torstai 22. helmikuuta 2018

The revolution will not be televised.


Nyt kun olen vanhempi ja päässyt suhtkoht irti kaikista mukapakollisista ja mukanaisellisista kauneusrutiineista, niin voin vihdoin myöntää, että mää inhoan kynsien lakkaamista. Mää en osaa lakata kynsiä. Mää en jaksa odottaa, että lakkaukset kuivuu tai jos jaksan, niin tulee joku yhtäkkinen pakottava tarve tehdä jotain, joka vaatii kynsien käyttöä ja sit menee lakat rutulle. Ja kun mulla oli geelikynnet niin mun OCD-suoni ohimolla alkoi sykkiä tuhatta ja sataa, jos yksi kynsi lähti ennen aikojaan irti.




On kuitenkin kaksi tilaisuutta, kun lähes poikkeuksetta käytän aikaa ja vaivaa lakatakseni kynteni. Joko a) olen menossa häihin tai muuhun juhlavaan juhlatilaisuuteen tai b) olen menossa katsomaan Marvel-leffaa.



Black Panther. Mitä tähän nyt sanoisi? Aivan uskomattoman MAHTAVA. Upea. Kaunis. MARVELous. Tiesin jo elokuvan ensisekunneilla, että elokuva tulee olemaan päräyttävä! Alkuun oli jopa semmoinen kenkku Liisa Ihmemaassa-fiilinki, että onko tää Marvel-elokuva ollenkaan.

En halua spoilata mitään enkä osaa kaikelta häkeltyneisyydeltäni, euforialtani ja haikeudeltani kuvailla elokuvaa, joten vanhaan tapaan luettelen asioita, joista leffassa pidin.

T’Challan uusi uniformu. Dora Milajen badassit taistelijat ja niiden upeat asut. Nakia. Wakandan auringonlaskut, värit ja maisemat. T’Challan ja Shurin kättely ja läheiset sisarusvälit. Killmongerin taustatarina. Ulysses Klauen sekopäisyys ja aksentti. Kauko-ohjattavat autot ja alukset. Kulttuurien kohtaaminen. Taistelut vesiputouksella. Kuningatar. Kuningas T'Chakan "Remember who you are"-hetki. JA SE SOUNDTRACK JA NE END CREDITSIT. Nyt jos joku kehtaa poistua ennen kuin on nähnyt lopputekstien kaksi kohtausta niin kyä lätty lätisee! #anotherbrokenwhiteman





Ps. Värikoodaus on tärkein asia elämässä.
Ps. Colour coding is the most important thing in life.

// 

Black Panther was just MARVELous. It's been almost a week since I saw it with mah family but I'm still lost for words. All I can do right now is list the things I loved the most.



T'Challa's new uniform. The badass fighters of Dora Milaje and their general Okoye AND THEIR GLORIOUS OUTFITS. Nakia and "I'm not a Dora" (well yeah right, you could be!). The beautiful sunsets, colours and landscapes of the fictitious Wakanda. T'Challa's and Shuri's supercool handshake and their close relationship. Killmonger's backstory. Ulysses Klaue's craziness and accent. Remote controlled cars and ships. The awesome African culture. The battles by the waterfall. The Queen mother. King T'Chaka's "Remember who you are" moment. AND THE SOUNDTRACK BY KENDRICK AND THE END CREDITS. Now if SOMEONE DARES to exit the theatre before they've seen the 2 end credits, bad things will happen. #anotherbrokenwhiteman

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti