3 things.

"Sullahan alkaa heti blogisuoni kukkia, kun tulee pimeää."

Näin mieheni sanoi mulle heti, kun näki mut jälleen istumassa koneella Blogger ja Spotify auki.

En ollut edes tajunnut sitä. Ei tarvitse olla edes myöhä yö, kun mää haluan päästä koneelle ja näpyttelemään näppäimistöä kuin viimeistä päivää. Riittää, että on pimeää.

Näköjään jotain hyvää pimeydessä. Oon mää kyllä aina halunnut kirjoittaa enemmän, kun mun mieli ja jaksaminen ei oo parhaimmillaan.

Silti jaksaa hymyillä.

Bongasin blogista nimeltä Tickle Your Fancy tämän 3 asiaa -blogihaasteen. Mää oon tässä bloggailun aikana vastannut vaikka mihin haasteisiin, mut en oo kyllä varma, oonko tehnyt tätä vielä. Aina parempi syy ottaa haaste vastaan!

3 asiaa, joista pidän...

Niin muhkeista kaulahuiveista, että niihin voi melkein hautautua.
Keijon tekemästä kanakookoskeitosta. Luulen, että osaisin varmasti tehdä yhtä hyvää itsekin, joten täytyy kokeilla.
Ihastuin aivan tyystin Koskilinnan Kahvikaupassa myytäviin donitsinmuotoisiin konvehteihin! Oli niiiin herkullisia, että on ihan pakko hakea lisää pian.

3 asiaa, joista en pidä...

Kengistä, jotka on huonoja mun jaloille. Oon alkanut arvostaa hyviä ja hyvälaatuisia kenkiä vasta nyt, ja varsinkin kun diabeetikko ei ihan minkätahansalaisia kenkiä voi vetäistä jalkoihinsa. Tänäänkin aiheutin itelleni kivan hiertymän päkiään huonoilla ja hieman liian korkeilla korkkarinilkkureilla.
Kipeistä finneistä. Niitä mulla on tällä hetkellä pelkästään nenän alueella neljä. Nimim. Akne- ja ryppyvoidetta sekaisin nelikymppisenä tätä menoa...
Kun en keksi mitä musiikkia kuuntelisin. Kaikki on taas vaihteeksi puhkikulutettu enkä osaa ettiä uusia artisteja. Joinain päivinä oon etsimistuulella, mutta en aina enkä ainakaan tänään.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...

Vietettiin pitkästä aikaa kunnolla kahdenkeskistä aikaa Keijon kanssa. Kenttäiltiin, syötiin hyvin, saunottiin ja keskusteltiin syvällisiä. Se on kumma, miten yhtäkkiä viikonloput täyttyy tekemisistä ja yhteistä aikaa jää loppujen lopuksi aika vähän. Vapaat lauantait on täyttä luksusta mulle, kun ei oo lauantait ollut vapaita pitkään aikaan.
Yritin viihdyttää pieniä lapsia mun isolla pupupehmolelulla.
Katseltiin Hart of Dixietä ja mää katoin Brooklyn Nine-Nineä ties kuinka monennetta kierrosta. Se on vaan niin paras.

3 asiaa, jotka osaan...

Muistaa kaikkien tapaamieni ihmisten nimet sekä monien näyttelijöiden nimiä.
Lainaus mieheni sanoista: "Sulla on silmää kauneudelle."
Leipoa syntisen hyviä kaurakeksejä sekä Nutella-juustokakkua.

3 asiaa, joita en osaa...

Aiemmin mainitsin osaavani kaikkien tapaamien ihmisten nimet. Jos taas on kyse elokuvista, mä en aina muista niiden hahmojen nimiä, koska elokuva kestää sen parisen tuntia eikä ne ole niiden näyttelijöiden oikeita nimiä. Sanon aina vaan esim. "Will Smithin hahmo". Sarjojen hahmot haltsaan taas paremmin, koska niiden parissa tulee vietettyä tunteja ja päiviä.
Meikata siveltimellä. Huulipuna on ainut, joka onnistuu. En ees tajua, miten jotkut vetää ihan mestariteoskulmakarvat siveltimellä.
Ommella. Mä en vaan saa sitä ommelta täysin suoraan koneella. Osaan just ja just ehkä parsia reiän vaatteesta tai ommella huivin päät yhteen siten, että siitä tulee tuubihuivi. Oon tehny niin parille mun huiville.

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

Suunnitella vaatteita. Olis niin ihana omistaa vaatteita, jotka mä olen itse tehnyt alusta loppuun.
Soittaa kitaraa. Tästä oon puhunut jo aiemminkin täällä. Olis niin mahtavaa olla yhtä taitava kitaristi kuin John Petrucci tai Steven Wilson. Rumpujenkin soittaminen olis cool, mut veli hoitaa ne hommat jo ja taidokkaasti. Olis myös niin hienoo osata senkin takia soittaa, koska meiltä puuttuis enää laulaja ja basisti ja oltais hetivalmis bändi!
Tanssia paremmin ja haltsata useampia lajeja. Mun taidot on päässyt myös ruostumaan, mutta tavoitteena olis jatkaa taas heti kun mahdollista.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

Varata hammaslääkäriaika. Edellisestä käynnistä on pikkusen aikaa.
Ostaa uusi naamarasva. Äiti suositteli mulle Denova Pro'ta ja haluaisin sitä kokeilla. Toivottavasti se auttaa mun vaikeeseen naamaan.
Tilata primer E.L.F. Cosmeticsilta. Kaveri suositteli sitä ja siinä on myös aknelääkettä. Haluan kokeilla ihan kaikkea mahdollista, että saan nitistettyä akneilun ja kipeät finnit minimiin. Alkaa olla aika rasittavaa.

3 asiaa, joista stressaan...

Raha ja sen riittäminen. Kuin ihmeen kaupalla ne aina kummasti joka kuukausi helpottaa jossain vaiheessa, mutta kuitenkin. Kyllä tää tästä. Aina se on mennyt.
Laskut. Okei liittyy edelliseen kohtaan, mutta ääh. En tykkää, mut pakko se on.
Työasiat. Luulen ja toivon, että tämä ressinaihe saattaa alkaa helpottaa kohdakkoin (ja samalla helpottaa edellisetkin kohdat hieman), mutta tää on mua tähän asti stressannut kovasti.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

Jalkahieronta by Keijo.
Ohimohieronta ennen nukkumaanmenoa by Keijo.
Blogin kirjoittaminen, jos oon siinä zonessa. Tällä hetkellä en oikein ole, mut haluan kirjoittaa silti. Jos edes vähän auttaisi.

3 asiaa, joista puhun useasti...

Vähän millon mistäkin, mutta päällimmäisenä tulee mieleen, että kaikesta mikä stressaa mua.
Kaikesta, mistä tulee hyvä mieli. Esim. bloggaaminen, musiikki ja Punnitse & Säästässä käymisestä.
Kaikesta, mitä olis kiva tehdä. Esim. bloggaaminen hiljaisina kausina ja että vois taas leipoo jotain.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...

Maksimekko. Pitäisin talvisiakin makseja oikein mielelläni.
Legginssit. Ne on niin mukavia ja sopii monen vaatteen kanssa. Ainoo miinus on lyhyet paidat, koska niiden kans täytyy sit laittaa vähän pidempi toppi alle tai sit vaan farkut jalkaan.
Pitkät neuletakit, koska ah. Ne on niin parhaita ja varsinkin, jos niissä on taskut. Niitä niin harvoin suodaan naisille vaatteisiin.

3 asiaa, joita en pue päälleni...

Minishortsit, koska ei.
Mutsifarkut. Ihan sama vaikka kuinka olis muodissa ja pillit/legginssit ei olis. Pillifarkut are for life.
Narupaitaa, koska hyi.

(Kommentti 3,5 vuotta myöhemmin: Korkeavyötäröiset mutsi- ja poikaystäväfarkut best. En edes osaa selittää miten tässä näin kävi, mutta ne on ihania.)

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

JÄRJESTELMÄKAMERA. Muttah, hammasta purren pärjään iPhone 6:n kameralla.
Jotain ihanaa Uhana Designilta. Oli se sitten korvikset tai vaate, I don't care. I LOVE THE BRAND.
Puuttuvat Marvel-leffat meidän kokoelmaan. Ei olla hankittu mitään Marvelia sitten Winter Soldierin... Puuttuu siis Guardians of the Galaxy, Age of Ultron, Civil War sekä kaikki uudet X-Menit. #häpee

(Kommentti 3,5 vuotta myöhemmin: Nyt on paitsi aivan kaikki Marvelin leffat omana myös kuudet Uhanan korvikset, musta trikoinen maksimekko, jonka bongasin edullisesti ystävämyynneistä (vanhempaa mallistoa, joten en tiedä sen nimeä) sekä Sleek Festive Jacket, sekin varastoalesta. Mission accomplished!)

3 asiaa, joista unelmoin...

Päästä Vanhalle Tulitikkutehtaalle kuvailemaan asuja, koska sitä cooliuden määrää. Toinen olis joku paikka, missä olis paljon portaita. Sais kans aika tyylikkäitä kuvia.
Vuoden kuluvan nopeasti, koska sitten on Thor: Ragnarok and Loki VIHDOIN in da house! Huomenna on hieman helpotusta Marvel-nälkään, kun Benedict Cumberbatch on Doctor Strange.
Kodin sisustamisesta. Tää on nyt niin värien sekamelska, että jokainen päivä on vähän sellasta putkiaivona elämistä, koska jos kiinnittäisin liikaa huomiota, alkaisi häiritä ihan liikaa ja sitten ahdistaa, kun ei olis kauheesti varaa uudistella mitään. Aloitan siis pienestä ja vähän kerrassaan.

(Kommentti 3,5 vuotta myöhemmin: Olen vihdoin päässyt sisustamaan kotia. Vihdoin.)

3 asiaa, joita pelkään...

Hämähäkkejä kaikissa kooissa ja muodoissa. Eniten inhoa, paniikkia ja pakokauhua aiheuttaa karvaiset yksilöt.
Kaikkien kuvien häviämistä sekä koneelta, Google Valokuvista että puhelimesta äkkiarvaamatta. Mää varmaan kuolisin sisältä hieman.
Jump scare-juttuja. Sen takia en voi kattoa kauhuleffoja ja pelkään ihan hirveesti, jos joku pelle hyppää mun naamalle jossain. Oon tosi sori jo etukäteen, pellet, mut jos hyppäätte mun naaman eteen unexpectedly niin saatan vahingossa refleksinomaisesti huitasta päin näköä. Mä en voi sille mitään.

(Kommentti 3,5 vuotta myöhemmin: Se oli kyllä vain myrsky vesilasissa, mutta kävi lähellä tää kaikkien kuvien häviäminen koneelta, kun onnistuin tekemään jotain, että näytti siltä että kuvat olisivat hävinneet, mutta olikin eri sijainnissa. En ihan täysin ymmärrä mitä siinä tapahtui, mutta ainakaan kuvat eivät ole hävinneet mihinkään.)

3 asiaa, jotka toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

Löytää violetti huulipuna.
Noah Kiniltä, Graciakselta, The Megaphone Statelta ja muilta mun ykköslempparisuosikeilta tipahtais uutta musakkia jossain vaiheessa.
Päästä muuttamaan takaisin Tampereelle. Home sweet home.

(Kommentti 3,5 vuotta myöhemmin: Nämä ovat kaikki toteutuneet. Eivät tosin ihan lähitulevaisuudessa, mutta kuitenkin! Violetti puna löytyi Sokkarin NYX-osastolta talvella 2018, Jessen musakista oon saanut nauttia viimeisen pari vuotta, Graciakselta tuli uutta tän kuun alussa ja Tampereella ollaan asusteltu kohta 3 kuukautta. Life is pretty good.)

Näsinneulahan se siellä!

PS. JUST KUN PÄÄSIN SANOMASTA. Mää just valittelin mun soittolistoihin kyllästymistä ja sit kuulkaa. SIT KUULKAA LÖYTY. Tuomo Prättälän viimeisin albumi The New Mystique. My oh my. Tämä levy ja tämä artisti lähtee nyt kuunteluun aivan heti paikalla.

Love me some awesome outfits, part 7: The end of summer.

Vuodenajat on jänniä.

Ne vaikuttaa kaikkiin niin eri tavalla. Toiset väsyy syksyn ja talven pimeydestä ja toiset saavat siitä voimaa. Toiset taas eivät kestä keväällä verhojen välistä jo aamuseiskalta pilkistävää valoa ja toiset piristyvät huomattavasti mitä lähemmäksi mennään kohti kesää.

Myös värit näyttävät erilaisilta tiettyinä vuodenaikoina. Viininpunainen ei houkuttele yhtään kesällä, mutta heti kun ruska iskee puiden lehtiin niin se näyttää myös vaatteissa aivan ihanalta ja varsinkin yhdistettynä harmaaseen. Mustasta tulee mun ystävä heti kun mahdollista, mutta kesällä jos sitä käytän niin väkisinkin mietin mitä muut siitä ajattelevat. "Onpas synkeetä, kesällä täytyy käyttää kukkamekkoja ja pirteitä värejä!" Käytin tänä kesänä silti aika paljonkin mustaa, oikeastaan aina kun mahdollista. Kesä ei ollut niin hyvä, että se olisi ansainnut mun värikkäitä vaatteita. Onneksi asusteet on keksitty. Niillä saa piristettyä vaikka kuinka "synkeitä" asuja.

Tässä mennään jo lokakuun puoliväliä, mutta mää jaan nyt pari asuotosta ja muutaman nassukuvan loppukesältä. Saanpahan ne pois mieltä häiritsemästä. Ja koska mää en tiedä miten saan tänä syksynä itestäni mitään asukuvia otettua, koska Suomessa kun ollaan niin pimeä tulee niin kovin aikaisin. Tämä siis saattaa olla jo nyt vuoden viimeinen asupostaus. Ei oo oikeen ollut inspiraatiota kuvailla itteäni, vaikka mielessä on käynyt ja kaapista on löytynyt ihania asukokonaisuuksia syksyyn.

#1. Can't get enough of stripes.

As you can see, kyä on paljon raitaa. Kengissä ilmenee muutakin kuvioo, mutta ovat kuitenkin vaakatasossa kuten mekon ja korviksien raidat.

Mää yksinkertaisesti rakastan tätä mekkoa. Tässä on niinkun kaikki kohillaan. Tykkään jopa tän tekstistäkin, vaikka yleensä en niistä niin välitä. Toi on vaan ollut loistava keskustelunaihe ja jäänmurtaja, kun porukka yrittää tihrustaa, että mitäää tossa lukkee? Olis ihana löytää samanmallinen kokomustanakin. Siirretään ensi kevään/kesän proggikseksi se.

Nää raitakorvikset on vaan yksinkertaisuudessaan söpöt, mutta erittäin tyylikkäät. Ja melkoisen monikäyttöiset! Raitaisen asun kanssa on vielä hauskemmat. Huomatkaa myös mun ei-niin-tyylikäs tyvikasvu. Olin kesällä ihan superlaiska värjäämään mun pehkoa. Ei vaan jaksanut, eikä loppukesästä oikein ollut minkäänmoista juhlavaa tilaisuutta, jota varten olisin värjännyt.

Tää oli mulle ostettaessa aavistuksen liian iso. M-koot ehti aleaikoihin tietysti loppua, joten jouduin ottamaan ällän. Ja ei siinä, se oli itse asiassa hetken verran parempi kun M. Lantion ja mahan kohdalta tää on just hyvä, mut kainaloaukot alkoi venyä käytössä ja ne oli ennen kesää sellasessa vireessä, että rintsikat paistoi aukoista. Not good. Keijo oli kuiteskin ihnu ja kätevä isäntä ja auttoi mua ompelutumpeloa korjaamaan olkaimia. Nyt se istuu perfektosti.

"Hey guurl! Whassup?" "Heyooo, you lookin fine."

Lopuksi vielä kunnon överipelleilyposeeraus. Pilottilasit oli kyllä tän kesän ehdoton juttu, samoin noi espadrillot. Oli kyllä uskomattoman hyvät jalassa! Myös toi laukku oli aivan ihana, mut vasta kahden kuukauden jälkeen se alkoi jo ratketa liitoksistaan. Mää käytän sitä kyllä vielä, mutta sen vuoriosa on lähteny lähes kokonaan irti. Perusvirolaatu...

Mekko - Seppälä ♥ Laukku - Sadamarket Tallinn ♥ Espadrillot - H&M ♥ Korvikset - Pieces ♥ Arskat - Noorit

#2. Bomber jacket is DA BOMB.

Oikeesti. Vähänkö mää oon ollut vahingossa kaukaa viisas. Mää en olis mitenkään voinut arvata 6 vuotta sitten kun tämän ostin Gina Tricotin alesta, että nää tämmöset takit tulee takasin muotiin!

En ees muista, että kutsuttiinko näitä sillon taannoin bomber-takeiksi, mutta on kyllä tosi cool nimi. Noi oli muistaakseni tyyliin 5€/kpl, ja ostin noita kaksi. Toisessa oli pinkit hihat, jonka oon heittänyt ajat sitten meneen. Okei en meneen, mut taisin joko antaa sen serkulle tai kaverille. Mää en oo enää hetkeen käyttänyt näin kirkkaansinistä väriä, mutta tän takin hihat on just niin ihanansävyiset ja se sopi hienosti tän kesän muotiin, kun oli niitä bombereita, joissa oli kukkakuvioita ja kivoja kirjailuja.

Mää en tiä miks, mutta mää rakastan käyttää tälläisiä isompia pyöreämpiä korviksia, kun mun tukka on nutturalla. Ne erottuu edukseen.

Tää asu on erittäin nostalginen myös siksi, koska Converset oli peruskoulunpäätöslahja vuodelta 2009. Eli siis 6 vuotta vanha bomberi ja 7 vuotta Conssit. Toimii. Ja muistakaa lapset: säästäkää AINA joitain vaatekappaleita, joista vähänkin pidätte. Ne tulee taatusti jossain kohtaa takaisin muotiin. Nimim. miksi hävitinkään mun hennakorun a.k.a. nykyään tattoo chokerin vuonna 1999...

Bomber Jacket - Gina Tricot vm. 2009 ♥ Mekko - Seppälä ♥ Korvikset - Noorit

#3. The Hairstyles of Summer 2016.

Puolinuttura oli ehdoton suosikki. Siitäkin huolimatta, että värjääminen jäi koko kesänä hyvin vähälle ja se ei oo paras mahdollinen kampaus ohuttukkaiselle höystettynä karseella tyvellä.

Kesähattu jäi hävettävän vähäiselle käytölle, mutta oli ihana asuste ja teki olemuksesta sekoituksen tyylilyyliä ja festarihippiä.

Haltiakampaus oli puolinutturaan vaihtelua tuova sisarkampaus ja onnistuin vihdoin luomaan itselleni täydellisen sotkunutturan. Toi nyt ei kovin sotkuinen ole, mutta sain tehtyä yllättävän muhkean sykerön ohueen lettiini vain pinneillä. Mitään donitseja ja valkkeja tarvittu. 

Fanitan myös alimman oikean kuvan meikkiä. Huulipuna taitaa olla coral matte-sävy ja rajaukset ovat oikein onnistuneet, samoin kulmat ja kalpeusaste is on point.

#4. My favourite pieces of clothing and accessories of summer and autumn.

Tämä mekko ja punaiset detaljit. Oli kyllä ihan feivöritti yhdistelmä tänä kesänä.

Mekko valitettavasti vetelee aivan viimeisiään, koska on niin pahasti nukkaantunut. Oli hitusen liian ahkerassa käytössä kesän mittaan. En kehtaa näyttäytyä enää tässä kotoa pidemmällä.

Tämä tunika ja kaulakoru.

Olin katellut tätä tunikaa todella kauan töissä. Kukaan ei sitä ostanut, ei sitten millään. Kun se oli alessa, päätin kokeilla sitä itse. Olihan se kuitenkin mustavalkokuvioinen. Ja kokeilu kannatti, koska mää ihastuin tähän ikihyviksi. En osaa sanoa mikä tässä on, mutta tämä yhdistettynä tähän aivan ihanaan kaulakoruun, jossa on virkattuja palloja, tuo mieleen tietynlaisen tyylin mitä on nykypäivänä paljon. En osaa nyt nimetä sitä.

Tämä farkkutakki ja pitsinen toppi sekä nämä täydelliset legginssit ja kenkulit.

Tämä asukokonaisuus. Punainen puna + kynsilakka + Converset = pure perfection.

Fanitan myös tätä farkkutakkia sekä kaulahuivia. Tässä asussa lähdin mieheni kera kohti Turun satamaa ja Viking Gracea tarkoituksena oli viettää 2-vuotishääpäivää. Perfect outfit for the occasion.

Tämä värioksennus. Paras menotoppi.

Tää on kai ihan alunperin tarkoitettu mekoksi, mutta mun makuun on mekoksi aivan liian lyhyt. Joten se on mulle vain ylipitkä toppi. Toimii sitenkin oikein hyvin. Hauskaa on myös, kuinka tän mekon kans voi yhdistää basically minkä tahansa mekossa esiintyvän värin kanssa. Tässä kuvassa oltiin laivalla ja mää nappasin aiemmin esiintyneen bomberin mukaan. Mekossa oli ihan pieni pläiskä exactly samaa sinistä, joten miksikäs ei.

Tämä täydellinen kotipaita. Kun tämä on minulla päällä, it's allz good.

Tämä kaulahuivi, nuo korvikset ja huulipuna.

Nää metalliset korvikset on ollut varsinkin nyt syksyn tullen mun luottokorvikset. Ja oli kyseessä kumpi punansävy tahansa, se sopii tän sinisen huivin kanssa ah niin hyvin. Tumma viininpuna luo dramatiikkaa ja peruspunainen on mun luottoväri. En osaa olla nykyään ollenkaan ilman huulipunaa. I WANT ALL THE SHADES OF RED. Violetti olis kans aika kova huulipunan väri. Voisin pitää mun violetteja vaatteita taas! (yes, I'm THAT obsessed about matching)

#5. The perfect coat for autumn and winter.

Oh well hey! Olihan mulla ainakin yksi syysasu takataskussa! Oikeestaan kaksi, but yeah.

Tämä on niiiiiin ihana takki. Ihan täydellinen. Onlyn kylpytakkimallinen syystakki löytyi Objectista, vanhasta harkkapaikastani. Sieltä ovat myös nuo legginssit. Ne on kumma kyllä ollut ihan hyvät kesälläkin, kun oli niin viileä kesä ja luulen, että toimii aivan loistavasti myös talvella, paksut kun on.

Mitä luulette, miltä näyttää, kun yhdistetään tämä mun viime talven ehdoton suosikki eli huppuhuivi ja ylempi takki?

No tältä! Aikas suloisen tyylikäs asu, vai mitä? Tässä asussa mää kenttäilin miekkoseni kanssa ja luulen, että tää on kyllä muutenkin mun tän syksyn ja alkutalven suosikkiasukokonaisuus. Sukkiksien tarvii vaan ruveta oleen paksumpia ja kengät pitempivartiset. Ulkona on KYLMÄ. Kohta tulee taas se perus "TALVI YLLÄTTI - KATSO KUVAT!" -sesonki.

Tämän postauksen myötä tein kenkäkaapissa sekä vaatehuoneessa muutoksia järjestykseen. Siirsin kesäisemmät mekot ja paidat rekissä takimmaiseksi ja neuleet ja syksytalvisemmat vaatteet etualalle. Kesäkengät joutaa talviteloille ja villasukat tulee bikinien tilalle säilytyskoreihin. Ei molemmille vaan riitä tila ja mitä mää bikineillä teen talvella?

Musical frissons: Nostalgic vibes.

Oh. My. Goodness. Tää biisi on edelleenkin DA B O M B.

Mää selailin joku päivä tässä for the heck of it mun vanhoja blogimerkintöjä viiden vuoden takaa ja sitä kautta törmäsin tähän legendaariseen biisiin myöhäisteinivuosilta. Ah. Niin huippu. Wale ei oo vähään aikaan ollut enää mun lemppari, kun siirtyi Maybach Music Groupin yhteyteen, mutta nää vanhat raidat niin... Wow. Dem chills.

Ja tässä toinen mokoma mahtavuus. Mää muistan vieläkin elävästi, kuinka mää kävelin kouluun pimeinä syys- ja talviaamuina ja tää jytäs kuulokkeissa. Lumihiutaleet leijuivat taivaalta ja fiilis oli kuin musiikkivideossa. Olo oli hyvin ambitious. Biisi siis teki tehtävänsä.

Ajattelin ensin, että vaikka tää ei ookaan kovin vanha niin haluan fiilistellä tätä silti, koska tätä ei oo vieläkään Spotifyssä ja oon täysin Youtuben varassa, jos tätä haluan kuunnella. Mutta sit äkkäsin, että ensimmäisen kerran mää esittelin tän biisin teille 2012 marraskuussa. 4 hitsin vuotta sitten. Olin lukiossa sillon! Että on tästä jonkin verran aikaa jo. Tuntuu vaan niin uudelta. Varmaankin osittain siksi, ettei Gracias oo tipauttanut uutta matskua hetkeen, koska on viime aikoina keskittynyt näyttelijänuraansa, jolle mää en siis anna muuta kuin paljon rispektiä ja toivon menestystä. Oon kuitenkin tullut tulokseen, että odotus palkitaan, joten mä jaksan odottaa.

Olin myös lukevinani Graden FB-sivulta, että Ekow'n eli E. Thelon eli Jessen kanssa olis tekeillä jotain collaborationia ja mulla jäi yks sydämenlyönti väliin.

Tänkin olen varmasti joskus jakanut täällä blogin puolella, mutta jaetaans uudestaan. Tää on kans yks mun ehdottomia lempparikipaleita syksyn tullen. Psykedeelisempi ja melankolisempi versio Graden Night Shiftistä. Turtaa synkkyyttä ja utuista eteerisyyttä. Ah. Kaunista.

Oikeesti. Tää biisi. Vitsin kylmät väreet pitkin kehoa. Niin ihana. Ja oli muuten eka biisi, jota kuunnellessa aloin itkeä, kun MJ kuoli. Siihen asti ei mitään paitsi epäuskoa ja keräsin jonkin sortin patoa varmaan, koska se räjähti ja tulvi valtoimenaan. Surullisinta tässä biisissä on kuitenkin se, että MJ kirjoitti tämän tuntiessaan suurta yksinäisyyttä. Luin jostain, että hän joskus lähti iltaisin kävelylle kotoaan, istui penkille ja odotti, että joku tulisi juttelemaan hänelle. Kukaan ei pysähtynyt juttelemaan, joten hän meni takaisin kotiin. En tiedä onko tämä totta, mutta niin surullista ja varmasti monen julkisuuden henkilön ongelma. Tunnetaan paljon ihmisiä, mutta silti kenestäkään heistä ei välttämättä tule sun oikeita ystäviä.

Anyhoops. On niin kaunis biisi, kertakaikkiaan.

MJ:llä oli kyllä tasoja ja ääripäitä. Stranger in Moscow on yksi surullisimmista ja kauneimmista biiseistä, mutta sitten on biisejä kuten Speed Demon, P.Y.T. ja tämä. Video on ihanan kasari ja huvittava, mutta sanoma on kova. MJ slämmää kaikki häneen liittyvät huhut ja juorut kerrasta poikki. Avaruusajan dieetti, jäädyttäminen, norsunluurankokeissi, Bubbles. Kaikki. Muita tämänkaltaisia biisejä on Tabloid Junkie, Privacy ja Xscape. Suosittelen kuuntelemaan nekin.

Huge L on sen sortin miekkonen, että sen musan pariin palaan joka syksy. Sillä ei juuri ole ilosia duuripainotteisia biisejä, ja jos ne on, niin ne on jokseenkin ironisia tai kertoo esineestä tai asiasta, kuten sen nahkarotsista tai polkupyörästä. Sen lyrikseillä ei joskus ole mitään sen suurempaa merkitystä kuin että ne rimmaa hienosti ja kikkaillaan sanoilla. Niin hän on sanonutkin eräässä taannoisessa haastiksessa. Ja joskus taas sen sanat on niin diippejä omalla tavallaan, että huhhuh. Hugen biiseistä saan syksyyn tarvittavaa voimaa ja jaksamista, niin absurdia kuin se onkin.

And then there's Common. This smooth, dark, sweet, handsome man from Chi-city. Commonin ääni on niiiiin ihana ja pehmeä, että en kestä. I just can't even. Tässä on myös todella ihanat sanat ja kaunis äänimaailma.

TÄÄ. SIIS TÄMÄ. ÄÄÄÄÄ. Spotify on ollut tän illan kaputt ja oon joutunut turvautumaan Youtubeen ja omaan muistiini ja fiiliksiini. Kuuntelin Commonia ja Kanye Westiä ja TÄMÄ IHANA AH NOSTALGINEN BIISI OLI SEURAAVANA EHDOTUKSISSA. Niin parasta ja niin 2000-lukua. Ainakin noi Commonin ja Kanyen vaatteet. Vielä ku oltais saatu John Legenda tohon oikeesti laulamaan eikä vaan playback-nauhana soimaan niin *tähän monta sydäntä*. Kanye oli vielä hyvä ja ei-itteensä täynnä ja Common nyt oli Common. Upea oma itsensä.

Mun nostalgiannälkä oli oikeesti suuri ja tästä jää tosi iso osa biisejä julkaisemati, mut päätin tässä in the middle of writing, että vois heittää tähän tasaisen määrän näitä biisejä, niin heitetääs vielä viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä...

Jos etsit sanakirjasta sanan "eeppinen", tämä biisi on siinä esimerkkinä. Okei ei ole, mutta pitäisi olla, KOSKA SITÄ TÄMÄ ON ja isolla E:llä. Tää on alusta loppuun asti niin upeasti muodostettu mestariteos, että mulla menee oikeesti kylmät väreet, mä itken, olen onnellinen ja kokolailla täynnä euforiaa. Jos ei progesta paljoa tiedä, niin sitä voi luulla, että tässä on 5 eri biisiä, mutta ei. Reilu 22 minuuttia yhtä ja samaa biisiä, ja täyttä musiikkia.

Jos oikeesti kuuntelet koko kyseisen biisin, odota puoli minuuttia. Se jatkuu vielä. Se on ikään kuin koko albumin lopputekstitys (ja jota se olikin 2014 Dream Theater-kiertueen aikana, tämän biisin soidessa isolla screenillä luki kaikki mahdolliset artistit ja krediitit). Siinä ei ole paljon, pianoa ja vähän sähkökitaraa, mutta mielestäni se nivoo yhteen koko biisin ja samalla koko kyseisen Dream Theaterin albumin.

Vaikka mää aina sanonkin, että mun olo ja mieli synkkenee syksyllä, niin musiikki on aina, AINA auttanut mua jaksamaan. Ja sitä se tekee nytkin. On ihan parasta löytää uutta musiikkia just syksyllä ja talvella. Vanhat biisit herää eloon, vaikka luonto ympärillä kuolee hetkeksi.

My favourites of September.

On taas se aika kuusta. Aika listata viime kuun suosikit ja parhaat hetket. Ja siis mää jaksan joka kuukausi päivitellä tätä samaa asiaa, mutta miten nyt on jo LOKAKUU? Elokuu ja syyskuu meni oikeesti yhdessä viikossa.

Avoautoilua Mini Cooperilla with parents. LOOOOVED IT. Tukka hulmusi, Michael Jackson raikas ratiosta ja ilma oli mitä parhain. Mä rakastuin tohon Miniin ikihyviksi. Tuo oli porukoilla sukulaisilta lainassa, ja toivottavasti saadaan lainata useamminkin, koska tuo jos mikä on kesäauto.

Ystävien häät. Häät on aina ihania. Näissä häissä oli todella hauskaa. Siis mä en muista milloin olisin nauranut näin paljon. Vaikken tuntenut aluksi kuin illan juhlaparin, niin häiden loppuun mennessä oltiin saatu Keijon kanssa monia uusia tuttavuuksia. Meille oli valikoitunut ihan paras pöytäryhmä, jonka kanssa juttu luisti lähestulkoon heti. Ruoka oli ihanaa, ohjelmanumerot hirmuhauskoja ja tunnelma oli ihanan rento.

Uusi lompakko. Vanha pitsinen ihanuus hajosi totaalisesti käsiin, ja töistä löytyi heti tilalle tämmönen ihanan chic lompsa. Ja se on PUNAINEN. Jos saisin mahdollisuuden mennä just nyt kertomaan mun pari vuotta nuoremmalle minälle, että se tulee jossain vaiheessa tykkäämään punaisesta huulipunasta, kynsilakasta ja itse väristä, niin ei muuten varmana uskois vaan nauraa tyrskähtäis räkäsesti päin näköö.

2. hääpäivä. Käväsin töissä tienaamassa vähän taskurahaa ja sitten ihanan fikan eli hyvien voileipien ja teen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Turkua. Oltiin varattu oikeen luksukas Premium-hytti special occasionia varten. Ihailtiin hyttiä hetken, poikettiin Tax Freessä ja mentiin syömään. Mää söin niin paljon, että olin hetken aikaa huonovointinen, kun mentiin kattomaan illan pääesiintyjää, Jean S:ää. Kumpikaan ei oikeen sytytty ko. orkesterille, liian vanhoja covereita ja tyyli oli ihan liian old school meille. Jean S:n jälkeen esiintyi bulgarialainen bändi Akaga, ja Keijo ihastui heidän puhallinsessioon ikihyviksi. Mäkin kyllä ihan tykkäsin heidän meiningistään, ainakin paljon enemmän kuin Jean S:stä!

Seuraavana päivänä à la carte-aamiainen, jonka jälkeen mentiin hetkeksi päikkäreillä. Unosien jälkeen koettiin ihanan rentouttava kylpylä upeilla näkymillä merelle, unisex-yrttisaunalla ja jäisen virkistävällä lumiluolalla. Kylpylän jälkeen oli ihana mennä syömään. Buffetin alkupalat eli ne ihanat kylmät lihat ja kalat eivät pettäneet tälläkään kertaa ja jälkiruoka oli huumaavan hyvää. Tax freestä kipastiin perinteisesti tuliaisia kotiin sekä perheelle ja parille kaverille, jonka jälkeen mentiin vielä toisille parin tunnin päikkäreille hyttiin. Meillä oli niiiiin pehmeät sängyt ja tyynyt oli niin parhaat, että teki mieli napata ne mukaan matkalaukkuun. Ei ollut niska yhtään kipeä unien jälkeen. Olin jo unohtanut miltä se tuntuu.

HÄÄPÄIVÄLAHJAT. Pakko omistaa pelkille lahjoille oma kohta, koska KATTOKAA NYT NÄITÄ. I have no words. Man I tell ya, I almost bursted into tears. The greatest superheroine, Doctor Who and Sherlock in one package. I just can't even. I have the best husband in the world.

Inventointia Intersportissa. En oo melkein 3 vuoteen ollut Interissä töissä ja oli kyl tosi jees pitkästä aikaa. Kaikki tuttuja tyyppejä ja pari uutta tuttavuutta. Inventointi itsessään ei ollut sen kummempaa, vaati tarkkuutta ja keskittymistä kaikilla tavoilla. Ja kassatsydeemit haltsasin ku pyörällä ajon! Se ei vaan unohdu tuolta lihasmuistista.

Serkun yllätysläksiäiset Pancho Villassa. Serkkupoikani S lähti maailmalle syyskuun puolivälissä töiden perässä ja sen jälkeen Afrikkaan isänsä juurille. Sen kunniaksi meitä oli muutama juhlistamassa ja sanomassa heipat S:lle. Oli hyvää ruokaa ja ihana nähdä kaikkia serkkuja (N puuttui), tätiä ja muita vanhoja tuttuja. Se on harmi miten aikuisena ennen niin läheiset serkut ei näe läheskään niin usein kuin haluaisi. Tälläset get-togetherit on siksi mulle nykyisin todella tärkeitä.

Konventti Hämeenlinnassa. Hienoja puheita, ihania ihmisiä niiiin paljon ja mahtava tunnelma jälleen kerran. Taas sai paljon voimaa tulevan syksyn koitoksiin. Plus mua luultiin taas japanilaiseksi. Paras konventti siis.

Pihahommia porukalla ja oman pihan omenapuista tehty piirakka. Heivattiin mädät omenat takapihan metsään "kaatikselle" ja Matias ryhtyi pelastamaan mun kanssa hyviä omenoita, koska mää olin saanut päähäni, että haluan tehdä piirakkaa. Plus mikään ei voita omien puiden omenoita.

Ja tosta piirakasta tuli hy-vää, vaikka ite sanonkin. Meille tuli onneks käymään muutama vieras vähän maistamassa tota ja nekin sanoi, että ei eroa normijauhoilla tehdystä mitenkään. Se on aina plussaa!

Oriflame The One High Impact Eye Pencil. Löysin parhaan rajauskynän ikinä. Se asettuu niin smoothisti yläluomelle, ei tuu liian paksusti ja SE EI TARTU MUUALLE YLÄLUOMEEN. Mulla on meinaan ikuinen ongelma mun silmäluomien kanssa, kun ovat niin uneliaat, kuten mummoni kerran sanoi.

Diabetespäivä. Sen taannoisen diabeetikon arki-postauksen teko oli oikeesti aika kivaa. Tajusin meinaan ensimmäistä kertaa, että mää oikeesti HALUAN tietää mikä mun verensokeri on jatkuvasti. Eihän kyllä kukaan jaksa olla pistelemässä sormenpäitä ja vuodattamassa verta koko ajan, mutta olisihan se parasta. Ja jossain vaiheessa myös mahdollista, jos ja kun Suomeen saapuu se olkavarteen tällättävä sensori, joka mittaa verensokeria 24/7. Tajusin myös ekaa kertaa, että (nyt oikeesti vähän hävettää) mää mittaan verensokeria ITSEÄNI varten. En vanhempia, en lääkäriä, en hoitajia, en Keijoa varten. Okei ehkä vähän Keijoa varten, mutta ennen kaikkea mää haluan pitää itseni takia itseni terveenä ja paras keino siihen on tarkkailla verensokeria säännöllisesti, syödä hyvin ja laittaa insuliinia.

Flame Jazz Festival-risteily perheen kanssa. Äidillä ja iskällä oli 24. hääpäivä ja sattumoisin seuraavana päivänä oli upea Flame Jazz Cruise nro 9 Viking Gracella. Olihan mun pakko tulla taas messiin, vaikka laivareissuja on kertynyt vähän liikaakin 3 kk sisään. Ja nyt oli meinaan musiikkia isolla M:llä! Vitsi miettikää nyt. Osmo Ikonen ja Tuomo Prättälä. Kaksi Suomen souleinta miestä. Voiko ihanampaa olla? Tuomon biisit oli aivan ihania ja meneviä ja sen ääni saa mut sulamaan. Seuraavaksi Osmo otti koko klubin haltuunsa. Sillä oli aivan mahtavat muuvssit ja sen ääni on IHANA. Mä en kestä. Seuraavana päivänä meininki oli paljon iisimpää, kun Nina Mya ja Mikko Pettinen & Happy People esiintyi paljon lungimmalla otteella. Ja parasta oli tietysti jaettu hytti Matiaksen kanssa, koska #vaineekmannijutut.

Joo. Näillä eväillä kohti lokakuuta ja sen yli!

Now you see.

Voi lokakuu. Ruska on parhaimmillaan, sää on kirpeä. Nahkatakit ja tennarit on kovassa käytössä ja paksummat neulehuivit tekee paluun kesäteloilta. Voin taas käyttää mun lempparineuleita sekä syksyisempiä ja tummempia värejä huoletta. Mikäs sen ihanampaa.

Aiempina vuosina meillä vaan ei oikein ole ollut hyvät välit. Silloin synkennät ulkomaailman lisäksi myös minut ja kyyneliä tippuu sekä taivaalta että mun silmänurkista. Muut ympärillä tuntuvat rakastavan syksyä. Mäkin haluaisin ja oon yrittänyt kovasti, mutta mä en pysty siihen. Mä väsyn niin kamalasti.

Kaamos. Se on kumma miten se vaikuttaa ihmisen mieleen ja oloon. Toisille se ei tee mitään ja toisille se on pitkä taistelu läpi syksyn ja talven. Mulla jostain syystä kaikki se väsymys iskee pahimpana lokakuussa. Täysi eskaloituminen aurinkoisesta säästä sateeseen ja pimeyteen ei oikein sovi mulle.

Kaikesta huolimatta mä yritän totutella parhaani mukaan pimeyteen ja hakea lohtua musiikista, kynttilöistä, villasukista ja kanakeitosta. Pidän itteni kiireisenä ja keksin itelleni tekemistä ja projekteja, mutta en ota paineita. Jos jonain päivänä en vaan jaksa, niin sitten en jaksa. Pyrin pitämään verensokerini kurissa, ettei ne pahenna mun oloa entisestään. Mulla on ihana mies, paras veli ja paljon ystäviä. Pahimmassa jamassa en kyllä jaksa olla sosiaalinen, joten onneksi on blogi ajatusteni kaatopaikkana, Spotify tarjoaa musat ja Netflixissä on lähes kaikki lempparisarjat. Brooklyn Nine-Nine ja Frendit ovat varmoja masennuksentappajia, so it's allz good.