kaikkialla, yskää, räkää, limaa ja kaikkia näiden johdannaisia. Kaikkialle sattuu. Ai niin ja mun äänikin lähti. Se lähtee melkein aina nykyään, jos oon flunssassa. Kerrankin Keijo saa pelata Fifaa rauhassa (ja sekin on muuten ollut nyt saikulla), enkä mää pölötä sille kaikkee mitä mieleen tulee ja häiritse sen keskittymistä.
Aina kun mulla (tai no kenellä tahansa diabeetikolla) on flunssaa tai muuta tulehdustilan aiheuttavaa, verensokerit pomppaa korkeuksiin. Tätä en sitten eilen jostain syystä älynnyt ja ihmettelinkin, että miten Libre näyttää niin tasaista käyrää koko ajan. Korkeimmillaan verensokeri oli 10,0. Ajattelin pitkin päivää vaan, että oon osannut laittaa insuliinit oikein, plus että kun en jaksa kipeenä hoitaa itteeni muuten kuin aikalailla sen tarpeellisen minimin. Vasta myöhään illalla alkoi hälytyskellot soida ja mittasin sormenpäästä old school stylez. Mittari näytti hulppeet 28,4! Näköjään keho oli niin kuuma ja tulehdustilassa, että Librekin meni sekasin. Ja sitte ammuttiin kovilla: laitoin samantien 12 yksikköä Fiaspia. Mittasin ihan hetken päästä uudestaan ja oli noussut yhden yksikön lisää... Huoh. En jaksanut päivystää enää ja nukahdin.
Nukuin ehkä 5 tuntia ja senkin ajan melko huonosti. Heräilin koko ajan yskimiseen ja kuumeen takia. Lopulta luovutin ja olin hereillä pari tuntia. Mittasin verensokerin ja... se näytti HI. Tykitin Fiaspia 22 yksikköä ja onneksi sain verensokerin nopeasti alas. Otin särkylääkettä saadakseni kuumeen alas ja nukahdin. Heräsin 3 tunnin päästä ja laitoin selvästikin liikaa insuliinia: mittari näytti 3,8.
Nyt kaikki on hyvin. Tai no niin hyvin kuin kipeenä voi olla. Keijo haki pizzaa ja nyt jatketaan Tohtori-maratonia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti