My favourites of September.

On taas se aika kuusta. Aika listata viime kuun suosikit ja parhaat hetket. Ja siis mää jaksan joka kuukausi päivitellä tätä samaa asiaa, mutta miten nyt on jo LOKAKUU? Elokuu ja syyskuu meni oikeesti yhdessä viikossa.

Avoautoilua Mini Cooperilla with parents. LOOOOVED IT. Tukka hulmusi, Michael Jackson raikas ratiosta ja ilma oli mitä parhain. Mä rakastuin tohon Miniin ikihyviksi. Tuo oli porukoilla sukulaisilta lainassa, ja toivottavasti saadaan lainata useamminkin, koska tuo jos mikä on kesäauto.

Ystävien häät. Häät on aina ihania. Näissä häissä oli todella hauskaa. Siis mä en muista milloin olisin nauranut näin paljon. Vaikken tuntenut aluksi kuin illan juhlaparin, niin häiden loppuun mennessä oltiin saatu Keijon kanssa monia uusia tuttavuuksia. Meille oli valikoitunut ihan paras pöytäryhmä, jonka kanssa juttu luisti lähestulkoon heti. Ruoka oli ihanaa, ohjelmanumerot hirmuhauskoja ja tunnelma oli ihanan rento.

Uusi lompakko. Vanha pitsinen ihanuus hajosi totaalisesti käsiin, ja töistä löytyi heti tilalle tämmönen ihanan chic lompsa. Ja se on PUNAINEN. Jos saisin mahdollisuuden mennä just nyt kertomaan mun pari vuotta nuoremmalle minälle, että se tulee jossain vaiheessa tykkäämään punaisesta huulipunasta, kynsilakasta ja itse väristä, niin ei muuten varmana uskois vaan nauraa tyrskähtäis räkäsesti päin näköö.

2. hääpäivä. Käväsin töissä tienaamassa vähän taskurahaa ja sitten ihanan fikan eli hyvien voileipien ja teen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Turkua. Oltiin varattu oikeen luksukas Premium-hytti special occasionia varten. Ihailtiin hyttiä hetken, poikettiin Tax Freessä ja mentiin syömään. Mää söin niin paljon, että olin hetken aikaa huonovointinen, kun mentiin kattomaan illan pääesiintyjää, Jean S:ää. Kumpikaan ei oikeen sytytty ko. orkesterille, liian vanhoja covereita ja tyyli oli ihan liian old school meille. Jean S:n jälkeen esiintyi bulgarialainen bändi Akaga, ja Keijo ihastui heidän puhallinsessioon ikihyviksi. Mäkin kyllä ihan tykkäsin heidän meiningistään, ainakin paljon enemmän kuin Jean S:stä!

Seuraavana päivänä à la carte-aamiainen, jonka jälkeen mentiin hetkeksi päikkäreillä. Unosien jälkeen koettiin ihanan rentouttava kylpylä upeilla näkymillä merelle, unisex-yrttisaunalla ja jäisen virkistävällä lumiluolalla. Kylpylän jälkeen oli ihana mennä syömään. Buffetin alkupalat eli ne ihanat kylmät lihat ja kalat eivät pettäneet tälläkään kertaa ja jälkiruoka oli huumaavan hyvää. Tax freestä kipastiin perinteisesti tuliaisia kotiin sekä perheelle ja parille kaverille, jonka jälkeen mentiin vielä toisille parin tunnin päikkäreille hyttiin. Meillä oli niiiiin pehmeät sängyt ja tyynyt oli niin parhaat, että teki mieli napata ne mukaan matkalaukkuun. Ei ollut niska yhtään kipeä unien jälkeen. Olin jo unohtanut miltä se tuntuu.

HÄÄPÄIVÄLAHJAT. Pakko omistaa pelkille lahjoille oma kohta, koska KATTOKAA NYT NÄITÄ. I have no words. Man I tell ya, I almost bursted into tears. The greatest superheroine, Doctor Who and Sherlock in one package. I just can't even. I have the best husband in the world.

Inventointia Intersportissa. En oo melkein 3 vuoteen ollut Interissä töissä ja oli kyl tosi jees pitkästä aikaa. Kaikki tuttuja tyyppejä ja pari uutta tuttavuutta. Inventointi itsessään ei ollut sen kummempaa, vaati tarkkuutta ja keskittymistä kaikilla tavoilla. Ja kassatsydeemit haltsasin ku pyörällä ajon! Se ei vaan unohdu tuolta lihasmuistista.

Serkun yllätysläksiäiset Pancho Villassa. Serkkupoikani S lähti maailmalle syyskuun puolivälissä töiden perässä ja sen jälkeen Afrikkaan isänsä juurille. Sen kunniaksi meitä oli muutama juhlistamassa ja sanomassa heipat S:lle. Oli hyvää ruokaa ja ihana nähdä kaikkia serkkuja (N puuttui), tätiä ja muita vanhoja tuttuja. Se on harmi miten aikuisena ennen niin läheiset serkut ei näe läheskään niin usein kuin haluaisi. Tälläset get-togetherit on siksi mulle nykyisin todella tärkeitä.

Konventti Hämeenlinnassa. Hienoja puheita, ihania ihmisiä niiiin paljon ja mahtava tunnelma jälleen kerran. Taas sai paljon voimaa tulevan syksyn koitoksiin. Plus mua luultiin taas japanilaiseksi. Paras konventti siis.

Pihahommia porukalla ja oman pihan omenapuista tehty piirakka. Heivattiin mädät omenat takapihan metsään "kaatikselle" ja Matias ryhtyi pelastamaan mun kanssa hyviä omenoita, koska mää olin saanut päähäni, että haluan tehdä piirakkaa. Plus mikään ei voita omien puiden omenoita.

Ja tosta piirakasta tuli hy-vää, vaikka ite sanonkin. Meille tuli onneks käymään muutama vieras vähän maistamassa tota ja nekin sanoi, että ei eroa normijauhoilla tehdystä mitenkään. Se on aina plussaa!

Oriflame The One High Impact Eye Pencil. Löysin parhaan rajauskynän ikinä. Se asettuu niin smoothisti yläluomelle, ei tuu liian paksusti ja SE EI TARTU MUUALLE YLÄLUOMEEN. Mulla on meinaan ikuinen ongelma mun silmäluomien kanssa, kun ovat niin uneliaat, kuten mummoni kerran sanoi.

Diabetespäivä. Sen taannoisen diabeetikon arki-postauksen teko oli oikeesti aika kivaa. Tajusin meinaan ensimmäistä kertaa, että mää oikeesti HALUAN tietää mikä mun verensokeri on jatkuvasti. Eihän kyllä kukaan jaksa olla pistelemässä sormenpäitä ja vuodattamassa verta koko ajan, mutta olisihan se parasta. Ja jossain vaiheessa myös mahdollista, jos ja kun Suomeen saapuu se olkavarteen tällättävä sensori, joka mittaa verensokeria 24/7. Tajusin myös ekaa kertaa, että (nyt oikeesti vähän hävettää) mää mittaan verensokeria ITSEÄNI varten. En vanhempia, en lääkäriä, en hoitajia, en Keijoa varten. Okei ehkä vähän Keijoa varten, mutta ennen kaikkea mää haluan pitää itseni takia itseni terveenä ja paras keino siihen on tarkkailla verensokeria säännöllisesti, syödä hyvin ja laittaa insuliinia.

Flame Jazz Festival-risteily perheen kanssa. Äidillä ja iskällä oli 24. hääpäivä ja sattumoisin seuraavana päivänä oli upea Flame Jazz Cruise nro 9 Viking Gracella. Olihan mun pakko tulla taas messiin, vaikka laivareissuja on kertynyt vähän liikaakin 3 kk sisään. Ja nyt oli meinaan musiikkia isolla M:llä! Vitsi miettikää nyt. Osmo Ikonen ja Tuomo Prättälä. Kaksi Suomen souleinta miestä. Voiko ihanampaa olla? Tuomon biisit oli aivan ihania ja meneviä ja sen ääni saa mut sulamaan. Seuraavaksi Osmo otti koko klubin haltuunsa. Sillä oli aivan mahtavat muuvssit ja sen ääni on IHANA. Mä en kestä. Seuraavana päivänä meininki oli paljon iisimpää, kun Nina Mya ja Mikko Pettinen & Happy People esiintyi paljon lungimmalla otteella. Ja parasta oli tietysti jaettu hytti Matiaksen kanssa, koska #vaineekmannijutut.

Joo. Näillä eväillä kohti lokakuuta ja sen yli!