My favourites of August.

Elokuu alkoi todella hyvin, koska BROOKLYN NINE-NINE 3. KAUSI! Sitä kyllä odotin kuin 

kuuta nousevaa! Aiiiiivan mahtavaa! Koko kausi on puhtaasti 10/10 would recommend. Paitsi 3 ekaa jaksoa. Sitä verenpaineen nousujen ja sydänhalvausten määrää... Madeline Wuntch ja Vulture sais tippua johonkin monttuun.

Nintendo 64-fiilistelyt veljen kanssa. Pokemon Go'n julkaisun kunniaksi veli keksi, että pelattais kuusnelkulla ihan real thingiä eli Pokemon Stadiumia ja Puzzlea. Meidän ottelun viimeinen erä olis pitänyt saada videolle. Here's how it went down: mulla oli jäljellä enää Arcanine, jonka hp:t oli lopussa. Matiaksella oli jäljellä kaks poksua, joista toinen oli Snorlax. Mää valkkasin mielestäni varman nakin seuraavaksi iskuksi eli fire blastin, MUTTA SE EI OSUNUT. Snorlax jatkoi tutimistaan tyytyväisenä. Sitten tuli Snorlaxin vuoro. Se nosti laiskan pyllynsä maasta ja heitti mega kickin. Se osui ja mun Arcanine pyörtyi. And honestly, I wasn't even mad. Me revettiin nauraan. Ihan paras peli!

Dipper-karkit. Oi niitä aikoja. Noita sai jollain markalla tai jopa 50 pennillä Annantorilta, joka oli Annala-aikoina ainut lähikauppa ennen Siwaa, joka tuli ihan siihen vajaan puolen kilsan päähän. Nykyään noita saa lähinnä grillikiskoilta. Noihin jää aina käärepaperi kiinni ja joskus sitten päädyin syömään noita pienine paperinpaloineen.

Suicide Squad. Nimensä puolesta kuulostaa varmasti tietämättömän korvaan erittäin hurjalta ja no, sitä se olikin. But what can you do when you got a bunch of supervillains with an arsenal of weapons and super powers? Mää en ollut sinänsä ajatellut katsoa kyseistä leffaa ainakaan teatterissa, mutta yks ilta Keijo keksi, että mitäs jos mentäis leffaan seuraavana iltana? Mää olin ihan että miksei ja olihan meillä pari sarjalippua käyttämättä. Siellä olis mennyt vaikka mitä leffoja, Star Trek, Ghostbusters ja Independence Day, jotka olis kiinnostanut Keijoa, mut ei mua, koska meh. Suicide Squad oli ainut, joka vaikutti hyvältä ja koska you can't go wrong with Will Smith!

Ruoanlaitto ja leipominen. Leipominen on aina ollut ihan jees, mut mä inhoan ruoanlaittamista, paitsi jos sen saa nopeasti tehtyä tai sitä syö monta päivää. En millään jaksa seisoskella vahtimassa, josko se keitto alkais kiehua enkä osaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, jota jotkut ruoka-annokset vaativat. Joten joo, en ole perinteinen vaimo siinä mielessä, mutta mää en kyllä oo ikinä ollut perinteinen ihminen missään mielessä. Kuitenkin yhdellä viikolla mulla ei ollut juurikaan töitä vaan jouduin olemaan kotosalla ja huolehtimaan itse ruoista. Keksin kuitenkin, että voisin tehdä jauhelihaperunavuokaa, jossa on myöskin fetaa seassa, koska siitä riittää kolmeksi päiväksi. Ja ilmeni, että se onkin aivan älyttömän helppo tehdä ja se on myöskin todella hyvää, koska fetajuusto. Oon leiponut myös nutellajuustokakkua, kaurakeksejä ja haaveilen omenapiirakan leipomisesta meidän omien omenapuiden omenoista.

Vaikka ruoanlaittokin on jees, niin kyllä pikaruokakin on vaan aikasta jees. Epäterveellistähän se on, mutta NAH WELL. Jankan Grilliltä sai aikasta hyvää gluteenitonta burgeria ja Orimuskioskin kisaburgeri on ihan parasta. Myös Laguunin ja Siipiweikkojen siivet maistuu aina. Kyä ruoka on hyvvää.

Hart of Dixie. Ehdottomasti ihanin feel-good-sarja vähään aikaan. Se on hyvin kevyt ja melko pinnallinen sarja ensalkuun, mutta ensimmäisen kuuden jakson aikana ehdin tykästyä jopa kaikista ärsyttävimpiinkin hahmoihin, jopa Lemon Breelandiin. Hahmot ovat hyvin komplekseja ja monitasoisia ja kaikista paljastuu vähitellen syvällisempi, mukavampi tai sitten synkempi puoli. Mää ennen myös inhosin etelän aksenttia, mutta nyt se on lähinnä aika hellyyttävää. Ja onneks on Rachel Bilson, joka ei sitä murretta puhu, joten tasapaino säilyy.

Mikkeli-reissu. Pakko kertoa heti alkuun, että meiän reissu ei alkanut kovin hyvin. Mun silmän alaluomeen ilmestyi näärännäppy, joka tulehtui Mikkelissä ollessa todella pahasti ja mun puhelin päätti sanoa sopimuksensa irti juuri perjantaina, jolloin meidän oli määrä lähteä. Rehellisesti sanottuna teki mieli perua koko reissu ja jäädä selvittämään puhelinasiaa ja hoitamaan kipeää silmää, mutta onneks ei peruttu, koska Mikkelissä oli aivan ihanaa. Keli oli kauniin aurinkoinen ja lämmin, ja oli sekä ihania maalaismaisemia että ihana keskusta. Käytiin kalamarkkinoilla ja käveltiin keskustassa. Ja mikä parasta, meillä oli ihanin isäntäperhe. Oltiin heillä pari yötä, saunottiin, syötiin hyvin, turistiin ja mää ja Keijo viihdytettiin perheen 5-vuotiasta tyttöä ja 8-vuotiasta poikaa. Mun silmän tulehdus oli pahimmillaan sunnuntaina ja tää ihana 5-vuotias halusi auttaa ja hoiti mua semmosilla lääkärileikkiin tarkoitetuilla välineillä. Oli kyllä niin söpsöö. Mää oon myös potenut enemmän ja vähemmän isoa Otto-ikävää ja siihen auttoi huomattavasti perheen valloittavan suloinen 2-vuotias Julle-koira. Myös ihan naapurissa oli lehmiä laitumella, joten tuli nähtyä myös paljon eläimiäkin.

Steven Wilson-paidat. Ne olivat aikainen häälahja veljeltä meille. Thanks, bro. These are the most awesome gifts ever.