It's like I can't even.

Tää on taas näitä kausia bloggaamisessa, että mää oikeesti haluaisin kirjoittaa vaikka mistä, mutta se ei nyt vaan luonnistu.

Haluaisin kirjoittaa nostalgisista asioista. Nintendo 64:lla pelaamisesta veljen kanssa ennen ja nyt. Lapsuusajan ruoista ja karkeista. Siitä kuinka tänään huomasin, että 17 vuotta sitten aloitin peruskoulun ja iski hetkellinen ikäkriisi ja joka meni jo ohi. Ja ikäkriisistä puheen ollen tajusin yks päivä, että vuonna 2000 syntyneet ovat jo lukiossa. That's just horrifying.

Haluaisin kirjoittaa pinnallisista ja vähemmän pinnallisista asioista. Siitä kuinka vaikeaa on saada mieleistään työtä tai työtä ylipäätään nykypäivänä. Myöhästelystä ja iltavirkkuudesta, joista jälkimmäisestä oon kyllä jo kirjoittanut. Koulutuksesta ja kuinka sitä painotetaan todella paljon nykyaikana. TV-sarjoista.  Muodista ja eritoten Polyvoresta. Otto-ikävästä ja koirakuumeesta.

Mulla on niin ikävä tota koiraa. Otto oli mahtavin koira, jonka oon ikinä tuntenut.

Mut mä en jaksa. Mulla on niin paljon ajatuksia kaikista asioista, että niistä räjähtäis niin pitkät tekstit etten osaisi pitää kaikkia lankoja kasassa ja lopulta missään ei olisi mitään järkeä. I feel lost. I'm in a slump. That's what this is.

Mä tiedän, että tää slump menee ohi. Aina ne on mennyt ja uutta nousua tulee jonkin ajan päästä. Nytkin kun kirjoitan niin samaan aikaan tuntuu ettei tässä oo mitään järkeä ja samalla tuntuu siltä, että I make perfect sense.

Yks osa-alue, jossa mulla on myös menossa pahemman luokan slump, on MUSIIKKI. Mä tarvitsen kipeästi uutta musiikkia kuunneltavakseni. Samat vanhat soi soittimessa ja ne on hyviä, mutta se ihana tunne, joka tulee uuden hyvän musiikin kuuntelemisesta... Mulla on sitä hirvee ikävä. En vaan tiedä mistä alkaisin! Yhdessä vaiheessa mua kiinnosti alkaa kuunnella Adelea ja myös Rihanna ja Beyoncekin on kiinnostanut. Vahvat naisartistit, they're my jam. En ees tiedä pidänkö mää kyseisiä naikkosia oikeasti hyvinä vai oonko mä vaan epätoivoinen.

Värjäsin muuten pitkästä aikaa hiukset tyvestä ja haalistuneista kohdista ja nää on taas ihanan mustat. I feel like home again. Oikeanpuoleisessa kuvassa on vielä väriä hiusrajan tuntumassa kivasti, mutta myös sotkunuttura on point. That almost never happens.

Mulla on myös varsin ristiriitaiset tuntemukset tulevasta syksystä. Tykkään alkusyksystä tosi paljon, koska nahkatakit ja neuleet, mut nyt en osaa, koska jossain oltiin luvattu, että elokuu olis kuiva ja helteinen. Mutta kun ei ole. Vettä tulee ku saavista ja on tosi kylmä. Meiän piti päästä Yyteriinkin vielä tässä kuussa! Olis pitänyt näköjään käyttää joku hellepäivä siihen, mutta kun ei. Mää luotin teihin, meteorologit.

Ja mua väsyttää jo nyt. Mää voin nukkua vaikka 10 tuntia ja silti oon ihan poikki. Se ei tarkoita, ettenkö mää jaksais tehdä mitään, koska kyllä jaksan. Eilenkin laitoin ruokaa kolmelle ihan itte ilman mitään apua, pesin 4 koneellista pyykkiä ja siivosin. Mun yleisvointi on parantunut kaiken liikkumisen johdosta. Mutta silti mää vaan oon väsynyt ja jos en haluaisi tsempata, niin nukkuisin helposti koko päivän. Mutta so far so good ja jaksan tsempata itteäni. Ja myös musiikki auttaa rutkasti kaikessa ja varsinkin sellaisten asioiden tekemisessä, joita en haluaisi tehdä. #älätulepahakaamosväsy

Mää en oo jaksanut ottaa edes kunnollisia asukuvia enää. Pakko vielä hyödyntää valoisuutta, koska kohta tulee piiiitkä pimeä kausi, ja silloin ei hyviä kuvia oteta iltasella Keijon kanssa mun huolellisesti kootuista asukokonaisuuksista. Ja nyt joku ajattelee, että "oh poor Keijo". Well, you're not wrong, because poor Keijo with her crazy and obsessed wife. But what a blogger can do...

Mun tekee myös jatkuvasti mieli syödä juustonaksuja. Haluaisin ostaa niitä koko ajan kaupasta ja Keijo on jo joutunut monta kertaa toppuuttelemaan, että ei nyt taas. Mutku ne on ihan törkeen hyviä! #kesäkuntoon2116

Lopuksi todella todella TODELLA hyviä uutisia! Mää löysin ihan täydelliset kengät töihin JA MUN CONVERSE-VALIKOIMAAN MISSING PIECE TO THE PUZZLE.

PUNAISET CONSSIT. OH YES. My selection is complete.

En kyllä ollut ikinä halunnut hankkia matalavartisia Converseja, mutta kun koko, väri, kunto ja hinta osu just eikä melkein kohilleen niin ei vaan todellakaan voinut vastustaa. Pirkan kirpputorikeskus, I love you.