Since I've been gone.

(Alkoiko teilläkin nyt soida päässä Kelly Clarksonin biisi vuodelta nakki ja makkara?)

#relaxtakeiteeeeaaasyyy #tukkaluonnontilassa #hairproblems101

Hei taas kaikille teille kotiemme pikkumuksusille! Se on Emppu-täti täällä taas. Oliko ikävä?
Mulla ainakin oli, koska mulla on ollu kyl melkoinen puolitoista viikkoa tässä takana. Nyt alkaa taas ehkä tasoittua. Paino sanalla ehkä. Näätte kohta.

Perjantaina 19.8 mun puhelin hirtti kiinni ja lopetti totaalisesti yhteistyön. Toisin sanoen ei mennyt enää päälle mitenkään. Täydellinen pimeys. Kokeilin ihan kaikkia keinoja, pakottaa sen päälle, ladata sitä ja akkukin vaihdettiin. Mutta ei. En tiedä mikä puhelimen rikkoutumisen lopulta aiheutti, mutta luulen, että sillä tammikuisella kastumisella on osansa tässä.

Edellisenä päivänä olin käynyt lääkärissä näyttämässä silmäni alaluomeen ilmestynyttä pattia, joka osoittautui näärännäpyksi. Olin ennen kesää kärsinyt samanmoisesta patista silmässä ja sain siihen saman silmävoiteen kuin viimeksikin, joka auttoi heti ja patti häipyi kokonaan parissa päivässä. Perjantaina kuitenkin patti oli kipeämpi ja kipu vain paheni, kunnes oli lähes sietämätön sunnuntaina.

Kaikkein parasta tässä on, että olimme juuri sinä samana perjantaina lähdössä reissuun ystäväperheen luo Mikkeliin. Olo oli kyllä aikalailla 5/5. Ei puhelinta, silmä kipeenä ja olisin vaan halunnut jäädä kotio nukkumaan viikonlopun yli.

Paitsi etten halunnut. Vaikka mun olo ei ollut mikään parhain reissuun lähtiessä, oltiin suunniteltu tätä reissua niin pitkään, että ei haluttu perua. Silmä paranisi kyllä ja puhelinasiaa alettaisiin hoitaa heti maanantaina. Ainoa mikä harmitti puhelimettomuudessa (on se sana) oli, etten voinut ottaa kuvia. Onneksi oli olemassa kuitenkin mieheni Keijo, joka antoi käyttää puhelintaan tätä tarkoitusta varten mielihyvin eikä Keijon iPhone 5s:n kamera ihan kakka oo. Ja reissu oli oikein hyvä, kuten kuvista näkyy. Oli ihania muksukaisia, möpsöjä naapuritilan lehmiä, kauniita maalaisnäkymiä, oikeasti valaiseva täysikuu ja valloittava Julle-koira.

Hypätääs maanantaihin. Keijo soitteli vakuutusyhtiöön ja johan alkoi tapahtua! Saisin kuin saisinkin uuden puhelimen! Samana päivänä myös silmän patti alkoi rauhoittua ja hävitä vähitellen. Elämä alkoi hymyillä taas. Ja sain mää onneks varapuhelimen siks aikaa, kunnes sain uuden iPhonen. Nokia Lumia 625 oli hyvä siihen hommaan, ei sitten oikein muuhun kyllä. Sori, Lumia-fanit.
(Onkohan niillä faneja kauheasti enää?)

Oli kyllä varsin pelottavaa huomata, kuinka kiinni sitä on älypuhelimessaan. Ei voi ottaa kuvia, ei soittaa, ei whatsappata, ei voi laittaa kuvia Instaan eikä selata Facebookkia, nettiä pystyy käyttämään vain tietokoneella kuten in the olden days EIKÄ VOI POKSUILLA! Siis hyvänen aika. On tää maailma sekasin, kun ei voi elää ilman yhtä mikrosirumurikkaa.

Maanantaina 29.8 sain uuden puhelimeni. On tää kyllä paras puhelin tää MinäPuhelin 6. Vähän on vieläkin pientä ropleemia, kun ehdin jo tottua Lumian käyttikseen ja meinaan koko ajan näppäillä Keijon suojakoodin, kun yritän dekodata tän auki.

#lehmiänaapurissa #elikkäihankorvessa #eipaha #eläimetonparhaita

Sillä aikaa kun olin poissa, niin on tapahtunut App Storessa asioita. En löytänyt enää mm. Bloggerin sovellusta. Sen sijaan löysin ensin Blogtouchin, joka ei ollut yhtään kiva, ja nyt äsken löysin Blogon, joka taas on 10/10 would recommend! Paaaaaaljon parempi ku se vanha äppi! Blogtouch joutu samantien lentämään roskakoriin, sorppa.

Ehdottomasti paras juttu elokuun viimeisissä päivissä oli kyä tämä.

#parasbändipaita #10/10wouldrecommend

KIITOS MATIAS. Yks parhaimmista lahjoista jälleen kerran! Se on sekä vaate että osoittaa artistin, josta tykkään!

Mitäs tässä nyt vielä. Hääpäivä häämöttää jo kovaa vauhtia ja me varattiin Keijon kanssa hääpäiväreissu Viking Gracelle. Keksittiin tämä idea jo viime kesäkuussa, kun oltiin perheen kera laivalla. Gracella on hieno kylpylämesta, jota ehdottomasti haluamme käydä kokeilemassa. Meille on näköjään muodostunut jonkin sortin perinteeksi, että hääpäivänä menemme kylpylöitsemään. Kuukausi häiden jälkeen mentiin Lapinniemeen lahjakortilla ja vuosipäivänä menimme Hämeenlinnaan Aulankoon. Kylpylät on aina ihania ja myös risteilyt on aina kivoja, joskaan eivät kovin virkistäviä. Sitä aina vähä väsyttää laivareissun jälkeen.

Tällä viikolla lauantaina pääsemme myös todistamaan ihanaa päivää, kun ystäväpariskunta sanovat toisilleen tahdon ja aloittavat oman ihanan matkansa avioliiton polulla.

Häitä ja hääpäivää odotellessa, se on moro!