Lokikirja 6.7.2018, klo 15.39.
Netti katkesi. Sekä puhelimesta että tietokoneesta. PANIIKKI.
Ellei DNA:lla ole yleistä käyttökatkoa niin heitä odottaa melekonen reklamaatio, koska laskuja ei ole unohdettu maksaa ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Jos jotain on unohtunut, niin DNA on unohtanut lähettää viimeisen varoituksen netin katkeamisesta. Meanwhile, mää kirjoittelen ”vanhanaikaisesti” Wordiin ja nettiyhteyden palatessa yes no maybe julkaisen tän blogiini.
Tunnen verensokerini laskevan. Pitäis varmaan syödä jotain. Ja AI NIIN, mulla on pyykit koneessa! BRB.
Tää on oikeastaan aika oudon jännittävää ja helpottavaa. Nyt mun ei OIKEASTI tarvi pitää kehenkään yhteyttä. Pitää ottaa tästä kaikki irti.
Mulla on vanha kunnon antenni-tv päällä just nyt uutisten varalta, mutta vois laittaa ekaa kertaa moneen vuoteen levyn soittimeen ja kuunnella kokonainen levy alusta loppuun. Okei ei ehkä moneen vuoteen, oon mää kuunnellut vanhoja kunnon levyjä, sekä fyysisiä että Spotifyn, alusta loppuun, mutta on viime kerrasta aikaa. Niin ja onhan tossa kaikkia dvd:itä!
Toki voisin myös mennä uloskin… Aurinko vaan moikkailee kovin vaisusti just nyt ja pilvet on turhan paljon esillä nyt. Nääh.
Eikä tässä onneksi oo muutakaan paniikkia. Sain tehtyä päivän työt ja vähän meni tän viikon tunnit jopa yli. Mulla on tavoitteena saada tehtyä kaikki tän kuun hommat 16.7 mennessä, koska silloin alkaa mieheni loma enkä halua olla sinä aikana stressaantunut ja pönöttää koko ajan vaan koneen ääressä näpyttelemässä.
No nyt on outoa. Nyt kone väittäis, että nettiyhteys on palautunut, mutta millekään sivulle ei pääse.
Vielä kaksi tuntia miehen kotiinpaluuseen… Tästä tulee pitkät kaksi tuntia.
Klo 16.07
Hieman valoa tunnelin päässä näkyvissä. Sain hetkeksi yhteyden Facebookiin ja mieheeni. En tiedä menivätkö viestini perille, mutta halusin vain saada hänelle tiedon, että olen ok ja että onko DNA:n verkoissa häikkää vai mitä täällä tapahtuu.
Aftermath klo 21.04
Kestin kokonaiset puoli tuntia netittömyyttä. #vainmillenniaalijutut #addmuch?
Netti palautui vähitellen tuolloin neljän aikaan ja en osaa kuvailla kuinka helpottunut olin. En ollut edes ahdistunut pelkästä netittömyydestä vaan oikeasti pelkäsin, että oonko taas mokannut pahemman kerran ja unohtanut maksaa laskun ja sitten oltais oltu koko viikonloppu ilman nettiä. Sitä kun on tapahtunut nyt vähän liikaa viime aikoina meiän taloudessa... Unohtelua ja mokailua, meinaan. Ei semmosta enää vähään aikaan, kiitos!
PS. Siitä on kyllä oikeasti monta vuotta aikaa, kun kirjoitan pelkästä yhdestä päivästä tai hetkestä. It was kinda nice. Viime ajat on ollut pelkkiä teemajuttuja, kuukauden suosikkeja tai tunteenpurkauksia. Vois ottaa jälleen tavaksi avata kone ihan vaan hetkeksi ja kertoa mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu.
Netti katkesi. Sekä puhelimesta että tietokoneesta. PANIIKKI.
Ellei DNA:lla ole yleistä käyttökatkoa niin heitä odottaa melekonen reklamaatio, koska laskuja ei ole unohdettu maksaa ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Jos jotain on unohtunut, niin DNA on unohtanut lähettää viimeisen varoituksen netin katkeamisesta. Meanwhile, mää kirjoittelen ”vanhanaikaisesti” Wordiin ja nettiyhteyden palatessa yes no maybe julkaisen tän blogiini.
Tunnen verensokerini laskevan. Pitäis varmaan syödä jotain. Ja AI NIIN, mulla on pyykit koneessa! BRB.
Tää on oikeastaan aika oudon jännittävää ja helpottavaa. Nyt mun ei OIKEASTI tarvi pitää kehenkään yhteyttä. Pitää ottaa tästä kaikki irti.
Mulla on vanha kunnon antenni-tv päällä just nyt uutisten varalta, mutta vois laittaa ekaa kertaa moneen vuoteen levyn soittimeen ja kuunnella kokonainen levy alusta loppuun. Okei ei ehkä moneen vuoteen, oon mää kuunnellut vanhoja kunnon levyjä, sekä fyysisiä että Spotifyn, alusta loppuun, mutta on viime kerrasta aikaa. Niin ja onhan tossa kaikkia dvd:itä!
Toki voisin myös mennä uloskin… Aurinko vaan moikkailee kovin vaisusti just nyt ja pilvet on turhan paljon esillä nyt. Nääh.
Eikä tässä onneksi oo muutakaan paniikkia. Sain tehtyä päivän työt ja vähän meni tän viikon tunnit jopa yli. Mulla on tavoitteena saada tehtyä kaikki tän kuun hommat 16.7 mennessä, koska silloin alkaa mieheni loma enkä halua olla sinä aikana stressaantunut ja pönöttää koko ajan vaan koneen ääressä näpyttelemässä.
No nyt on outoa. Nyt kone väittäis, että nettiyhteys on palautunut, mutta millekään sivulle ei pääse.
Vielä kaksi tuntia miehen kotiinpaluuseen… Tästä tulee pitkät kaksi tuntia.
Hieman valoa tunnelin päässä näkyvissä. Sain hetkeksi yhteyden Facebookiin ja mieheeni. En tiedä menivätkö viestini perille, mutta halusin vain saada hänelle tiedon, että olen ok ja että onko DNA:n verkoissa häikkää vai mitä täällä tapahtuu.
Aftermath klo 21.04
Kestin kokonaiset puoli tuntia netittömyyttä. #vainmillenniaalijutut #addmuch?
Netti palautui vähitellen tuolloin neljän aikaan ja en osaa kuvailla kuinka helpottunut olin. En ollut edes ahdistunut pelkästä netittömyydestä vaan oikeasti pelkäsin, että oonko taas mokannut pahemman kerran ja unohtanut maksaa laskun ja sitten oltais oltu koko viikonloppu ilman nettiä. Sitä kun on tapahtunut nyt vähän liikaa viime aikoina meiän taloudessa... Unohtelua ja mokailua, meinaan. Ei semmosta enää vähään aikaan, kiitos!
Noh, valtakunnassa kaikki hyvin.
PS. Siitä on kyllä oikeasti monta vuotta aikaa, kun kirjoitan pelkästä yhdestä päivästä tai hetkestä. It was kinda nice. Viime ajat on ollut pelkkiä teemajuttuja, kuukauden suosikkeja tai tunteenpurkauksia. Vois ottaa jälleen tavaksi avata kone ihan vaan hetkeksi ja kertoa mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu.
Kuvat otettu kesäkuun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti