Mää olen kertonut teille 1-tyypin diabeteksen ääripäistä ja omia kokemuksia hyper- ja hypoglykemioista (= korkeasta ja matalasta verensokerista). Nyt haluan kertoa teille ihan normaalista arjesta diabeteksen kanssa. Jokainen päivä ei todellakaan ole täysin samanlainen tän sairauden kanssa, ja siitä samaisesta syystä kerron teille yhdestä arkipäivästä diabeteksen kanssa.
Postaus on tehty yhteistyössä Iiran kanssa. Hän kertoo omassa collaboration-postauksessaan sairastamastaan Menieren taudista. Go check it out!
Tästä lähtee kilometrin pituinen diabetes/ruoka/my day-päiväkirjatyyppinen postaus!
 |
| It is I, the frenchiest fry. #jooei #vainemiliajutut #äläkysy |
KESKIVIIKKO 21.9.2016
Periaatteessahan diabeetikon päivä alkaa jo yöllä, koska riippuen siitä millainen yö on ollut takana verensokereiden ja olotilojen suhteen, vaikuttaa se todella vahvasti tulevaan päivään. 00.30 maissa mää mittasin verensokerin ennen nukkumaanmenoa poikkeuksellisesti, koska olin syönyt illalla sipsejä ja dippiä Bel-Airin Prinssin äärellä enkä ollut tainnut laittaa ollenkaan insuliinia ja olokin vähän viittasi korkeaan verensokeriin. Oli jotenkin ekstrasti janokin. Tulos oli aika kauhee.
Että näin. Mun olo ei ollut tässä kohtaa sen kummempi, mut joskus mun olo saattaa olla aivan hirveä, jos arvot on yli 25. Hirvee jano, silmät kuivuu, huono olo, väsyttää ja ärsyttää. Yleensä mää en halua enkä kehtaa näyttää kellekään, jos mulla on sokerit korkealla, mutta nyt on poikkeuspäivä. Paljastan teille siis nyt oikeesti ihan kaiken mun yhdestä päivästä diabeteksen kanssa. Olkaa otettuja tästä tilaisuudesta!
Mun oli pakko ottaa iso tuoppi vettä janoon ja laittaa pikkusen korjaavaa insuliinia. Yleensä laitan vain 1 tai 2, mutta nyt laitoin 3 yksikköä, koska se tosiaan oli noin korkealla. Katotaan oliko se virhepistos...
KLO 5.25
Heräsin kesken kaiken pari tuntia ennen herätyskellon soimista ja päätin kokeilla mitata, sillä olo ei ollut vieläkään kovin normaali ja unenlaatu ei myöskään ollut parhaimmasta päästä tänä yönä. Ja joo, ei se aiempi korjaus ollut virhepistos, tai oli siinä mielessä, että laitoin ihan liian vähän. Verensokeri näytti 20.8 eli oli edelleen paljonkin koholla. Join lisää vettä ja laitoin vielä vähän korjausta. Ja jos se on liikaa, niin Apidran kokonaisvaikutusaika on muistaakseni n. 4 tuntia ja puolivälissä vaikutus on voimakkaimmillaan, eli just siinä kun herään niin verensokeri joko on tai ei oo liian matalalla. Katsotaan.
KLO 7.10
Laskihan se, se oli 11.0, ja kyllä se nälkäkin sieltä alkoi hiipiä. Laitoin myös edellisaamuna jo klo 7.30 pitkävaikutteisen Lantus-insuliinin, joten laitoin sen myös nyt samalla, kun mittasin.
Tämä mun on laitettava jokaikinen päivä ja mielellään samaan kellonaikaan. Nyt kellonajat piti kahtena päivänä peräkkäin kutinsa, mutta oikeasti se on mulla aika harvinaista. Kellonaika saisi oikeesti heittää tunnin pari, mutta joskus oon laittanut Lantuksen jopa 5 tuntia myöhässä. Ekan kerran, kun unohdin laittaa Lantuksen kokonaan niin sekä mun verensokeritasapaino että ketoainearvot pomppas taivaisiin ja jouduin ensiapuun n. 6 tunniksi ketoasidoosin takia. Sittemmin kun oon unohtanut (nekin kerrat laskettavissa yhden käden sormilla) niin kuulin vinkkiä, että jos en ole varma laitoinko Lantuksen vai en niin Apidra-annoksia tulisi lisätä.
Koska mä laitan Lantuksen aamuisin, mä aika usein unohdan, että laitoinko sen jo vai en. Teen aamulla asiat niin automaattisesti ja oon niin kujalla, että jossain vaiheessa pysähdyn ja mietin pitkään, että teinkö mää sen jo. Ja mää en ole vieläkään keksinyt keinoa, jolla muistaisin varmasti. Joskus pidin kirjaa asiasta, laitoin muistutuksia puhelimeen, katsoin edellisenä päivänä tosta kynästä missä kohtaa se kapseli menee ja laitoin neuloja kynän viereen yms. mutta mikään ei oo auttanut, KOSKA EN MUISTA IKINÄ TEHDÄ NOISTA TAVOISTA RUTIINIA. Anyhoops, oon silti pärjännyt tähän asti oikein hyvin.
Ennen lähtöä Tampereelle Keijon kanssa söin aamupalaksi Oboy-kaakaota ja banaanin, mutta insuliinia en halunnut laittaa enempää, koska edellinenkin annostus oli vielä vaikuttamassa. En halunnut riskeerata, että hetken päästä olisi matala verensokeri. Eiks oo muutes aika ihana muki?
Btw mää rakastan, kun tohon kaakaon pinnalle tulee noita jauhepalloja. Ne on ku nestemäisiä suklaapalloja. Kerään ne aina ensin lusikalla suuhun ja sit juon loput mitä jää jäljelle.
KLO 14.00
Olin porukoilla Tampereella tän päivän, koska suunniteltiin äidin kanssa, että mennään käymään asioilla keskustassa. En ollut syönyt mitään sitten aamun ja äiti teki omenakaurapaistosta vaniljakastikkeen kera. Se kuulosti sen verta hiilihydraattiselta kamalta, että oli pakko laittaa jopa 8 yksikköä, vaikka verensokeri oli vain hieman koholla (12.3). Ja oli siis näköjään ihan hyvä idea jättää se aamupalan insuliini pois. Ei ehtinyt sokerit laskea turhanpäiten.
KLO 17.00
Meillä ei oikein aikataulut pitänyt kutiansa, kun lähdettiin keskustaan asioille. Mulla oli aivan jäätävä nälkä, mutta klo 16.45 vasta päästiin Koskarin Mäkkärin ovelle, ja jono oli tietysti ulos asti. Mun piti olla Keijon työmaalla tasan klo 17, joten haettiin sit häthätää evästä M-Marketista, jossa mulle ei juuri mitään nopeeta evästä ole. Ostin jäätelön, koska en muuta keksinyt. Verensokeri oli tässä kohtaa 14.6. Tää on hyvä esimerkki siitä, että nälkä voi olla silti, vaikka verensokeri olisi hieman korkealla. En ollut vieläkään syönyt mitään kunnon lämmintä ruokaa, niin näköö haittas ja päätä särki.
Usein töissä ollessa mulle käy lähes poikkeuksetta niin, että alan touhuta kaikkee ja ehkä syön jotain pientä jossain välissä nopeesti. Vasta 5 tunnin päästä muistan syödä ruoan ja olo on siinä vaiheessa niin heikko ettei ajatus kulje. Kaikista ärsyttävintä on, että verensokeri saattaa olla korkealla ja periaatteessa sulla on kamala nälkä, mut vähän etova olo samalla. Huoh.
KLO 18.00
Mäkkäri-ketutuksen vuoksi haistatin vallitsevalle peeaa-tilanteelle pitkät JA OSTIN PIZZAA!
Oon haaveillut pizzasta varmaan kuukauden. Siinä on mozzarella-salami-punasipuli-ihanuus gluteenittomana, celiac disease stylez. Verensokeri on 16.1, eli pikkusen liian korkea, ja pizzassa on oikeesti crapload of carbs, joten yksiköitä laitoin reippaat 10. Ja oli muuten ihan sairaan hyvä yhdistelmä, tätä ostan toistekin! Tätä jäi vielä huomiselle työpäivälle, ehanaa.
Ja nyt, eikun koneelle hoitamaan pari työjuttua ja blogin äärelle kursimaan luonnoksia kokoon ja julkaisukelpoisiksi. Relaksoitumiskollari päälle, tukka messy bunille, karkit ja Pepee messiin ja Spotifyn omia suosituksia soimaan.
Ja suositukset osui just kohilleen, koska MÄ LÖYSIN UUTTA MUSAA. FINALLY. I have been waiting for this SO LONG.
Mittasin siinä ysin tai kympin maissa verensokerin tarkkaillakseni, että menikö pahastikin pieleen pizzan inska-arviot. Oli jälleen hieman koholla sokeri, 15.4, mut laitoin korjaavaa ja otin taas vettä janoon. Oon tässä parin päivän aikana oppinut taas arvostamaan vettä ja sen juomista tarpeeksi, kun on ollu antibioottikuuri päällä. Olis kiva pystyä pitämään tämä tapa pidempäänkin.
KLO 00.00
Mittasin vielä viimeisen kerran ennen nukkumaanmenoa verensokerin.
Ja jälleen se on korkealla. Ei näköjään auttanut vaikka laitoin kuitenkin suht paljon korjaavaa insuliinia enkä enää syönyt sen ottamisen jälkeen mitään. Join ainoastaan lasillisen karpalomehua, jossa tuskin oli paljoa hiilareita.
Ja jälleen se on korkealla. Ei näköjään auttanut vaikka laitoin kuitenkin suht paljon korjaavaa insuliinia enkä enää syönyt sen ottamisen jälkeen mitään. Join ainoastaan lasillisen karpalomehua, jossa tuskin oli paljoa hiilareita.
LOPPUPÄÄTELMÄ
Yhteenvetona mun verensokerit oli tänään joko hieman koholla tai liian korkealla. Veikkaan vahvasti, että tää johtui niistä edellisen yön korkeista verensokereista ja mun semisti pieleen menneistä hiilari- ja insuliiniannosarvioista. Mulla on myös viime aikoina ollut paljon stressiä erinäisistä asioista sekä vielä toistaiseksi vaivaava tulehdustila, ja nää molemmat tekijät vaikuttavat merkittävästi verensokereihin. Eli ei tartte olla huolissaan, että mulla olis sit aina sokerit taivaissa. Mun HbA1c eli sokerihemoglobiini eli pitkäaikaisverensokeri oli ainakin viime lekurikäynnillä 8:n luokkaa, so it's allz good. On niin paljon muuttujia, jotka vaikuttaa enemmän ja vähemmän verensokereihin.
Nyt kun kirjoitan tätä, on perjantai ja vastavuoroisesti mun arvot on mennyt tänään aamusta lähtien sellasta kyytiä että. Heräsin tuntia ennen herätyskelloa kuolemannälkään feat. sydämentykytykset ja käsien tärinät. Tulos oli 3.6. Joskus kyllä pystyn itsekin toimimaan ja hakemaan itelleni nopeasti sokerit nostattavaa syötävää, mutta nyt en pystynyt, koska kädet tärisi ja olo oli hieman sumuinen, joten herätin Keijon auttamaan mua. Keijosta onkin ollut tosi suuri apu, koska se hakee mulle vaikka keskellä yötä ensiapua jääkaapista eikä epäröi tai tokaise, että haluaa nukkua. Päivän edetessä verensokerit oli hetken normaalit, kunnes mentiin kepapille ja syömään veljen kanssa ja mun verensokeri oli tipahtanut taas kolmoseen. Veljelle tuotiin ensin sen annos, joka oli kebab leivällä. Oli kiva katella siinä ja miettiä kädet täristen, että suuttuiskohan mun keliakia pahasti, jos haukkaisin siitä vehnäleivästä vähäsen. I NEED ME SOME CARBS.
Mun on pakko myös tunnustaa, että yleensä mä en mittaile läheskään näin paljon päivän aikana. Sellanen 1-3 on mulle aika perus, vaikka 4 kertaa vuorokaudessa olis ainakin mun hoitajan suositus. Nyt oli kuitenkin poikkeuksellinen päivä, koska mulla on ollut perjantaista asti tulehdustila päällä ja se nostaa verensokerin turhanpäiten ja haluan olla paremmin kartalla mun sokereista. Ja rehellisesti sanottuna haluan näyttää jokseenkin hyvältä ja ihanteellisella diabeetikolta tässä postauksessa, jota todellisuudessa en ole. Johan sen näkee mun verensokereistakin. But hey, nobody's perfect, right?
Olen kuitenkin parantanut mun mittaamistiheyttä muutaman vuoden sisään huimasti, koska teininä en viittinyt mitata lähestulkoon viikkoon kerrallaan. Ja mitä olen kuullut diabeetikkokavereiltani, niin hekään eivät mittailleet kauheesti teininä ollessaan. Mentiin siinä viistoistakesäsenä vähän mututuntumalla. Älkää vaan nuoret diabeetikot tai vastadiagnosoidut ottako mallia. Kuunnelkaa lääkäreitänne ja hoitajia, ne tietää.
OLLAKSESI ESIMERKILLINEN DIABEETIKKO SINULLA TULEE OLLA:
- Pitkävaikutteinen insuliini (muista uusia resepti vuoden välein, koska diabeteshan ei ole elinikäinen tauti ja se on täysin loogista, että sä et saa insuliinia vanhalla reseptillä enää JA MUISTA OSTAA UUSIA AJOISSA eikä vasta sillon kun ne on jo loppunut ja apteekki on mennyt jo kiinni)
- Lyhytvaikutteinen insuliini (katso edellinen)
- Neuloja tarpeeksi mittaripussissa (muista hakea sit hakea uusia AJOISSA, eikä sitten kun niitä on perjantaina jäljellä 4 ja viikonloppuna hoitotarvikejakelu ei ole auki)
- Liuskoja tarpeeksi mittaripussissa (katso edellinen)
- Pistoskynä
- Lansetteja pistoskynään (joita vaihdat joka päivä
- Pyrkimys pitää verensokerit hyvinä, eli 4-7 paikkeilla. Jos se on alle 4, SYÖ ja jos reilusti yli 7, MUISTA KORJAAVA INSULIINI. 10-15 ei ole vielä kovin huolestuttavia arvoja, mutta jos syöt niin sitä pikainsuliinia saa laittaa pikkusen reippaammin.
Lisäksi sinulla tulee olla jatkuvasti mukana:
- Hyvä muisti, koska esim. Lantusta ei voi jättää laittamatta saati laittaa kahta kertaa. Jälkimmäistä en oo onneksi vielä kokenut. Se olis todennäköisesti myös viimenen kerta, kun laitan insuliinia.
- Kärsivällisyyttä, koska insuliinin vaikutus ei tapahdu heti ja verensokerit ei aina tottele vaikka kuinka yrittäisi.
- Jonkinlainen kivunsietokyky, koska sormenpistoksia tapahtuu sen 1-4 kertaa päivässä ja insuliinipistoksia vähintään 6. Muista vaihtaa pistettäviä sormia ja insuliinipistoskohtia tarpeeksi usein, muuten insuliini ei imeydy paksuuntuneen ihonalaiskudoksen läpi kovin hyvin ja sormenpäihin ilmestyy pienienpieniä haavaumia ja pistäminen sattuu.
- Positiivinen asenne elämään, koska diabetes osaa olla välillä aikamoinen bitch etkä osaa aina yhtään arvioida insuliiniannoksia oikein, koska joskus jos laitan mielestäni tarpeeks niin se olikin liikaa tai liian vähän tai vaikken olis tehny yhtään mitään niin se on korkealla.
Kaiken kaikkiaan diabetes on välillä hyvin rasittava sairaus, joka masentaa ja surettaa mua aika ajoin enkä jaksais hoitaa itteäni kuin sen mitä on pakko. Suurimman osan ajasta kuitenkin tää on osa mua ja oon niin tottunut tähän, koska sain tämän niin pienenä etten edes muista aikaa ennen diabetesta. Vois melkein sanoa, että tää on ollut mulla koko ikäni ja jokainen päivä on yhtä tsemppaamista tän kanssa. Joinain päivinä tätä hoitaa ku ittestään eikä sitä ajattele sen kummempia, kun taas joinain päivinä se vaan ketuttaa, esim. huonoihopäivinä (= kun mikään pistoskohta ei oo hyvä vaan sattuu ja kirvelee niin julmetusti) tai kun ei se verensokeri vaan tule alas ja oksettaa ja väsyttää tai kun päivä on yhtä vuoristorataa sokereiden kanssa.
 |
| #diabetesbros #näinpäjuuri #itsallzgood #dontmindifido #feelinfine #itooavoidgluten #nolo #asfrasier #eisaakäyttää |
Postauksen lopuksi haluan kertoa, että sopivasti tänä viikonloppuna oli diabetesmessut Tampere-talossa! Meidän alunperin piti mennä velipoijjaan kanssa ihan paikan päälle, mut messuille oli isketty aikas hintava 10 € pääsymaksu. Ei siinä muuten, mutku me oltiin ajateltu käydä siellä vaan kääntymässä ja kiertelemässä kaksisteen paikkoja, joten siinä suhteessa kybä on paljon. Onneksi messut näytettiin striiminä netissä diabetesmessujen sivuilla, joten seurailtiin sujuvasti sieltä mitä häppeninkejä ja paneeleja se oikein sisälsi. Oli kyllä ihan varsin kivaa aineistoa, vaikka paikan päällä on tietysti aina paikan päällä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Muistakaa lukasta myös Iiran postaus ja kertokaa toki kommenttipoksissa, että mitä tykkäsitte tälläsestä aihepostauksesta ja että haluatteko yhteistyöhommia lisää, koska me mielellämme ideoidaan Iiran kanssa lisää!
Surullista lukea nuorten sairauksista, mut hienosti aina oot tsempannu tänkin kanssa ja oppinut elämään.. ja tietämään että päivät on erilaisia eikä sille voi mitään..
VastaaPoista<3
Poista