Tammikuu.

Mietin tuossa kun raapustelin joulukuun juttuja, että en enää tekisi näitä kuukausikertauksia. Toisaalta taas musta on kiva, että tulee tehtyä edes yksi postaus/kuukausi tänne, joten hetkellinen mielenhäiriö ohi!

Hän on Shan-poika (suom. vuori).

Meillä oli meleko koiroisa ja kansainvälinen startti vuoteen 2018.

Ja hän on Chiu-tyttö (suom. syksy).

Meidät kutsuttiin syömään porukalla kiinalaista ruokaa ja söinpä ekaa kertaa elämässäni mustekalaa! Se oli mun mielestä tosi hyvää, koostumus vaan oli jotenkin sitkeähkö, mutta se ei haitannut, koska NAMSKISMUMSKIS. Siis mää en kestä miten hyviä kaikki ruoat oli. Niitä oli monenmonta eri laatua! Viihdytin myös eräitä pikkupoitsuja mun puhelimen muistipelillä (yksi osa Peak Challengessä). Ne olis pelannut sitä koko illan. Ja sit toki illan kruunasi noi koirat, koska Hachiko. Apua. Koirakuume nousi nyt johonki 40,5:een. #sorikeijo

Tämä oli oikein hyvä startti tähän vuoteen. En olis osannu kuvitella parempaa tapaa viettää vuoden eka ilta!

Poijjaat M & O tulivat kahtena eri iltana pelaamaan meitin kanssa tämmöstä Star Wars-lautaroolipeliä. Oli kyl sen verta koiro peli, että me tilattiin tuommonen Keijon pelikaupan omistavalta serkulta! Vielä ku saahaan maaleja hankittua, niin noista hahmoista tulee vielä hianompia! Ne on alkuun vaan tuommosia aneemisia, harmaita ja beigejä. Meh.

Ihunia talvimaisemia oli myöskin juu. En vaan nyt tänä vuonna oo jaksanut pomppia pakkasessa kamera kädessä vaan ihan vaan oon tallettanut mieleeni kauneutta.

Keijo oli aika mösö ja osti mulle vuosipäivälahjan. Meillä tuli siis 12.1. seurustelun aloituksesta 4 vuotta. Itsekin muistin häntä lahjuksella, mutta en ehtinyt ottaa siitä kuvaa missään kohtaa. Anyways ostin sille sen lempparisalmiakkia, jota on yleensä saanut vaan laivalta, mutta bongasin kyseisiä karkkeja yllättävän läheltä meitä. Ostin sille myös Yatzyn, kun on siitä niin kovin innostunut sonni (sori kirjoitan tätä tekstiä yöllä, voi olla semilevotonta settiä, yritän pitää itteni ja sanansäiläni kurissa) ja ollaan sitä pelailtu tässä aina välillä. Se voi vaikuttaa eritylsältä noppapeliltä, mutta on yllättävän jännä ja hauska ja tuottaa pieniä riemunkiljahduksia kun tulee 3 samaa yhdellä heitolla ja sitä ennen on heittänyt 2 samaa = Yatzyn.

Jouduin erinäisistä syistä astumaan vanhaan kouluuni kauppikseen. Pakkohan meiän oli poiketa siä kahveella ja jätskillä.

Mysteeri!

En saa tarpeekseni tästä kisusta. Se on niin kiva iltojen piristys, kun on käynyt moikkaamassa. Toivottavasti hän vielä käväisee meillä, voipi olla pian myöhäistä ja että tuo kerta jää viimeiseksi...

Punainen oli päivän väri, kun nämä tytsyt kohtasivat! Kävimme kenttäilyllä vuorostamme meilläpäin ja sitten teehetkeiltiin meillä. Turistiin henkeviä ja syötiin hyvvää. Aina on mukavaa nähdä Suskin kanssa!

Takki - H&M | Huivi - Noorit | Bootsit - Skopunkten | Silmälasit - Specsavers

Suski on myös siitä aika ihnu kaveri, että se ihan kysyi multa, että haluanko ottaa asukuvan, kun mun uutta talvitakkia ei oo vielä ollut blogissa. Olin ihan sillee "no... JOOOO!" Paras asia mitä kukaan multa on koskaan kysynyt. Kukaan muu ei kysele multa tuommosia. :(

Karkasin Matiaksen luo, kun mies meni kaverillaan käymään. Syötiin kebaboo ja kahteltiin Paavoo, Frasieria ja Putousta, ja ihastuimme ikihyviksi Tanhupalloon!

Tämä oli päivä, jolloin olin kauhean aikaisin liikkeellä ja sain otettua nätistä talvisesta pihastamme kuvia. Siis talven yks hyvä puoli on se valon määrä, (jos sitä sattuu olemaan) koska sitten voi saada päivisin napsaistua ihan kivoja maisemakuveja.

Haluaisin kaikki timangit kaikissa väreissä.

Ja näitä selehvieitä. Tuolloin oli vähän huonotukkapäevä, mut iha sma.

Äiti lahjoitti hyvän ovikyltin.

Tammikuussa tapahtui nyt oikeesti aika vähän mitään merkittävää. Oon ollu näitä kaikkia kivoja juitsuja lukuunottamatta meleko väsähtänyt erakko, ja tehnyt lähinnä ns. pakolliset asiat. Yritän vaan selvitä elämästä päivä kerrallaan. Multa ei kannata odottaa mitään järjellistä asiaa tai muutakaan semmottii, koska sen kaiken järkevyyden ja luovuuden mää lataan just nyt työjuttuihin. (joka sekin on just nyt aika vähäistä...)

Mutta MUTTA! Mulla on nyt päässä hautumassa ideoita tulevaisuutta varten. Inhottavaa on kuitenkin, että nykymaailmassa täytyy kaikki tapahtua heti niinku päivässä-kuukaudessa ja rakentuminen rauhassa tuntuu olevan vieras käsite. Luovuushan on sellanen asia, että sitä ei voi pakottaa.

Ja noh, jos nämä mun pläänit ei tuota hedelmää, aina on takataskussa plan B: palaan ns. normaalia palkkatyötä etsimään.

Blogia oon nyt vahingossa innostunut taas kirjoittamaan, mut se mun on pakko myöntää taas tuhannennenmiljoonannennennennen kerran, että tää sujuu parhaiten yöllä. Siitä syystä mulla on otettu aikaleimat pois blogista ja julkaisen nää ajastuksilla, ettette ikinä saa tietää kuinka myöhään mää valvon. Kjäh kjäh. #oonoikeestikylläyksnolife