Uutta ja vanhaa varastohuoneista.

Eräänä kauniina päivänä selailin tuttuun tapaan Instagram-tarinoita ja yhtäkkiä pääsi pieni kirkaisu. Nimittäin Vintage Finlandin ylläpitäjän Jeren tarinassa vilahti erittäin tuttu takki. Kelasin heti takasinpäin enkä voinut uskoa silmiäni. Lähetin isälleni kuvakaappauksen kysyäkseni takista onko se sama ja voi kyllä. Kattokaas mitä hän löysi vintiltä!

oh don't mind my messy hair and sweaty #afterdanceclass lewk

The coolest jacket in existence.

Alun perin tää on ollut mun tädin takki. En muista koko tarinaa, että antoiko tätini takin eteenpäin isälle vai pöllikö iskä sen tädiltä pikkuveljen tyypillisellä "noku et sää tätä kuitenkaan käytä tätä"-tyylillä. Isä on ollut vuosien mittaan nätisti sanottuna kova konmarittaja, eli heittänyt pois tavaraa, joita hän ei enää tarvitse. Joitakin asioita hän kuitenkin haluaa säilyttää vuosikausia ja tämä takki on ollut yksi niistä (toinen on Pyrintö-takki, joka myös majailee nykyään mun kaapissa (kuka olis uskonut, että isältä löytyy parhaat kuteet)). Eipä isä varmaankaan osannut arvata, että ysärikuteet tulisi olemaan 20+ vuotta myöhemmin niin isossa huudossa, että tämäkin takki varmana revittäisiin käsistä, jos me tästä raaskittaisiin luopua!

this jacket, sirucollection's canvas tote and all-stars = the perfect combo

Muistan tän takin elävästi lapsuuteni päivistä, kun isä käytti tätä. Mielestäni tää oli jo silloin tosi cool, mutta koska isäni on tosi pitkä ja harteikas mies niin ajattelin ettei tää takki istuisi mulle tyyliin ikinä. Little did I know that this jacket would be PERFECT for me. Okei hihat on meleko pitkät, mutta ne saa aina käärittyä!

Tuun 100% varmasti tekemään useita postauksia, joissa tää takki esiintyy. Sorry not sorry.

dancing shoes & sweats: reebok #truehypebeast

Mulla on näemmä paha tapa viedä vaatetta toisten kaapeista, vinteistä ja varastohuoneista. Nämä eivät ole vintaget, mutta ovat vuorostaan veljen kaapista. Veli sai nää pökät meidän serkuilta ja mää näin nää siellä tavaroissa porukoilla ollessani, mutta en jaksanut kokeilla vielä silloin. Housut kuitenkin jäivät mieleeni ja kysyin vähän ajan päästä Matiakselta, että tuleeko hänen ihan oikeesti näitä käytettyä ja "sulla on niinku miljoonat kollarit ja mulla vaan yhdet pliiiiis". Ei Matias oikeesti näin paljoa taivuttelua vaatinut, se on aika antelias luonne muutenkin.

Nää eivät kyllä ole mitkään maailman mukavimmat housut. Materiaali ei jousta ja vyötäröä saa olla jatkuvasti löysäämässä, jos haluan istahtaa ja olla rennosti, mutta nää on tosi kivanmalliset ja rakastan tota raitaa tossa.

such colours, very shoes, much candy

Nämä Hoka Clayton 2-lenkkarit eivät ole vanhat, mutta porukoiden vintiltä kuitenkin ja ovat myös tätini käyttämät. Äiti olisi halunnut pitää nämä, mutta olivat liian pienet hälle. Mulle puolestaan nämä ovat ihan täydelliset! Istuu just hyvin koon puolesta, ovat todella kevyet ja tuo paksu, keinuva pohja takaa maksimaalisen lenkkeilykokemuksen.

Ekan kerran, kun näitä tarjottiin mulle, hylkäsin ne oitis värinsä puolesta. Pinkki ja turkoosi eivät ole enää yhtään mun juttu ja haaveilin mustista Nike Free 5.0 -lenkkareista. Toisella kerralla iskä oli kaivanut nämä vintiltä Nike-takin kanssa ja yritti uudestaan. Yritys kannatti, koska olin avoimemmalla tuulella ja kokeilin noita muuten vaan. Ne istuivat mun jalkoihin kuin sukat ja pohja tuntui todella hyvältä. Keinuvuutensa ansiosta tuntuu kuin nuo sanoisivat mulle joka askeleella "noniin Ems nYT MENNÄÄN!!!1". Also köyhällä ei ole paljoa varaa nirsoilla väreistä.

my trustworthy gym bag

Sorry Pepsi Max, my one true love, but when you find a backpack like this for 2€, you HAVE TO get it. Tämän ikää en tiedä, mutta kunnosta, materiaalista ja tyylistä päätellen sijoittaisin tämän jonnekin 90-00-vaihteeseen. Vai mitä sanoo vintagevaateasiantuntijat? Tämä upeus löytyi tosiaan vaivaisella parilla eurolla kierrätyskeskuksesta, joten sehän lähti aikasta äkkiä mun mukaan.

my own reality and time stones #twodownfourtogo

Pari aarretta äidin korurasiasta. Neuvostoliittolainen Zarja onkin esiintynyt jo aiemmin tässä blogissa, mutta vihreäkultainen kaulakoru on ollut mulla ihan yhtä kauan. Korun tarinasta en tiedä enempää kuin että on 90-luvulta. Koru sai kunnian roikkua kaulassani, kun menimme katsomaan Endgamea. Kaverina oli muuten kokomustan asun lisäksi Uhanan tummanvihreät Aztecit. For Team Green & Gold. ♥

Oon saanut nämä molemmat äidiltä vuosia sitten, mutta sittemmin olen unohtanut ne omaan koruboksiini. Kun sain ne, en oikein kokenut kummankaan olevan mun tyyliä, mutta en raaskinut antaa niitä eteenpäinkään. Onneksi pidin pääni, sillä nyt tykkään molemmista todella paljon!

Joten rakkaat ihmiset. Tutkikaa porukoidenne kellareita, varastoja ja vinttejä. Käykää kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa. Sen lisäksi, että se on ekologista, kestävää ja eettistä, se on ihan parasta.

PS. Tänään on TOUKOKUU. Summer is comiiiing!