Not a safe place with dark people around.

Otsikko ei liity tekstiini mitenkään. Nykyaikaan ehkä. Ainakin monen mielestä. Mun mielestä ei kuitenkaan. Dark-sanan tilalle vois liittää mieluummin sanan "bad". Ei mennä kuitenkaan siihen.

Haluaisin liittää tänne päivityksen, jonka kirjoittelin Facebook-sivuilleni sunnuntaina illalla.

Joo en taas tiiä mikä tää laatu on. Ihan sama.

Kuten varmaan kuvasta näkyy, niin nyt minä olen kuin olenkin koneen äärellä! Tämä postaus olkoon elonmerkkini ja lupaus, että tänään jatkuu postauksien laatiminen. Mää välttämättä en saa mitään tehtyä valmiiksi tänään, koska kello on jo runsaasti yli keskiyön, mutta noh. Minkäs sille voi, oon yöeläjä ja mun aivot toimii parhaiten yöllä. Tosin just äsken alkoi välittömästi aivot tökkiä, kun katoin kuinka paljon hommaa mulla onkaan. Siis tammikuussahan ehti tapahtua vaikka mitä ja tuntuu nyt, kun katoin puhelimestani kuvia, että tammikuu oli PITKÄ. Samaan aikaan on sellanen olo, että oho nyt on jo helmikuu, mut samaan aikaan mää en erota milloin mikäkin asia tapahtui. Että oliko joku tapahtuma viime vuoden puolella vai tammikuuta jo. Voi mun päätäni.

Se on kuulkaa rakkaat lapset sillä lailla, että DREAM THEATTERIN EKAN ALBUMIN 25-VUOTISJUHLAKIERTUEEN SUOMEN KEIKKA ON 25 PÄIVÄN PÄÄSTÄ! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄSSKJDSKHF ja kaikki sen johdannaiset! Ja kuten sanoinkin jo aiemmin, niin Dream Theaterin koko tuotanto ei oo ihan täysin hallussa, ja tämä albumi, jonka keikalle me mennään eli Images and Wordsin 25-vuotisjuhlakeikka, on yksi niistä. Hupsistakeikkulia. Noh, onneks on aikaa kuunnella ja kuuntelen tätä levykäistä nytkin. Hyvää settiä on, mut voi niin ysäriä. Se vaan kuuluu näistä biiseistä, mutta se perustyyli on aina sama ja se toimii aina 25 vuoden jälkeenkin. EN MALTA ODOTTAA. Siitä voisin vääntää muuten pitkästä aikaa keikka-analyysin, kuten oon joskus taannoisina vuosina tehnytkin, kuten Hurtsista ja lukuisista minikeikoista YO-talolla. Siitä keikasta tulee taatusti MAHHHTAVA.

Steven Wilson - No Part of Me.

Mitäs muuta. Tosiaan oon vieläkin hieman kipeä, mutta pahin yskä ja kuumeisuus on laantunut. Päivät on mennyt toipuessa, nukkuessa ja Youtubea kattellessa. (#mariieveronicaonparsa #ylekioskimyöskoskamentaalisavukejagogi) Mua vieläkin yskittää välillä ja kurkku karheutuu ties mistä syistä välillä. En tykkää. Haluan olla jo terve! Flunssa on ihan 0/5, en suosittele.

Mitä mää kuitenkin voin suositella on kalligrafiatussilla kirjoittelu. Mää innostuin siitä hetkeksi meiän kauppisyrityksen aikoihin, kun tein ne pari taulua, mut sit koko homma jäi. Yks ilta mulla oli tylsää, kun Keijo ja Rusina pelas vaan Fifaa. Mulla oli siinä jääny muistiinpanovihko keittiönpöydälle. Halusin kokeilla tussilla kirjoittelua ja taiteilua, ja päädyin kirjoittamaan monta sivua biisien sanoja. Mää en ollut mitenkään angstinen, kun tein näitä. Ajattelin, että tähän kynään sopii melankolinen tunnelma ja eläydyin musiikkiin. Mää kirjoitin siis aivan fiiliksen mukaan, mitä vaan halusin poimia ylös biiseistä. Näitä tekstejä näette varmasti lisää tässä blogissa. 5/5, the kind of therapy I love.

Mulla on ollut viime aikoina suuri motivaationpuutostila. Pitäis tehdä omien asioiden eteen vaikka mitä, mutta mää en vaan jaksa. Mua ei huvita. Mua ei kiinnosta. Silti mää haluan yrittää. Kunhan päivätkin pitenee ja aurinko näkyy pidempään, niin jaksan taas ihan eri tavalla. Myöskin paitsi se, että oon ollut flunssassa niin myös mun joulukuu oli niin raskas, niin oon ottanut nää vapaat viikot tässä levon ja palautumisen kannalta. Sama homma myös tän blogin kanssa, paitsi että mua kyllä huvittais ja kiinnostais, mut mää en saa ajatuksia päästä näppäimistölle ja koneen avaaminen on tuntunut ylivoimaiselta. Meinasin sanoa paperille, mut ehhehe. Valkoista tääkin.

Kyllä tää tästä. Töitäkin on tälle kuulle luvassa ihan kivasti, joten ainakin tää kuukausi on kondiksessa sen osalta. Keikkaa pukkaa ja kavereitakin nään. Näillä mennään!