Now you see.

Voi lokakuu. Ruska on parhaimmillaan, sää on kirpeä. Nahkatakit ja tennarit on kovassa käytössä ja paksummat neulehuivit tekee paluun kesäteloilta. Voin taas käyttää mun lempparineuleita sekä syksyisempiä ja tummempia värejä huoletta. Mikäs sen ihanampaa.

Aiempina vuosina meillä vaan ei oikein ole ollut hyvät välit. Silloin synkennät ulkomaailman lisäksi myös minut ja kyyneliä tippuu sekä taivaalta että mun silmänurkista. Muut ympärillä tuntuvat rakastavan syksyä. Mäkin haluaisin ja oon yrittänyt kovasti, mutta mä en pysty siihen. Mä väsyn niin kamalasti.

Kaamos. Se on kumma miten se vaikuttaa ihmisen mieleen ja oloon. Toisille se ei tee mitään ja toisille se on pitkä taistelu läpi syksyn ja talven. Mulla jostain syystä kaikki se väsymys iskee pahimpana lokakuussa. Täysi eskaloituminen aurinkoisesta säästä sateeseen ja pimeyteen ei oikein sovi mulle.

Kaikesta huolimatta mä yritän totutella parhaani mukaan pimeyteen ja hakea lohtua musiikista, kynttilöistä, villasukista ja kanakeitosta. Pidän itteni kiireisenä ja keksin itelleni tekemistä ja projekteja, mutta en ota paineita. Jos jonain päivänä en vaan jaksa, niin sitten en jaksa. Pyrin pitämään verensokerini kurissa, ettei ne pahenna mun oloa entisestään. Mulla on ihana mies, paras veli ja paljon ystäviä. Pahimmassa jamassa en kyllä jaksa olla sosiaalinen, joten onneksi on blogi ajatusteni kaatopaikkana, Spotify tarjoaa musat ja Netflixissä on lähes kaikki lempparisarjat. Brooklyn Nine-Nine ja Frendit ovat varmoja masennuksentappajia, so it's allz good.