sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Who cares if one more light goes out? Well I do.

Musiikki on ihmeellinen asia. Se herättää monia tunteita ja tuntemuksia päässä, kehossa, mielessä.

Ilo. Into. Onnellisuus. Euforia. Rakkaus. Kaipuu. Haikeus. Suru. Ikävä. Kipu.


Iloa on se, kun lemppariartisti julkaisee uutta materiaalia.
Täytyn innolla, kun uudet melodiat ja saundit iskevät tajuntaani.
Tulen onnelliseksi, kun biisi tai albumi on aiiiivan mahtava ja kokonaisuus toimii.
Euforiapäissäni kuuntelen uutta levyä monta kertaa läpi tai uutta biisiä toistonappulaa hakaten.
Rakkautta on, kun palaan saman biisin äärelle vuosienkin jälkeen ja mikään ei ole muuttunut. 


Teiniaikojen tärkeä biisi herättää kaipuuta.
Biisi muistuttaa jostakin mukavasta tapahtumasta, se on haikeutta.
Biisit, joita kuuntelin vaikeina aikoina, tekevät minut surulliseksi.
Biisi, jota kuuntelin bussissa sillä hetkellä, kun sain huonoja uutisia Otosta. Tulee ikävä.


Kipua on se, kun kuuntelen lahjakkaan ihmisen upeaa lauluääntä, mutta hän ei ole enää keskuudessamme.

Michael. Prince. Chester.

Mulla on ikävä teitä.


”Keep me in your memory, leave out all the rest.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti