Just call me Iron Fist, since I'm one of the defenders.

Jos et tajunnut otsikkoa, niin se aukenee ihan pian.

Kirjauduin Bloggeriin ajatellen, että nyt minä teen tammikuupostausta. Teen sitä aivan tuota pikaa, MUTTA SITÄ ENNEN teen yhden toisen jutun! Selailin nimittäin lukemistoani ja törmäsin Suskin postaukseen, jossa hän oli tehnyt persoonallisuustestin. Itse olen tehnyt samanmoisen joskus taannoin kauppiksessa, mutta onnellisesti unohtanut mikä tuli tulokseksi silloin. Tein sen nyt uudestaan, koska kaikenlaiset persoonallisuustestit are my jam ja haluan purkaa oman tuloksen tänne blogiin asti. Jos haluat tehdä kyseisen testin, niin klikkailepa menemään tästä.

Persoonallisuustyyppini on PUOLUSTAJA ISFJ-T.

MIELI: introvertti 74% (ekstrovertti 26%)

ENERGIA: realistinen 63% (intuitiivinen 37%)

LUONTO: periaatekeskeinen 65% (logiikkakeskeinen 35%)

TAKTIIKAT: suunnitteleva 61% (etsivä 39%)

IDENTITEETTI: varovainen 83% (määrätietoinen 17%)

Tulos oli hauska, koska se oli tasan sama kuin Suskin, tosin eri prosenteilla.

Tämä tulos osui ja upposi. Vaikka mää oon aika selvä introvertti, niin kyllä mussa kuitenkin vähän on myös ekstroverttiä. Musta on kiva tutustua uusiin ihmisiin ja alkaa seurata niitä kaikenmaailman sosiaalisissa medioissa ja haluan ehdottomasti olla mukana kaikissa illanvietoissa, joita lähimmät sukulaiset ja ystävät järkkäilee. Vaikken edes välttämättä jaksaisi osallistua, niin haluan tsempata aina sen verran, koska myöhemmin mua kaduttaa. Olen kokenut sen aiemmin ja kiitos ei enää toiste. Kuitenkin kun illanvietoista on selvitty niin haluan olla kaikkein mieluiten rauhassa kotona ja ladata akkuja ja vaan OLLA. Joten introvertti it is, for the most part.

Realistisuus on mussa aika vahvana myös. Ollut jo aika pienestä, joka näkyy silleesti, että oon luopunut aikapäiviä sitten matkusteluhaaveista. Joskus mää halusin käydä Egyptissä ja Kreikassa, koska äiti oli nuorena plikkana käynyt molemmissa maissa ja tykännyt kovasti ja kertoili juttuja matkoiltansa. Nyt oon varmaan jo 10 vuotta ollut ok sen suhteen, etten tule pitkiin aikoihin pääsemään esim. lämpöiseen etelään, koska ei yksinkertaisesti ole ollut varaa edes säästää. Keijo sanoi tässä äskettäin, että hän haluaa mun kanssa edes kerran käydä jossain kivassa Euroopan maassa, mutta mulle on täysin ok, vaikkei se tapahtuisikaan. Suomikin on kiva paikka matkustaa kesällä ja Ruotsi se vasta ihana onkin kuin myös Tallinnakin vanhoine kaupunkeineen. En uskalla toivoa liikoja oikein mistään. Välillä kyllä sorrun siihen, mutta palaudun takaisin maan pinnalle aina jossain vaiheessa. Mulla toki on omia päänsisäisiä pilvilinnoja, mutta en tuo niitä kaiken kansan kuultavaksi.

Varovainen mää oon ollut aina. Opin kävelemään vasta reilusti yli 1-vuotiaana, pyöräilemään ilman apupyöriä 7-vuotiaana ja ikinä en oo lasketellut, koska mua pelottaa että kaadun ja mua sattuu. Oon ollut ihan fiiliksissä sen jälkeen, kun sain tädiltäni sen vanhat nastakengät ja niillä oon painellut menemään tuolla ground zerolla ilman pelkoa liukastumisesta. Oon aina suhtautunut varauksella kylpylöiden vesiliukumäkiin ja huvipuistolaitteisiin, koska pelkään, että mua sattuu niissä tai laite menee rikki just kun mää oon kyydissä. Riskejä en uskalla ottaa ja varmistelen asioita varmistelemasta päästyäni. Mulla on muistilistoja tuhat, jopa mun Q&A-journalin kirjoittamiselle. Kyllä, päiväkirjan kirjoittamiselle. Pelkään aina unohtavani jotain ja mua häiritsee tuhottomasti, jos kesken keskustelun unohdan mitä mun piti sanoa ja siksi saatan jopa keskeyttää ihmisiä, etten unohda kertoa mun asiaa. Samanaikaisesti mua harmittaa, jos keskustelukumppanini unohtaa asiansa kesken kaiken, jopa enemmän kuin sitä toista ja varsinkin, jos se on mun keskeyttämisen vika, että se unohti. On tää vaikeeta.

ISFJ-persoonallisuustyyppi on melko uniikki, koska monet heidät ominaisuuksistaan haastavat heidän yksittäiset piirteensä. Listaan tähän 10 kohtaa, jotka vetosivat muhun ensisijaisesti, muuten tästä tulis taas yks hehtaaripostaus.

- Periaatekeskeisiä, mutta heillä on erinomaiset analyyttiset kyvyt.
- Introverttejä, mutta heillä on erittäin kehittyneet ihmistaidot ja vankat sosiaaliset suhteet.
- Suunnittelevaa tyyppiä ja vastahakoisia muutoksia kohtaan, mutta ovat avoimia uusille ideoille ja muutoksille tarvittaessa.
- Todella epäitsekkäitä, kulkevat kiltteyden ja liiallisen kiltteyden välimaastossa ja sitoutuvat intohimolla ja jalomielisyydellä ihmisiin ja työhön, joihin he uskovat. Saattavat ylikuormittua voimakkaan velvollisuudentunnon ja perfektionisminsa vuoksi.
- Taipumus vähätellä saavutuksiaan, ja vaikka heidän kiltteyttään kunnioitetaan, kyyniset ja itsekkäät ihmiset käyttävät helposti hyväkseen ISFJ:iden omistautumista ja nöyryyttä antamalla heidän tehdä työt ja ottamalla itse kunnian lopputuloksesta.
- Lojaaleja, luotettavia, kärsivällisiä ja ahkeria, huolellisuus menee aina perfektionismiin asti, ja vaikka he vitkastelevatkin, heidän voi aina luottaa tekevän työnsä ajallaan valmiiksi.
- Mielikuvituksellisia ja tarkkailevia, käyttävät tätä ominaisuutta empatian harjoittamiseen ja havainnoidakseen toisten mielentiloja ja asettumalla heidän asemaansa näkemään asiat heidän perspektiivistään.
- Työelämässä toisia tukevia ja nauttii aidosti työstään, mutta harvoin hakeutuvat johtavaan asemaan.
- Ottavat itseänsä koskevat asiat hyvin henkilökohtaisesti.
- Pitävät tunteensa itsellään ja ovat varautuneita.

Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä. Välillä tuntuu, etten osaa ylläpitää ihmissuhteita ja oon sosiaalisesti kiusallinen ihmisten kanssa, mutta jännästi mää sosiaalisista tilanteista aina jotenkin suoriudun. Haluan aina auttaa toisia tarpeen vaatiessa ja tarjota parhaani mukaan neuvoja ja tietojani, mutta joskus se on sitten mennyt pisteeseen, jolloin mun malja on läikkynyt yli ja oon joutunut sanomaan välillä etten voi/ehdi auttaa.

Mää analysoin jatkuvasti eri tilanteita, ihmisiä ja ihmisten toimintatapoja ja että mistä eri asiat johtuu jajaja joo. Ei ihme, että psykologia ja kaikki siihen liittyvä vetoaa muhun. Tykkään hyödyntää lukion psykologian kursseilla oppimiani asioita kohtaamiini ihmisiin ja eri tilanteisiin. Haluaisin pitää aina suunnitelmista ja rutiineista kiinni, mutta jos on aivan pakko niin muutokset ja uudet ideat ovat tervetulleita. Jos ei muuten niin ainakin pienen kypsyttelyn jälkeen ja kun saan päänsisäiset pläänini kursittua takaisin kasaan lisäten muutokset ja uudet ideat sinne jonnekin väleihin.

Olen törmännyt vasta viime vuosina kyynisiin ja itsekkäisiin ihmisiin, jotka yrittävät käyttää hyväkseen kiltteyttä. Well no more! Oon oppinut vähitellen pitämään mun puolia ja näyttämään ihmisille, että en suvaitse ihan mitä tahansa käytöstä. Asiaa auttaa myös sellanen juttu, jonka olen oppinut itestäni joiltakin kavereiltani ja sukulaisiltani, että kun musta kuulemma saa ensin pahiksen vaikutelman pelkän ulkonäköni perusteella (ja sitten kun muhun tutustuu niin en oo pahis alkuunkaan :D) ja haltsaan sellaisen tietynlaisen uhmakkaan ilmeen. Mulle ei siis kannata ryttyillä! Toisaalta pahoina päivinä otan kaiken itseeni ja en osaa suhtautua vitseihin enkä kritiikkiin, ja se ärsyttää mua suunnattomasti. Mää haluaisin olla rennompi ja parantaa mun sarkasmitutkaa sekä itsetuntoa sen verran, että se kritiikki tulee tietynlaisen suodattimen läpi, mut ei se aina onnistu. Aina voi onneksi pyrkiä parantamaan omia huonoja piirteitään. Myöntäminen on ensiaskel.

Vitkastelu vois olla helposti mun toinen nimi ja laiskuus kolmantena, mutta määkään en kauaa jaksa katella esim. tiski- ja pyykkivuoria tai sotkuisuutta mun puolella makkaria, joten hoidan ne varmasti ajallani pois. Kouluaikoina siirsin kaikkia raportteja, tutkielmia ja kokeisiinlukemisia viime hetkiin asti ja silti en ikinä saanut hylättyä mistään (paitsi geometriasta, mut siinä oon ollut aina aivan surkea), vaan aineesta riippuen juuri sen arvosanan mitä osasinkin odottaa. Paitsi opinnäytetyöstä, josta sain 3. Sitä en osannut ikinä odottaa ja musta tuntui, että koko työ oli ihan juosten tehty. Huolellisuudessa en kyllä voi voittaa miestäni Keijoa, mutta esim. töissä mun huolellisuus menee siihen pisteeseen asti, että mää somistelen ja korjailen siellä rekkejä ja siistin paikkoja täyttä häkää vielä yliajalla. Onneksi kuitenkin saan esimiestäni myöten kiitosta mun esillepanoista, että en sentään ihan turhaan vietä yliaikaa töissä. Blogin puolella mää tarkistelen kirjoittamaani postausta moneen kertaan ja harmistun toden teolla, jos löydän yhdenkin typon tai joku kuva on huonosti.

Mielestäni mää osaan myötäelää läheisten onnea ja epäonnea ja olla tukena heille. Parasta on rakentaa hyvällä keskustelulla toinen toistamme. Joskus voi tulla kuitenkin eteen tilanteita, kun on vaikea tajuta toisen sanomisia ja tekoja. Silloin mää yritän kaikin voimin silti ymmärtää ko. henkilöä ja tajuta asioita hänen näkökannaltaan, yhdistellä menneisyydessä tapahtuneita asioita nykyisyyteen ja pohtia syy-seuraus-suhteita. Asiat ei ole aina niin yksinkertaisia ja tulee ottaa huomioon molemmat osapuolet. Se voi olla joskus todella vaikeaa, mutta loppupeleissä se kannattaa. Mieluummin mää elän sopusoinnussa kuin ristiriidassa toisten kanssa.

Vaikka mää olen kai aika tunnettu mun kovaäänisyydestä ja pulppuavasta puheliaisuudesta, niin mää oon loppujen lopuksi todella pidättyväinen ja pidän oikeat tunteeni aikalailla itelläni. Paljon riippuu porukastakin, jossa sillä hetkellä oon. Joskus pyrin vähän esittämäänkin iloisempaa kuin oon ja pidän ns. kulissit kunnossa, jos vain jaksan. Useimmiten mun ei kyllä tarvitse, onneksi. Myöhemmin kun mun vointi on paljon parempi, niin saatan mainita, että oli muuten erityisen paha kaamosmasennusjakso tossa kuukausi sitten, kohauttaa olkia ja jatkaa eteenpäin. Jos mun jaksaminen on oikeesti ihan miinuksen puolella, niin jos ei ole ihan pakko, esim. ei ole työpäivä, niin jään mieluummin kotiin piiloon ihmisiltä kuin menisin huonovointisena ihmisten ilmoille, koska en jaksa esittää mitään mitä en sillä hetkellä ole. Mää en halua paljastaa mun negatiivisia tuntemuksia juuri kenellekään. Ainoa ihminen, joka tietää musta ja mun voinneista ihan tyystin kaiken, on Keijo.

Ihan tätä tekstiä kirjoittaessa osoittautui todella, että mää olen ihan ISFJ, koska hoin itselleni tätä kirjoittaessa: "Ketä kiinnostaa tietää mun persoonallisuustestin tuloksista? Miks mää kirjoitan tätä? Tää on ihan liian pitkä, ei kukaan jaksa lukea mun lätinöitä, miksen vaan poista koko tekstiä ja jätä julkaisematta?" Niin, juurikin tämä itsensä vähättely ja tunteiden itselläni pitäminen. Ne nostavat tässä koko ajan päätään. Itse asiassa joka kerta kun kirjoitan yhtään mitään. Tuntuu, että kerron taas ihan liikaa ja mietin, että ei ketään kiinnosta.

Noh, tätä ei tuossa tuloksessa varsinaisesti sanottu suoraan, mutta sinnikkyys on myös yksi piirre minussa, jota en ole edes itse tajunnut itsessäni, mutta Keijo on musta sen huomannut. Mää haluan vastustaa nyt tätä tunnetta. Mää puolustaudun nyt noita negatiivisia tunteita vastaan julkaisemalla tän just tällaisenaan.

Tehkää tekin tämä testi. Se tekee ainakin mun mielestä tosi hyvää välillä tutkailla itseään tällä tavalla syväluotaavasti!

Ai niin, lupasin alussa kertoa otsikosta! Puhuttiin kauppiksessa siitä, kuinka nykyään on vanhempia, jotka antavat lastensa päättää minkä haluavat nimekseen ja että mitä jos joku lapsi keksii haluavansa olla Rautanyrkki. Naurettiin asialle ja me oltiin just menossa koetta tekeen, jolloin mää tokaisin, että kohta mää kirjoitan vahingossa mun koepaperiin "Rautanyrkki L". Sitten musta tuli kauppisporukassa Rautanyrkki, joka sattuu olemaan myös erään Marvelin supersankarin suomenkielinen nimi eli The Defendersiin kuuluva Iron Fist. Kinda cool nickname, huh?