Pengoskelin tossa mun vanhoja tavaroita ja löysin joitain koruja, joita en ole käyttänyt aikoihin. Osan konmaritin lahjoitettavaksi tai kirppikselle myytäväksi, ja osaan ihastuin uudelleen ja otin uudelleen käyttöön. Yksi niistä on tämä neuvostoliittolainen Zarja-kaulakello.
Kello on vedettävä ja se toimii edelleen oikein hienosti. Olen saanut tämän korun äidiltäni, joka taas on saanut tämän isoäidiltään lahjaksi tasan 40 vuotta sitten. Jo pienenä ihailin tätä korua ja rämpytin tuota kantta edestakaisin. Äiti antoi korun minulle joskus kotona asuessani, kun hänen ei tullut kyseistä korua käytettyä. En kuitenkaan tuolloin tykännyt punaisesta väristä, joten koru ei koskaan päässyt käyttöön asti. Ennen kuin nyt.
Muutama vuosi sitten kellokorut olivat kovasti muodissa ja haaveilin itsekin sellaisen ostamisesta. Nyt ei haittaa, että se jäi vain haaveeksi. Äidin kaulakello on tämänhetkinen lempparikoruni. Vaikka punainen on mun nykyinen suosikkivärini, on toisaalta harmi, ettei koru ole vihreä. Tietäjät tietää miksi.
Vihreästä aikakivesta puheen ollen tänään on SE päivä. Endgame. Loppupeli. Päivä, jota olemme odottaneet 5 vuotta ja samalla emme ole odottaneet, koska... Noh, palataan tähän myöhemmin. Tsemppiä meille kaikille. It's gonna be heck of a ride.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti